AOA Maija Sakslin: ”’Lasten rankaiseminen lainvastaisesti pitää sallia. Se opettaa…’”

Lapset kertoivat säännöistä, että mikäli he kiroilevat, niin yhdestä kirosanasta joutuu 15 minuutin ajaksi omaan huoneeseen. Mikäli kiroilee
esimerkiksi kolme kertaa, on huoneessa oltava 45 minuuttia. Lapset
kertoivat esimerkkejä kirosanojen käytöstä ja kiroilun johdosta annettavista seuraamuksista.

esimerkiksi siivoamisen sai aloittaa ”tasan siihen aikaan kuin säännöissä sanottiin, eikä sekuntiakaan aikaisemmin, sillä se oli Sairilan sääntö”.

Useat lapset kokivat negatiivisena sen, että vaatteita ei enää
saanut tilata internetin kautta, vaan ostokset piti lasten mukaan tehdä kaupassa. Tästä aiheutui ongelmia valikoimien kanssa, jotka Mikkelissä ovat rajalliset.

Lasten liikkuminen laitoksen alueella oli pääsääntöisesti rajoitettu siten, että laitoksen alueella sai liikkua vain ohjaajan kanssa. Lapset kertoivat, että yksin sai liikkua ainoastaan silloin, kun lapsi oli saanut ”lenkkeilyluvan”. Kavereiden kanssa ei saanut liikkua tai olla yhdessä, eikä ”lenkkeilylupaa” voinut saada siten, että samanaikaisesti laitosalueella liikkuisi muita lapsia esimerkiksi joltain toiselta osastolta. Lapset kertoivat, että lenkit tuli tehdä aina yksin.

Lapset kertoivat, että heidän mielestään Sairila oli kuin ”vankila”.

Suurin osa laitoksen lapsista kertoi, että he eivät pääse kaupungille
ilman aikuista. Lapset kertoivat, että mennäkseen Mikkeliin kaupungille
tarvitsee olla ”kaupunkilupa”. Yleisesti ”kaupunkiluvan” saamiseen liittyi epätietoisuutta luvan ehdoista ja edellytyksistä sen saamiseksi.
Eräs nuori totesi tarkastajille, että ”mä en tiedä mistä sen luvan saa”.
Jotkut lapset kertoivat tietävänsä, että omaryhmässä voi anoa kaupunkilupia, mutta vain 9-luokkalainen voi saada luvan mennä kaupungille yksin.

Pääsääntöisesti lapset kokivat, että heillä ei ole mitään tekemistä laitoksessa.
Eräs lapsi totesi tarkastajille, että meitä ”säilötään täällä”.

Lapset kertoivat yleisesti olevansa Sairilan koulukodissa hyvin yksinäisiä.

Mikäli lapselle oli myönnetty lenkkilupa, hän voi mennä lenkille ainoastaan yksin. Jotkut lapset kertoivatkin tarkastajille, että jättävät lenkin väliin, sillä he eivät halua mennä yksin ulkoilemaan.

Lasten huoneet, joissa tarkastajat kävivät, olivat hyvin pelkistettyjä.
Lapsilla ei ollut juurikaan muita henkilökohtaisia tavaroita huoneessaan
kuin omat vaatteet.

Erityisen huolenpidon yksikössä lapsella ei saanut olla huoneessaan
televisiota tai pelikonetta. Lapsi sai kuunnella laitoksen radiosoittimella laitoksen ennalta valittua musiikkia tai katsella laitoksen ennalta määrittelemiä, sopivaksi katsottuja videofilmejä.

Lapset kertoivat myös, että eräiden lasten osalta laitos maksaa 10 euroa vanhemmille puhelinliittymän hankinnasta. Lapset kertoivat, että ”liittymä maksaa noin 25 euroa ja Sairila maksaa sen 10 euroa”. Lapsen mukaan heidän vanhempansa maksavat erotuksen, mikä liittymästä jää maksettavaksi. Jotkut lapset pitivät käytäntöä epäreiluna, sillä he kertoivat vanhempiensa tulojen olevan pienet

Lapset kertoivat, että heidän pitää jättää puhelin koulupäivän ajaksi
omaan huoneeseensa. Kouluun puhelinta ei saa viedä. Useat lapset
ihmettelivät tarkastajille puhelinkäytäntöä ja sen lainmukaisuutta.
Lasten mukaan heidän saatetaan aamuisin osastolta kouluun (noin
muutaman minuutin kävelymatka).

Lasten mukaan ”jos et tee tehtäviä tai kiroilet, niin tulee lukuhuonetta”. Lapset kertoivat myös, että heitä on uhkailtu sillä,
että heidät laitetaan eristykseen, mikäli he eivät lähde lukuhuoneeseen. Lapset kertoivat, että ”riippuu opettajasta, tuleeko eristys vai
huonepäivä”.

Eräs lapsi kertoi, että ”kun koulupäivä keskeytyy, annat osastolla
puhelimen pois, kaikki pois ja sitten olet huoneessa koko päivän”. Lapset kertoivat osastojen käytännöstä, että muun elektroniikan (televisio,
play-station) johdot otetaan myös pois koulupäivän ajaksi silloin, kun
koulupäivä on lapsen osalta keskeytynyt. Lasten mukaan ohjaajat eivät
tee kirjauksia asiasta.

Useat lapset pitivät outona ja rajoittavana sääntönä sitä, että ruokaaikojen ulkopuolella he eivät saa pääsääntöisesti syödä mitään. Lapset kertoivat tarkastajille, että ”täällä on nälkä”. Eräs lapsi kertoi laihtuneensa sijoituksen aikana reilusti.

