Olen PAHOINPIDELLYT 3-vuotiasta lasta. Kyse oli ns. kurittamisesta

Kuritusväkivalta ei ole kadonnut Suomesta

Jotkut ajastaan jäljessä olevat luulevat kurittamisen yhä olevan hyväksytty, sallittu ja laillinen, kasvatuskeino.

 

Noin kuvittelevat ovat pahasti väärässä – sanoisinko: ajastaan jäljessä.

MINÄKÖ VÄKIVALTARIKOLLINEN?

Pakko se on myöntää, joskus noin vuonna 1999 annoin tuolloin kolmivuotiaalle pojalleni luunapin. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta – se jollain tavalla minua vieläkin vaivaa, mieltäni painaa.

Pojan äiti, vaimoni, erään kerran kasvatustarkoituksessa tukisti lastani ja huomasin tapahtuman. Totesin hänelle: minun lapseeni et kohdista minkäänlaista väkivaltaa. Eikä hän sen jälkeen (tietääkseni) koskaan lastani tukistanut tms.

LISÄÄ VÄKIVALTAA

Minä itse jouduin pienenä aina nurkkaan häpeämään. Käytin tuota samaa omiin lapsiini muutaman kerran. Nuo kerrat lienee laskettavissa yhden käden sormilla. Vasta nyt tulin ymmärtäneeksi, että sekin on ollut kiellettyä väkivaltaa!

 

RAJOJEN ASETTAMINEN

Rajat ovat rakkautta! Nykypäivän tietotekniikka: kännykät ja muut vempaimet ovat rajoja hämärtäneet ja valvontaa vaikeuttaneet. Vanhempana pääsee helpommalla kun… antaa sen lapsen katsoa ja kasvaa… mitä siitä sitten jos myöhemmin jonkun pahoinpitelee tai tappaa – omapa on elämänsä, juu – niinkö?

 

Oikeanlainen kasvatus auttaa lapsia aikuistuttuaan pärjäämään elämässä. 

Olen tämän ennenkin kertonut, mutta minä ja vaimoni opetimme lapsemme pienestä pitäen siihen, että valheella on lyhyet jäljet – kannattaa puhua totta. Kun on tehnyt jotain väärää tai ikävää ”vahingossa”(?) niin kertomalla siitä rehellisesti ei ole tarpeen pelätä ikävää rangaistusta. Toki seurauksena saattoi olla esim. halimuskiinnitys.

KOULU

Kun sitten esikoinen meni kouluun niin hän oli hyvin perillä siitä, että ”rehellisyys kannattaa”. Tuosta johtuen kävi muutamia kertoja niin, että kun pikkupojat porukalla tekivät jotain sopimatonta, niin hän sen myönsi ilman pelkoa, muut valehtelivat – poikani sai rangaistuksen.

Opettajan kanssa jossain vaiheessa asiasta keskusteltiin. Ope totesi, että ei heillä ole aikaa eikä resursseja alkaa kaikkia pikkujuttuja juurta jaksaen selvittämään, että mikä on totuus…

No just joo. Niinpä minun täytyi opettaa lapselleni, että ”aina kun koulussa sinua jostain syytetään niin olitpa syyllinen tai et niin kiistät tehneesi yhtään mitään ja kerrot sitten kotona isälle asiasta”. Tuo auttoi!

 

 

 

KUN LAPSI TÄYTTÄÄ 18-vuotta

Moniko tietää, että kun lapsi täyttää 18-vuotta niin vanhempien pitäisi tehdä hänelle selvitys mm. hänen saamistaan ja hallinnassaan olevista varoista. Esim. syntymäpäivälahjarahojen suhteen, jos niitä on vähäistä suurempi määrä, olisi tarpeen selvittää (kirjallisesti) keneltä on saatu, kuinka paljon, sekä mitä rahalla on tehty.

Omien lasteni kohdalla toimimme siten, että mm. lahjarahoista tyypillisesti puolet laitettiin sijoitustilille. Kohtuullisen summan saivat kun 18 täyttivät.

Sellaisiakin tapauksia on, että lapsen huoltaja joutuu lapselle maksamaan korvauksia. Onko edes tutkittu moniko maksaa ja mihin rahat oikeasti päätyvät?

 

”Köyhissä”(?) perheissä ongelmana on myös se, että…

…lapset kantavat huolta perheen taloudellisesta tilanteesta. Mediatietojen mukaan jotkut lapset käyttävät ansionsa siihen, että ruokkivat sisaruksensa ja vanhempansa.

 

Koulut hei hei!

Kouluissa pitäisi jo melko pienille lapsille opettaa perusasioita Suomen sosiaaliturvajärjestelmästä, jotta lapset voisivat jopa vanhempiaan neuvoa uskaltamaan!

Väitän, että jokainen lapsiperhe Suomessa pärjää kohtuullisesti ihan sosiaalitukien avulla. Oman kokemukseni mukaan parhaiten pärjää yksinhuoltajana.

 

JuhaniVehmaskangas
Pori

Olen "merkillisten tilanteiden mies" (poliisi niin todennut).
Syynä tuohon jossain määrin pidän sitä, että minulla on suuret silmät ja isot korvat - tarkoitan, että näen ja kuulen asioita jotka monilta muilta jäävät huomaamatta. Olen mielestäni jonkinlainen oikeusturva-aktivisti, perusoikeuksien puolustaja.

Monenlaisessa mukana ollut taustavaikuttaja minä olen. Toki vaikutan jossain määrin yhä - ehkä sopivasti, joskus liikaa... mutku...

Lempinimet: ”proffa” ja ”kekkonen”.
ex. "perushullu professori".

p.045-2345936 - www.vehmaskangas.fi
Anonyymi PALAUTE: http://www.vehmaskangas.fi/Ratkaisuja/palaute_US.html

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu