Empatiakykyisille

Osaatko sinä asettua toisen asemaan. Omaatko kykyä ymmärtää.

Kykenetkö näkemään asiat sekä subjektiivisesti, että objektiivisesti. Oletko auttavainen luonne?

Onko jokainen vastuussa vain itsestään, tyyliin: kyllä minä pärjään, pärjätkööt muutkin = Minä en ainakaan auta.

Tottakai jokainen yleensä on valmis auttamaan omia läheisiään, mutta entä muita? Voiko pelkkä ”moi” auttaa?

Erään teoksen ensimmäinen sivu (Kirje Sonjalle):

Niin, onko kohtuullista pyytää toiselta, että laittaisi kirjeen postilaatikkoon matkan varrella?

Mitä ellei kirje palaudu – uskaltaako siitä päätellä mitään?

Kuljimme Sonjan kanssa aikoinaan sovitusti jonkin verran yhdessä,

muutaman kuukauden ajan. Kunnes Sonja yllättäen totesi: ”En tykkää sun tyyppisistä ihmisistä”.

Olen halunnut selvittää: mitä tapahtui. Miksi moinen toteamus?
– mitä oli yht’äkkiä yllätten tapahtunut? Oliko syy minussa vai missä?

Sonja väitti tuon jälkeen myös, että olin häntä ahdistellut. Myöhemmin eräässä palaverissa hän kuitenkin myönsi, että mitään ahdistelua ei ollut koskaan tapahtunut. Mitä tuossa tilanteessa olisi pitänyt paikalla olleen palaverin vetäjän tehdä? Mielestäni olisi pitänyt pyrkiä selvittämään miksi Sonja on tuollaista perättömästi väittänyt. Mutta kaipa tuollainen on naisille sallittua?

Minua tämä asia painaa edelleen – miksi, miksi, miksi (sitä ja tätä) kuten mm. tuon jälkeen perättömät väitökset siitä, että seuraisin Sonjaa. Tuo ”seuraaminen” on ollut seuraavanlaista:

MUUTAMA KOHTAAMINEN, jotka osoittavat(?), että olen Sonjaa seuranut:

27.5.
-Sonja tuli ********** n.10:30 ja meni nenäni edestä läpi jonon (Olin Jarin kanssa).

9.6.
-Alueuutisten jälkeen menin Prismaan, jossa olin n. 12:20. Sonja tuolloin ykköskassan jonossa. Paluumatkalla poikkesin HongKongiin ostamaan paristoja.
-Kotimatkalla Sonja tuli samaan aikaan autopesun toiselta puolelta n.12:40 ja käveli loppumatkan noin 50 metriä takanani.

13.6.
-Matkalla Keskustan kirjastoon Sonja ohitti minut 8:40 ********tiellä pyörällä. Minä kävelin.

28.6. Sonja tuli ************* 10:15, kun olin sielta juuri lahdössa. n.10:30 lahdin *********lan kauppaan . Sielta kotiin palatessani Sonja oli tulossa ******tien sivua (pyoratieta) ja ajoi perassäni (n. 10:45), jatkoin ****tieta suoraan, Sonja kaantyi ******tielle (kotiinsa).

Käräjäoikeus on päätellyt, että mm. edellä kerrotut tapahtumat tukevat Sonjan väitteitä siitä, että minä häntä seuraan.

”Mielestäni paras ratkaisu tilanteeseen olisi asiallinen keskustelu => kohtuullinen
kompromissi. Sonja ei todellakaan voi tietää olisiko meidän mahdollista päästä sopimukseen, kun ei
ole lainkaan suostunut asiasta keskustelemaan.
Varmasti jatkossakin liikumme samoissa paikoissa, ja osin samoihin aikoihin, joten kohtaamisia
tulee. Minä ainakin kokisin mukavampana nähdä ’ystävän’ kuin vihamiehen.”

Kyllä: Suomi on ”oikeusvaltio”!

Toissapäiväinen kirjoitukseni sivuten samaa asiaa: Tämä selittänee paljon, jotain – mitä?

Kieltämättä on hölmöä, tai ainakin siltä tämä kirjoitteluni täällä tästä asiasta monen mielestä varmasti vaikuttaa. Mutta kun ei tiedä kokonaisuuttaa niin ei välttämättä näe/ymmärrä, että mistä asiassa on kysymys.