Toiset lapset kertoivat, että henkilöntarkastus tehdään niin, että vaatteet tarkistetaan metallinpaljastimella ja sen jälkeen kaikki vaatteet riisutaan pienen sermin takana. Eräs lapsi kertoi, että riisuutuminen pienen sermin takana tuntui epämukavalta.
Lapset myös epäilivät, ettei sermi suojaa riittävästi heidän yksityisyyttään. Lapset kertoivat, että vaatteiden riisumisen jälkeen heille annettiin Sairilan koulukodin vaatteet ja heidän omat vaatteet laitettiin pesuun.

Osastolla oli hiljainen tunti ”hilkku”, jonka aikana ovenkahvaan ei saa
koskea.

Erään lapsen käsityksen mukaan osastolta ei saa lähettää postia
muille. Mikäli lapsi vastaanottaa postia, pitää postin sisältö aina näyttää
ohjaajille, jotka tarkastavat lähetyksen sisällön sopivuuden.

Lähes kaikki lapset kertoivat, etteivät he saaneet vapaasti liikkua ulkona eikä lapsilla ollut käsitystä siitä, millä edellytyksillä lenkkeilyluvan
voisi saada ja kuka siitä päättää.

Laitoksen mukaan liikkumista kaupungilla (Mikkelissä) rajoitetaan sen
vuoksi, että laitoksen henkilökunta pitää epätoivottavana sitä, että nuoret menisivät Mikkeliin ”notkumaan” ja ”turhaan hengailemaan”. Laitoksen mukaan tarkoitus on, että lapset eivät liiku ”vapaasti ja vellovina
porukoina”.

* * *

Nuoren mukaan nuoret eivät saa Sairilassa viettää
aikaa yhdessä ilman, että aikuinen valvoo tilannetta kuuloetäisyyden
päässä. Nuoren mukaan he eivät voi puhua keskenään mitään ”nuorten juttuja” tämän vuoksi. Nuori ei kertomansa mukaan ole saanut ulkoilla yksinkään siinäkään tilanteessa, jolloin hänellä ei ole ollut päällä
yhteydenpidon rajoittamispäätöstä.

Valvontakäynnin jälkeen Kuopion valvontatarkastaja on ollut yhteydessä Itä-Suomen aluehallintovirastoon. Kuopion sijoittaman nuoren
kohdalla koulukoti on aikonut luopua lainvastaisesta menettelystä rajoitusten suhteen.

* * *

Lastensuojelulain 64 §:n mukaan laitoshuoltona järjestettävän sijaishuollon aikana lapseen saa 65–73 §:n nojalla kohdistaa rajoitustoimenpiteitä vain siinä määrin kuin sijaishuoltoon johtaneen päätöksen tarkoituksen toteuttaminen, lapsen oma tai toisen henkilön terveys tai turvallisuus taikka muun mainituissa säännöksissä säädetyn edun turvaaminen välttämättä vaatii. Toimenpiteet on toteutettava mahdollisimman
turvallisesti ja lapsen ihmisarvoa kunnioittaen.

Sairilan koulukodin henkilökunnan kanssa käydyssä keskustelussa tuli
esille myös näkemys siitä, että lapselle saattaa olla tarpeellinen kokemus, että mikäli oikeata ruokaa ei syö, niin tulee nälkä. Tällainen ajatus
pohjautuu ruuan käyttämisestä kasvatuskeinona. Lapsella voi olla erilaisia tarpeita eri syistä ruuan suhteen. Kasvavat nuoret tarvitsevat riittävästi ja riittävän usein mahdollisuuden monipuoliseen ja terveelliseen
ravintoon. Erityisen huolestuttavaa on, jos terveellistä välipalaa ei ole
saatavissa ja makeisten ja muiden epäterveellisten välipalojen kulutus
lisääntyy.

* * * * *

Pidän huolestuttavana sitä, että Sairilan käytäntöjä lasten liikkumisessa ja näin ollen myös sosiaalisten suhteiden katkaisemisessa on
jatkettu tietoisena siitä, että menettely on lastensuojelulain vastaista.
Pidän menettelyä erityisen moitittavana myös sen johdosta, että useat
valvovat viranomaiset ovat toistuvasti edellyttäneet, että Sairilan koulukoti luopuu ja tarkistaa lainvastaiseksi todettuja menettelyjään ja käytäntöjään.
Korostan tässä yhteydessä, että koulukodeilla ei ole sellaista erityisasemaa, joka oikeuttaisi käyttämään rajoitustoimenpiteitä laista poikkeavalla tavalla tai lain säännökset sivuuttaen.

Totean yleisesti, että en pidä hyväksyttävinä ja lainmukaisina sellaisia
käytäntöjä, joilla puututaan lapsen perusoikeuksiin, silloin kun puuttuminen ei täytä laissa säädettyjä edellytyksiä tai menettelyä.

Kiinnitän Sairilan koulukodin huomiota myös rajoitustoimenpiteiden ja
kasvatustoimenpiteiden kirjaamiseen siten kuin laki edellyttää.

Edellytän, että lapsen postin tarkastuksessa toimitaan siten kuin lastensuojelulaissa säädetään. Postin tarkastusta ei voida koskaan tehdä
rutiininomaisena toimenpiteenä.

Pidän Sairilan koulukodin käytössä olevia lapsen liikkumisvapautta rajoittavia sääntöjä lakiin perustumattomina.