Avoin kirjeeni (kysymys) kaikille avoimia kirjeitä kirjoittaville/kirjoittaneille
Huomenta,
Täällä puheenvuorossa näkee aika ajoin avoimia kirjeitä, milloin kenellekin.
Itsekin olen täällä joskus julkaissut avoimen kirjeen. Viimeksi poliisiministerille 30.3.2020.
Vielä en ole saanut kysymykseeni vastausta. Heti kun vastauksen saan, niin tottakai julkaisen sen myös täällä, blogissani. Kommentoitavaksi.
Kiinnostaisi tietää
Minua kiinnostaisi tietää miten muut toimivat avointen kirjeidensä kanssa. Tarkoitan sitä, että itse aina lähetän kirjeeni sähköpostitse sille henkilölle, jolle kysymykseni olen osoittanut. Miten Te muut toimitte? Tottakai liitän myös linkin blogikirjoitukseen.
Esim. Veikko Tarvainen tänään: avoin kirje Sanna Marinille ja muille. Onko hän lähettänyt kirjeensä suoraan pm. Marinille, entä keille muille?
Jos lähetätte kirjeen myös kohteelle, niin julkaisetteko saamanne vastauksen täällä? Entä sallitteko siihen kommentoinnin?
Toisaalta; kun nimeltä mainiten henkilöä arvostelen, niin pyrin myös hänelle lähettämään kirjoituksestani tiedon. Kuten taannoin mm. Ano Turtiaiselle. Nykyisin suhtaudun Turtiaiseen paljon positiivisemmin.
Voisiko joku selittää mikä on avoimen kirjeen idea. Mihin sillä pyritään ja mitä halutaan vastineeksi. Vai onko se vain julkinen tapa vittuilla henkilölle jonka kanssa ei olla puheväleissä.
Ilmoita asiaton viesti
Kai tuo idea riippuu kirjeen kirjoittajasta. Oliko mielestäsi kirjeeni poliisiministerille vittuilua?
Itse ainakin pyrin avoimella kirjeellä nostamaan esille asian johon liittyy jokin kirjeestä ilmenevä epäkohta. Siis minun mielestäni epäkohta.
Ilmoita asiaton viesti
Jos olisin poliisimestari, kokisin tuon avoimen kirjeen vittuiluna.
Ilmoita asiaton viesti
Minä en kykene näkemään kirjeessäni vittuilua poliisiministeriä kohtaan. Sen myönnän, että pientä sellaista siinä on poliisia kohtaan (syystäkin).
Kokonaisuudessaan pidän kirjettäni kysymyksineen asiallisena. Luotan siihen, että saan kirjeeseeni vastauksen.
Ilmoita asiaton viesti
”Vai onko se vain julkinen tapa vittuilla henkilölle jonka kanssa ei olla puheväleissä.”
– Kiitos ymmärrettävästä ja mieleenjäävästä, joskin kovin rahvaanomaisesta tavasta määritellä ”avoimen kirjeen” käsite!
Ilmoita asiaton viesti
On myös niin, että julkaistu viesti tulee todennäköisemmin luettua, koska joku viestin kohteelle tuttu henkilö saattaa kertoa hänelle siitä. Sen sijaan yksityinen viesti tuntemattomalta henkilöltä hukkuu todennäköisemmin muiden sekaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö siis jokaisen olisi järkevää toimia kuten minä: ”itse aina lähetän kirjeeni sähköpostitse sille henkilölle, jolle kysymykseni olen osoittanut. Miten Te muut toimitte?”
– saatikka luottaa siihen, että joku tuttu kyllä kohteelle kertoo…
– lisäksi: jos kirjeen julkaisee täällä, eikä kohde ole blogisti…
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitin, että sama viesti tulee varmemmin luettua, jos sähköpostilla lähettämisen lisäksi julkaisee sen. Nämä eivät ole toisiaan pois sulkevia vaihtoehtoja. Julkaistua viestiä voi myös jakaa somessa.
Ilmoita asiaton viesti
En kutsu kirjoituksiani koskaan ”avoimiksi kirjeiksi”. Kutsun niitä blogeiksi. Muutaman prosentin blogeistani olen katsonut sisältävän niin realistisia ja konkreettisia ehdotuksia, että olen lähettänyt niitä sähköpostitse myös joillekin poliitikoille. Joskus ulkomaillekin. Joskus sanasta sanaan samalla tekstillä kuin blogi, tai sitten tuolle vähän erilaiselle kohdeyleisölle räätälöity toisenlainen versio. Harvoin mainitsen julkisesti missään, että olen lähettänyt viestin poliitikoille. Miksi mainitsisin sen? Joskus joku poliitikko tai avustaja vastaa kiitoksella, harvinaisissa tapauksissa jopa käy muutaman viestin pituisen vuoropuhelun jostain aiheesta. Kyllä niitä vastauksia tulee ministereiltäkin välillä, ja jopa USA:n kongressin edustajilta.
Ilmoita asiaton viesti
”Harvoin mainitsen julkisesti missään, että olen lähettänyt viestin poliitikoille. Miksi mainitsisin sen?”
Sekä mainitsemiseen, että mainistematta jättämiseen, on kyllä löydettävissä monenlaisiakin syitä. Osa jopa hyviä. (psykologiaa)
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen toiminut useimmiten niin, että olen ensin julkaissut poliitikoille tai viranomaisille tarkoittamani viestit jossain blogissani ja sitten lähettänyt viestin sähköpostilla, jossa on linkki osoitteeseen, josta se löytyy julkaistuna. Vastausten julkaisemisessa olen ollut varovainen. Joskus olen kertonut muuten kuin julkisesti eräälle taholle siitä, ketkä ovat viestiin vastanneet. Joskus olen saattanut mainita julkisesti, että viestiin on vastattu. Joskus olen kertonut vastauksen asiasisällön omin sanoin. Yksi syy siihen, miksi olen toiminut politiikassa yleensä avoimesti, on se, että minua suututtaa asioiden salailu vallankäytössä ja siksi olen halunnut olla omassa epävirallisessa vallankäytössä avoin. Lisäksi avoimuudessa on se hyvä puoli, että toisetkin voivat ottaa opiksi minun virheistä.
Ilmoita asiaton viesti
”Vastausten julkaisemisessa olen ollut varovainen.”
Tuossa on tietysti merkitystä sillä onko vastaaja viranomaisen edustaja, jolloin vastaus on julkinen asiakirja, vai onko hän yksityishenkilö.
Ilmoita asiaton viesti
Näitä avoimia kirjeitä kirjoittavat tähtäävät kansalta saatuun avoimeen asianajovaltakirjaan seuraavissa vaaleissa. Tuskin saavat ja jäävät tällaisiksi mitättömiksi kuntapoliitikoiksi kuten meikäläinen.
Toinen tapa käsittää näitä avoimia kirjeitä on se, että kirjoittaja haluaa nostaa itsensä, siis antaa vaikutelma siitä, että hän osallistuu valtakunnan tasolla päivänpolttavaan yhteiskunnalliseen keskusteluun vaikka onkin tällainen kuntapoliitikkoluuseri, kuten allekirjoittanut on 😉
Ilmoita asiaton viesti
Voin olla samaa mieltä vain siitä, että moni kuntapoliitikko on luuseri. Kuntapoliitikot toimivat liikaa kumilaimasimina, kun eivät ota asioista selvää, eivätkä uskalla sanoa poikittaista sanaa toimielimen kokouksessa.
Ilmoita asiaton viesti