Lapseni vietiin ambulanssilla sairaalaan
Minulla on kaksi lasta. Kumpikin heistä on viettänyt alle kouluikäisenä likimain kaksi viikkoa sairaalassa. Nuorempi eristys-osastolla.
2000-vuosituhannen alussa asuimme terveyskeskuksen nurkilla. Nuoremmalle lapselle tuli yllättäen hengitysvaikeus. Oli talvi ja maassa lunta.
Ei – emme me soittaneet ambulanssia
Lapsi laitettiin pulkkaan, vaikka olikin pakkasilma. Vaimoni lähti häntä (juosten) viemään lääkäriin.
Just…
Ei mennyt varttiakaan kun vaimoni soitti minulle (itkettää kun muistelen), että heidän pitää lähteä sairaalaan.
Lapseni toive oli, että hän saisi (nytkin itken) erään pehmolelun mukaansa. Siitä paikasta minä nappasin tuon pehmon kainalooni ja juoksin sen kanssa terveyskeskukseen. Siellä ambulanssi minua odotti.
Annoin tuon pehmolelun lapselleni. Ambulanssi lähti matkaan. Seuraavat kaksi viikkoa olin minäkin puoliksi sairaalassa, lapseni kanssa. Toisen puolen ajasta siellä oli vaimoni.
Tuo lapseni valmistuu ammattiin tulevana jouluna. Tänään me saunomme yhdessä – kyllä!
Totta!
Tämä olisi ollut paremmin vapaavuoron juttu. Mutku siellä kiertonopeus on niin paljon hitaampi.
Alkakaa nyt hyvät blogistit enemmän kirjoittamaan vapaavuoroon, vaikkapa juuri nyt otsikoissa olevasta kulttuurin rahoituksesta! 🙂👍
Ilmoita asiaton viesti