Onko kuoleminen mahdollista?
Kuoleminen on mahdollista, tottakai. Siinä mielessä kuin valtaosa ihmisistä kuoleman käsittää.
Käsittääkseni joku on kirjoittanut kirjan: Kuolemaa ei ole.
Mikä sitten on totuus kuolemasta?
Aivan niin. Olen käsitellyt tätä asiaa aiemminkin. Aihe on kieltämättä kiehtova. Nykytieteen valossa on totta, että jokainen meistä tulee joskus kuolemaan. Mutta onko ruumiissamme jokin henki (sielu) joka kuolemamme jälkeen kulkeutuu ”taivaaseen” tai kadotukseen – helvettiin kenties?
Jos katsot taivaalle niin voit olla varma siitä, että ei siellä kukaan eikä mikään ole sinua kuolemasi jälkeen odottamassa ja vastaanottamassa.
Vasta kun kuolemme niin saamme tietää onko meillä ns. sielu. Kuitenkin totuus on, että kaikki se mitä mahdollinen sielumme kuoleman jälkeen näkee, kokee ja kohtaa, on ympärillämme jo nyt. Tässä hetkessä.
Muistakaa: tämä päivä voi olla viimeinen.
Omaa kuolemaansa voi nopeuttaa monin tavoin.
Yleensä kuitenkiin ongelmiin löytyy ratkaisu. Puhumista suositellaan. Entä jos se on mahdotonta?
🙂👍💃😘🙌🙃
Ihan asiaa.
Uteliasuuttani tämä kohta: ”Vasta kun kuolemme niin saamme tietää onko meillä ns. sielu.”
Heh. Kun tuo toteutuu, emme tajua tällaista. Kuoleman jälkeinen existenssi, tuskin tarkoittaa mitä sattu tajuntaa. Sama paraikaiselle existenssille. Mitä tarjoaa, mihin sitoo… jonkin verran myös vaihtelee.
Todellisuudessa, hassu väittää näistä mitään. Toisaalta, tarvitseeko kaiken olla kovin painavaa, kunhan kevytleima näkyy kyljessä, tai tämän tietää, vaikkei ole erikseen juntattuna paketin kylkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Niin: Elämä tässä ja nyt. Siteeraan lausetta ”Minä olen tie totuus ja elämä”; tässä minulle tarvittavat eväät elää tässä hetkessä ja muut asiat selviää aikanaan.
Ilmoita asiaton viesti
Viime aikoina olet käsitellyt blogeissa kuolemaa ja itsemurhaa toistuvasti aiheena. Onko siihen aiheeseen ihan henkilökohtaistakin kiinnostusta?
Ilmoita asiaton viesti
Vaatii rohkeutta kysyä tuota!
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. Aihe minua kiinnostaa. Aika ajoin enemmän – siniaaltomaisesti.
”Viime aikoina”?
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/juhanivehmaskangas/279256-masennuksen-hoito-itsemurhat/
Ilmoita asiaton viesti
Olen usein kritisoinut väittämää, että ”jokainen meistä tulee varmuudella kuolemaan, koska kukaan ei ole jäänyt henkiin vielä”.
Onhan niitä toistaiseksi henkiin jääneitä miltei kahdeksan miljardia ja uskoisin, että se on lähellä 10% kaikista koskaan syntyneistä ihmisistä. Empiirismatemaattisesti voitaisiin siis todistaa, että tulemme kuolemaan noin 90%:sella todennäköisyydellä.
Joku filosofi kertoili aikoinaan, että jos hän joskus päättää tehdä itsemurhan, niin sitä ennen hän myy kaiken omaisuutensa ja tekee maailmanympärimatkan niin mukavissa puitteissa kuin varat vain sallivat.
Tämä ajatus lienee kuitenkin aika kaukana itsemurhaa hautovan todellisuudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Yleinen harhaluulo on myös, että itsemurha olisi lähes aina impulsiivinen teko.
Saisinpa luettavaksi tänä vuonna itsemurhan tehneiden jäähyväiskirjeet.
Ilmoita asiaton viesti
”Vasta kun kuolemme niin saamme tietää onko meillä ns. sielu.”
Kuollut ei varmaankaan saa tietää mistään mitään, kun kaikki on yksinkertaisesti loppu.
Erilaisia mielikuvituksellisia sepityksiä kuolemanpelkoisille ihmisille on maailma väärällään.
Ilmoita asiaton viesti
Minua on kaksi kertaa pelottanut kun olen meinannut kuolla tukehtumalla. Ensimmäinen kerta oli joskus pikkupoikana ja toinen viime vuonna.
Kolme muuta kertaa olen ollut yhtä lähellä kuolemaa, niinä kertoina en pelännyt lainkaan. Yksi noista kerroista vei minut teholle, reilut 30v. sitten. Kun tulin tajuihini olin tyytyväinen – en nyt kerro miksi.
Ilmoita asiaton viesti
Sitten kun näet tosi kirkkaan autuaan valon, jota kohti haluaakin mennä, niin se on menoa sitten ja kuolet.
Kuoleman rajoilta henkiin herätetyt kaikkialla maailmassa kertovat kirkkaasta valosta, jota kohti haluaa mennä.
Tiedemiehet selittävät sen hapen loppumisella.
Ilmoita asiaton viesti