Kuolema kohtaa minut
Elämäni parhaita hetkiä…
- Kiitos
Kaupallinen yhteistyö
Tolkku pitää olla tavoitteissakin
Tiedote
Uuden Suomen vaalikone julki – etsi ehdokkaasi tästä
Elämäni parhaita hetkiä…
Yllättävän moni päättää oman kuolinhetkensä joka vuosi. Luku on vakiintunut viime vuosikymmeninä noin 600 mieheen ja vajaaseen pariin sataan naiseen vuosittain.Vuodet 1986-1996 olivat poikkeuksellisia. Silloin pyörittiin 1500 ihmisen keskiarvoissa. Silloinhan Suomessa meni ensin lujaa ja sitten törmättiin seinään.
Olen muuten ihmetellyt sitä, että jotkut pelkäävät kuolemaa niin paljon, että tappavat itsensä kuolemanpelossaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jospa se itsensä tappaminen kuolemanpelossa onkin sitä, että ei pelätä kuolla, vaan sitä kärsimystä, mitä siihen voi liittyä eräissä taudeissa, vaikka kivunhoito voidaan varsin hyvin toteuttaa, mutta uskotaanko siihen.
Ilmoita asiaton viesti
Eniten ihmettelen sellaisten ihmisten tekemiä itsemurhia, joilla olisi edessään vauras ja antoisa elämä, jos eivät omituisessa kunniantunnossaan olisi halunneet tappaa itseään. Esimerkkeinä ovat vaikkapa 80-luvun lopun Nokian pääjonhtajan Kairamon ja SKOP:n pääjohtaja Alimelkkilän tekemät itsemurhat.
Vaikka Kairamo olisi saanut potkut pääjohtajan virasta ja vaikka SKOP olisi mennyt konkkaan Alimelkkilän aikana, niin kyllä he olisivat voineet lokoisasti asua vaikka Fuengerilassa muistelmiaan kirjoittaen merenrantahuvilassaan.
Ilmoita asiaton viesti
niin… on kaksi asiaa, miltä elämä näyttää tai saadaan näyttämää ja sitten mitä korvien välissä liikkuu.
Parhaat psykiatrit pääsevät kurkistamaan sinne vähän. Ratkaisevaa on se onko potilas rehellinen.
Ilmoita asiaton viesti
Jotkut ilmoittavat Puheenvuorosta poistumisestaan näyttävästi blogilla. Tämä menee vielä pidemmälle. Vaan mitä me sille voimme, ventovieraat ja tuntemattomat?
Ilmoita asiaton viesti
Se on vain jonkinlaista narsismia, että pitää oikein ilmoitella.
Ilmoita asiaton viesti
Kun ihminen itse on päättämässä omasta kuolinhetkestään niin käyttäisin ilmausta:
Minä kohtaan kuoleman.
Ilmoita asiaton viesti
Luettuani tämän, laitoin päähäni ahtaimman hattuni. Kiristää, myönnän.
Olen yrittänyt – jos yrittämiselläni on merkitystä – ymmärtää ”Jussin.juttuja” – ja ollut jo usein ymmärtämäisilläni, jopa nauranut.
On olemassa aiheita, joihin on suhtauduttava – useista syistä – suurella pidättyväisyydellä ja niillä leikkittelyssä noudattaa suurta varauksellisuutta.
Tällaisia aiheita ovat mm:
– kuolema; kaikki eivät halua kuolla, kaikille kuolema ei ole leikin asia, jotkut saavat huomenna diagnoosin joka tuo kuoleman lähemmäksi, konkreettisemmaksi eikä se ole leikin asia, monilta kuolee läheisiä ja sekään ei ole leikin asia – ei vaikka olisi kuollut sepalus auki kotijärveen.
– sairaudet eivät ole leikin asioita, vaan vaativat hyvin kunnioittavaa suhtautumista ja käsittelyä.
– lapsettomuus ei ole leikin asia niille, joille se ei ole toivottua.
– köyhyys; kaikki eivät koe köyhyyttä leikin asiana.
jne…
Ilmeisestä ”mustasta huumorista huolimatta” juttu koettelee hyvän maun rajoja. Joku voi kokea yllä olevan jutun viittellisenä jopa uhkailevana. On syytä muistaa, että esim. yksinäisille juhannus voi olla ahdistuksen juhla, joka tuo mieleen ikäviä ajatuksia.
Täällä Puheenvuorossa on seuraavanlainen blogin otsikko:”Juttu on nyt niin että lopetan Uuden Suomen Puheenvuoroon julkaisemisen. So long.”
Suosittelen, ainakin harkintaa – toviksi.
Ilmoita asiaton viesti
Vedä sitä turpaan, jos pyrkii liian lähelle.
Ilmoita asiaton viesti
N.12 vuotta sitten eräs naapurini toistuvasti kertoi harkinneensa itsemurhaa.
About kahden vuoden kuuntelun jälkeen totesin hänelle.
Mitäpä tuota jatkuvasti toistelet,sen kun teet.
Puheet loppu ja on keskuudessamme vieläkin.
Ilmoita asiaton viesti