Eikä mulla ole rahaa…

Tätä kun kirjoitan on 27.11.2020. Tänään aamupäivällä, kun olin kahvilla Porin A-killassa, kilahti puhelimeeni viesti. Olin saanut postia. Menin katsomaan, että mitä postia nyt tuli – postiin oli tullut lasku Pirkanmaan käräjäoikeudesta.

Hivenen hämmästyin – mistä minua nyt laskutetaan. Muistin kyllä taannoin tilanneeni erään jutun asiakirjat. Mutta…

OKEI, tuo olikin hyvityslasku – laskusta jota en koskaan ollut edes suostunut maksamaan.

Summa ei ollut suuren suuri. Kymmenen euroa. Mutta miksi olisin sen aikoinaan maksanut?

Alun alkujaan, kun tuon laskun sain, niin lähetin saman tien käräjäoikeuteen pyynnön, että lopettaisivat laskun perinnän!

Aivan, koska laskun perintää ei suostuttu lopettamaan, niin pyysin valituskelpoista päätöstä, jollaista ei ollut tehty.

Käräjäoikeus järkiintyi ja poisti laskun – hyvä? Kymppi sinne tai tänne, mieluummin tänne, vai kuinka?

Pitää nyt vielä sekin todeta, että maksumuistutuskin tuosta jossain vaiheessa oli tullut, lisättynä viiden euron muistusmaksulla.