Kari Aihinen – kokkaaminen – minä

Aivan – vapaavuoroon, ruokaa…

mutku?

Kari Aihinen totesi tänään, että perheissä pitäisi jakaa vastuuta ruoan valmistamisesta. Yleensä homma jää perheen äidille.

Ei vastuun jakaminen ole lainkaan huono idea. 

Kun olin perheenisä niin meillä toimittiin toisin: vastuu ruokailusta oli aina minulla – no lähes aina. Ellen joskus viitsinyt, niin…

…kerroin vaimolle, että tee sitä tai tätä – aineet olivat valmiina ja tiesin, että homma on helppoa kuin hernekeitto.

Vaimoni ei tykännyt syödä kalaa kun tapasimme – mutta nopeasti oppi: ”kyl tää ihan hyvää on”. Sienien kanssa sama juttu.

Sienet ja kala ovat ruokia joiden valmistamiseen, jotta hyvää tulee, on pakko käyttää suolaa ja rasvaa. Mutta…

…lähes kaiken muuan ruoan tein ilman suolaa. Jos rasvaa tarvittiin niin se oli öljyä (oliivi tai rypsi).

Aina tekemiäni ruokia kehuttiin. Kaikki niitä mielellään söivät.

Naapuri lopulta kielsi lastaan syömässä meillä – vaikka aina meillä hänellekin tilaa pöydässä oli, kuten myös siskoni lapsille.

(emme olleet uskonnollinen perhe).

Itse olin tehnyt keitiöön erikoisen pöydän. Se oli seinässä kiinni ja toisessa päädyssä oli vain yksi jalka.

Jos on tällainen kuin minä niin voi todeta: ”teen mitä haluan. Muut tekevät mitä osaavat”. Tein jopa yhteen taloomme ikkunat ihan itse.

Mutta siis: tehkää ruokaa ilman suolaa ja kovaa rasvaa – aion aloittaa asiasta bloggaamaan vielä ”joskus” 😀

Hyvä kuka!(?)