Oikeuteni suomalaisena – vaikeita määritelmiä

Meillä suomalaisilla on oikeuksia. Osaa oikeuksista on nyt korona-epidemian aikana välillä rajoitettu. Kuten täällä puheenvuorossakin olemme saaneet huomata, niin jotkut ovat, ymmärrettävistä syistä, ottaneet jopa suositukset ehdottomina määräyksinä. Nuo ymmärrettävät syyt ovat: suositusten muotoilu ja median uutisointi.

Yksi tuollainen suositus on ollut hallituksen vaatimus siitä, että riskiryhmään kuuluvien pitää pysyä kotona. He eivät ole saaneet tavata edes lähisukulaisia – paitsi jos ovat tavanneet, kuten minäkin iäkästä äitiäni pari kertaa, hallituksen vaatimuksesta piittaamatta. Tuon suosituksen noudattaminen on ollut vapaaehtoista. Suosituksen rikkomisesta ei ole voinut saada rangaistusta (sakkoa).

Ehdoton asetus on sen sijaan ollut se, että yli kymmenen hengen kokoontumiset ovat olleet sakon uhalla kiellettyjä. Nyt tuo raja nousee viiteenkymmeneen. Epäselvyyttä on siitä koskeeko tuo myös yksityistilaisuuksia. Yleisötilaisuuksien osalta henkilöraja nousee viiteensataan. Epäselvyyttä on ainakin siitä mikä on kokoontumisen ja yleisötilaisuuden ero.

Suomalaisena minulla on aina oikeus poistua maasta ja palata maahan, väitettiin Ylen Aamussa tänään – onko niin? Ei ole!

Kyllä kaikki vielä muistavat miten Uusimaan alueen liikkumista rajoitettiin. Ei tuolloin ollut mitään automaattista lupaa poistua maasta, vai oliko sittenkin? Maahan palaamiseen kyllä oli lupa, myös Uudenmaan alueelle, vaikka kuinka olisi ollut syntyperäinen suomalainen, tai muulla tavalla kansalaiseksi päässyt.

Meillä suomalaisilla on paljon oikeuksia. Meillä on myös velvollisuuksia. Yksi merkittävä ja tärkeä oikeus ainakin minulta puuttuu! 🙁 (ehkä sen vielä joskus saan?)