Huostaanotettujen käyttövarat ja matka mummolaan
Tänään on vietetty lasten oikeuksien päivää. Kolmekymmentä vuotta sitten Suomi ratifioi YK:n lasten oikeuksien sopimuksen. Tuon sopimuksen kolmannen artiklan ensimmäisessä kohdassa todetaan: ”Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava
huomioon lapsen etu.”
Vuonna 2018 sijoitettiin kiireellisesti 4 390 lasta, mikä on 6,9 prosenttia enemmän kuin vuonna 2017. Huostassa olleiden lasten määrän (10 861) kasvu (2,3 %) oli hillitympää. Kodin ulkopuolelle oli vuoden 2018 aikana sijoitettuna kaikkiaan 18 544 lasta ja nuorta. Tavoitteena huostaanotoissa tulisi olla huostaanoton purku. Kuitenkin purku toteutuu vuosittain vain alle 500 tapauksessa. Moni lapsi joutuu siis elämään elämäänsä huostaanotettuna, sijoitettuna kodin ulkopuolelle. On esitetty väitteitä, että huostaanottojen purkamisen sijaan tapahtuu pikemminkin vieraannuttamista.
KÄYTTÖVARAT (Viikko- ja kuukausirahat)
Kun lapsi on huostaanotettuna niin hän saa (iästä riippuen) viikko- tai kuukausirahaa. Lisäksi lapsen kotikunta tallettaa lapselle kuukausittain tietyn summan jonka lapsi saa yleensä käyttöönsä kun täyttää 18-vuotta.
Muutama vuosi sitten sain eräältä huostaanotetulta kuulla, että paikassa jossa hän oli maksettiin tytöille suurempaa viikko/kuukausirahaa kuin pojille. Tuo on tottakai ymmärrettävää tietyn kehitysvaiheen jälkeen (kuukautiset, veroale). Toisaalta jokainen varmaan miettiin nyt, että tottakai tuolloin pitää pojallekin maksaa enemmän: parta alkaa kasvaa!
Pitäisikö naisten intiimituotteet sitten ottaa huomioon tyttöjen käyttövaroissa? Asiaa lienee pohdittu kun on mietitty mm. toimeentulotukiasiakkaiden tuen määrää. On päädytty siihen, että tuki maksetaan molemmille sukupuolille samansuuruisena. Ei oteta huomioon sitä, että miehet syövät enemmän. Eikä sitä, että osa naisista käyttää rahaa mm. meikkaamiseen.
Itse pidän (tällä hetkellä) oikeana sitä, että sukupuolesta riippumatta kohtelu on yhdenvertaista. Tuossa laitoksessa, jossa minulle asiasta kertonut lapsikin asui, päädyttiin samaan, ja alettiin sukupuolesta riippumatta maksaa tytöille ja pojille samansuuruista viikko/kuukausirahaa. Myös laillisuusvalvontaviranomainen selvitti asiaa. En muista kumpi (EOA/OKa), mutta hän kuitenkin päätyi siihen, että tyttöjen suurempi korvaus oli oikeutettu. (tasa-arvo?)
LAPSIPERHEILLE RAHAA – miksipä ei?
Huostaanotetuista lapsista aiheutuu kunnille suuria kustannuksia -> laitoksia ylläpitävät tahot hyötyvät. Jos sama raha, tai edes puolet siitä, käytettäisiin lapsiperheiden tukemiseen, ajoissa, niin voitaisiin varmasti välttää monia huostaanottoja. Lapsiperheille voitaisiin myöntää rahaa esim. lomailuun ja kyläilyyn, kuten isovanhempien luona käymiseen. Osa rahasta joka nykyisin käytetään lasten laitos-sijoituksiin voitaisiin käyttää myös lapsiperheiden kotiapuun, jolloin perheen vanhempien taakka vähenisi, ja jaksaminen lisääntyisi. Perheellä olisi enemmän aikaa olla yhdessä, touhata yhdessä, jne.
Lisäraha lapsiperheille tottakai auttaisi perheitä tarjoamaan lapsille mahdollisuuksia mm. harrastaa, jne.
LAPSEN ETU
Tärkein pointti on toimia lapsen edun mukaisesti – noudattaa ratifioitua sopimusta. Tuo taas ei voine kovin hyvin toteutua, niin pitkään, kun päätöksissä, jotka koskevat lapsia ei arvioida lainkaan; mitä etua päätöksestä on lapselle?
Käytäntöhän Suomessa ”oikeusvaltiossamme” on nykyisin, että tuollaisia arvioita ei yleensä tehdä. Onko joku tehnyt?
Keskusteluissa (mm. TV) on pidetty hyvänä sitä, että nykyisin lapsia yleensä kuullaan kun heitä koskevia päätöksiä valmistellaan.
Se, että kuullaan ei kuitenkaan tarkoita, että päätöksiä tehtäisiin missään määrin lapsia kuultaessa saatuihin mielipiteisiin pohjautuen.
Toistan: aina kun tehdään päätös jonka kohderyhmänä jossain määrin ovat lapset pitäisi päätöksessä nimenomaisesti todeta: miten päätös toteuttaa lapsen etua.
Onko kukaan koskaan tehnyt päätöstä tuolla tavalla?
Ilmoita asiaton viesti
Lastensuojelusta suurella yleisöllä ei ole oikeaa tietoa. Oikeaa tietoa ei ole myöskään asioista vastaavilla sosiaalihuollontyöntekijöillä kenttätyöntekijöistä ministereihin asti.
Tästä asiasta avaa silmiä eilinen MTV3:n Aamu tv:n haastattelu Leeni Ikosesta, joka on tämän alueen ”Grand Old Lady” ja tuntee tämän aihekokonaisuuden paremmin kuin kukaan muu Suomessa:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/suomi-pyysi-anteeksi-kolme-vuotta-sitten-asiat-ovat-yha-huonosti-sanoo-lasten-oikeuksien-asiantuntija-perheiden-yhteydenotot-epatoivoisia/7631384#gs.hekg2s
Muutamia yhteenvetohavaintoja haastattelusta:
– Lastensuojelulaki ei toteudu Suomessa, jossa lain mukaan lasten etu pitäisi olla etusijalla.
– Lastensuojelua tehdään yritysten ehdoilla, jotka vastaavat 80-90 prosenttisesti huostaanotoista
– Yritykset vuolevat helppoa rahaa lastensuojelussa.
– Vastaavat sosiaalityöntekijät eivät pidä lasten puolta, vaan yritysten ja huostaanottajien puolta.
– Jos perhe valittaa sosiaalityöntekijälle huostaanotetun lapsen tilanteesta, lapsi viedään vielä kauemmas perheestä ja yhteydenpitoa rajoitetaan entisestään: kostetaan.
– Yli 10 000 huostaanotetusta lapsesta vain n. 789 on sijoitettu perheen lähipiiriin vuonna 2018.
– Viime vuonna huostaanottoja purettiin vain 454 eli alle 5 %.
Huostaanotettu lapsi on perheen kannalta menetetty. Muutamat perheet pakenevat Suomesta vuosittain ennnen kuin lapsi viedään.
Huostaanotettujen perheissä vallitsee epätoivo ja pelko sosiaalitoimen toimenpiteiden johdosta. Huostaanotoista vain pieni osa johtuu perheiden alkoholi- tai huumeongelmista. Huostaanotettujen lasten selviytyminen aikuisiässä on suppean selvityksen mukaan erittäin heikkoa ja heidän elinikäodotuksensa poikkeaa tuntuvasti keskimääräisestä.
Huostaanotoissa on sellainen erikoinen piirre, että sosiaalitoimen mielestä yhteydenpito biologisiin vanhempiin pitää rajoittaa minimiin, vaikka lapsi haluaisi pitää yhteyttä. Sosiaalitoimi käytännössä pyrkii vieraannuttamaan lapsen biologisista vanhemmistaan.
Vielä yksi karmea piirre lastensuojelusta ja lasten psykiatrisesta hoidosta. Lasten psykiatrisessa hoidossa on järkyttävä kapasiteettiongelma. Esimerkiksi eräässä Uudenmaan kaupungin yksikössä on yli 150 lasta yhtä lastenpsykiatria kohti. Tämä tarkoittaa, että lapset eivät saa asiantuntevaa terapiaa. Miten asia hoidetaan? Kun lasten vakava oireilu jatkuu, niin heidät annetaan sosiaalitoimelle, jolla on rahaa ja he ulkoistavat lapset ulkopuolisille yrityksille huostaanottojen kautta. Ongelma hoidettu.
Ilmoita asiaton viesti
Yksi huonoja, jopa laittomia, käytäntöjä ylläpitävä voima ovat luottamushenkilöt.
Sosiaalitoimeen lautakunnan (perusturvaltk. tms.) jäsenet ovat kyvyttömiä. Vaikka heille rautalangasta vääntäisi jossain yksittäistapauksessa, että on toimittu väärin, niin luottavat sokeasti esittelijään. Sitten ”ihmetellään” kun oikeus toteaa päätöksen olleen väärä.
Uskallusta siis puuttuu!
Lukija: Oletko lautakunnan jäsen? Katso peiliin!
Ilmoita asiaton viesti