Elatusmaksut, toimeentulotuki, jne. = blogisti Ari Mikkolan kirjoituksen johdosta…

Blogisti Ari Mikkola esitti eilen erinomaisen kysymyksen, ja toimi esimerkillisesti. Hän ei ollut varma, joten hän kysyi.

Blogi alkoi tekstillä: ”Meneekö asumistuen ja toimeentulotuen myöntämisperusteet siten että tuloton, työtön saa niitä enemmän kuin pienituloinen.” – minä taisin olla vastaajana eniten äänessä, ja olinkin, mikä toki onkin ymmärrettävää.

Lienen nyt hieman ikävä kun lainaan Harri Erämetsän kommentista lauseen: ”Tietysti mahdolliset muut tulot ja toisaalta esim. elatusvelvollisuus vaikuttavat tukiin, em. on neutraali laskelma.” – Lienee niin, että en täysin ymmärtänyt, enkä vieläkään ymmärrä mitä tuo lause tarkoittaa… Tai pikemminkin: ymmärrän sen väärin.

 

hmm…

Mutta kerron nyt miten juttu voisi mennä:

Pariskunnalla on alaikäiset kaksi lasta. Molemmilla kohtuupalkkainen työ, ja muutama vuosi sitten omakotitalokin rakennettu. Tulee ero.

Lapset tuomitaan lähivanhemmalle, ja etävanhempi velvoitetaan maksamaan elatusapua reilut 300e/kk/lapsi.

Perhe on onnistunut muutaman vuoden aikana lyhentämään lainaa, ja lisäksi säästämäänkin kohtuusumman.

Erossa sovittiin, että etävanhempi jää asuntoon. Loppulaina jää hänen yksin vastattavakseen. Säästöt saa lähivanhempi joka muuttaa lasten kanssa vuokralle.

Etävanhemmalla käy ikävästi… työsuhde päätetään. Uutta työtä ei niin vaan löydykään vaan hän tippuu Kelan päivärahalle. Siitä seuraa, että hän ei pysty maksamaan elatusmaksuja. Lähivanhempi hakeekin siksi Kelasta elatustukea. Elatustuen määrä kerryttää etävanhemmalle velkaa Kelaan joka kuukausi kolmisensataa euroa.

Sattuu vielä käymään niinkin, että lähivanhempi sairastuu masennukseen ja hänen työsuhteensa päätetään. Hänkin joutuu toimeentulotukiasiakkaaksi. Hitto sitten vielä: toinen lapsi joutuu kolariin mopopojan  kanssa. Ikävä sattuma.

Ja tottakai: elatustukikin on tuloa joka otetaan huomioon kun toimeentulotuen tarvetta lasketaan, kuten lapsilisäkin.

Mitä pahaa vielä voi tapahtua?

Etävanhemman asuntoon murtaudutaan. Kaikki arvokas elektroniikka ym. viedään (TV, mikro, kahvinkeitin, tietokone).

Onneksi oli vakuutus, joka korvaa, vaikkei tietenkään käypää arvoa, mutta jopa kaksi tuhatta euroa. Hyvä juttu?

Seuraavassa toimeentulotukipäätöksessä onkin sitten ikävä yllätys: vakuutuskorvausrahat pitää käyttää ruokaan, vasta sitten kun ne on käytetty voi saada toimeentulotukea. Työtön etävanhempikin tuosta masentuu…

Kolarin seuraukset jne.

Kolarissa ollut lapsi saa korvauksia, oikeuden päätöksellä, peräti 3500 euroa: kivusta, särystä, ja pysyvästä haitasta. Lähivanhempi joutuu tottakai käyttämään lapsen saamat korvaukset siihen, että ostaa lapselle ruokaa. (Kaikkien mielestä ihan jees?) Tuon lapsen osalle ei siis myönnetä toimeentulotukea ennen kuin lapsi on ”rahat syönyt”.

Masentunut etävanhempi unohtaa erään kerran psykiatrille lähtiessään vahingossa hellan päälle -> asunto syttyy palamaan. Mutta onneksi oli kotivakuutus, toimeentulotuella maksettu.

Voi sitä ILON PÄIVÄÄ

Paljon aikaa kuluu, mutta viimein vakuutusyhtiö tekee päätöksen: se maksaa ihan hyvän summan palaneesta talosta: kymmeniä tuhansia euroja. Osa menee pankille, koska lainaa oli vielä jäljellä. Mitä etävanhempi tekee lopuilla rahoilla? Ei mitään: ulosotto iskee väliin: rahoista peritään elatusapuvelat.

Harmittaa etävanhempaa tottakai, mutta pikkaisen vielä rahaa jäi. Ai niin, mutta se on käytettävä ruokaan ennen kuin voi saada toimeentulotukea.

TOTTA

Kenelle nyt voisi koskaan sattua yhtään mitään kuvailemistani tapauksista?

Mutta: parempi varautua = allekirjoita sinäkin tämä!

(tuolla edellä olevan linkin takaa löytyy mm. KHO:n päätös johon menettely perustuu)

Uskomatontako, lue siis ainakin seuraava ulosottokaaren luku:

Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, ulosmitata ei saa:

1) avustusta tai kustannusten korvausta, joka on myönnetty eläke- tai sosiaalilainsäädännön nojalla määrättyyn tarkoitukseen;

2) korvausta, joka suoritetaan kivusta, särystä tai muusta tilapäisestä haitasta, pysyvästä haitasta tai kärsimyksestä taikka sairaanhoitokustannuksista, hautauskustannuksista tai muista henkilövahingosta aiheutuneista kuluista;

3) valtiolta saatua korvausta, joka suoritetaan vapauden menetyksen johdosta kärsimyksestä tai kuluista;

3 a) valtiolta oikeudenkäynnin viivästymisen tai kansainvälisen ihmisoikeussopimuksen valvontaelimen toteaman loukkauksen vuoksi muusta kuin taloudellisesta vahingosta saatua hyvitystä eikä korvausta kuluista; (29.5.2009/365)

4) lapselle tulevaa elatusapua tai korvausta, joka suoritetaan elatusvelvollisen kuoleman johdosta;

5) omaisuutta, jota lain mukaan ei saa luovuttaa;

6) sellaisia varoja, jotka julkisyhteisö tai yleishyödyllinen yhteisö tai säätiö on myöntänyt luonnolliselle henkilölle käytettäväksi 21 §:ssä tarkoitetun omaisuuden hankkimiseen taikka opiskelun, tutkimuksen tai muun niihin verrattavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin;

7) varoja, jotka on lain mukaisesti kerätty yleisöltä 6 kohdan mukaiseen tarkoitukseen.

Edellä 1 momentin 6 ja 7 kohta eivät koske varoja, jotka on tarkoitettu elinkustannuksiin. Lisäksi 6 kohdan soveltaminen edellyttää, että velallinen on varojen käytöstä tilintekovelvollinen varojen myöntäjälle.

 

* * *

Tietysti herää kysymys: mitä asiassa olisi voinut, ja pitänyt, tehdä toisin?

JuhaniVehmaskangas

Mielipiteeni ovat kummallisia(?). Monenlaisessa mukana ollut taustavaikuttaja. ”proffa” ja ”kekkonen”. @JuhaniVehmaska1 - jussinposti@dlc.fi p.045-2345936 - www.vehmaskangas.fi Anonyymi PALAUTE: http://www.vehmaskangas.fi/Ratkaisuja/palaute_US.html

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu