Osaatko keskustella? Saanko anteeksi?

Karkeasti ihmiset voi jakaa kahteen ryhmään:

1. asiat hoidetaan keskustelemalla 🙃
2. turpiin vaan ja onnee 🤕

Tottakai lisäksi on ainakin mykkäkoululaiset.

Keskustellakin voi monella tavalla;

• asiallisesti
• epäasiallisesti
• kiusoitellen
• kiusaten
• humoristisesti
• puhellen
• jutellen

Ongelmat pitäisi aina pyrkiä ratkaisemaan asiallisesti keskustellen. Toki välissä voi jutellakin, ja heittää huumoria. Sen sijaan ongelmia ratkaisemaan pyrittäessä ei ole syytä ketään mitenkään kiusoitella.

Kun ongelmia ratkaistaan niin selvää lienee, että keskustelijoilla tulee olla valmiudet pyytää ja antaa anteeksi.

Mitä jos joku pyytää julkisesti anteeksi? Pitäisikö anteeksi annonkin olla tuolloin julkinen? Mielestäni ei.

Hiljattain vietettiin isänpäivää (isäinpäivää mielestäni) joka on liputuspäivä. Koska liputamme anteeksi antamisen päivää?

Anteeksi

Hiljattain loukkasin eräällä kommentillani vapaavuorossa toista blogistia. Tarkoitukseni ei ollut häntä loukata millään tavalla.

Eikä tuo tainnut olla ensimmäinen blogisti jota loukkasin. Mutta on minuakin loukattu kommenteissa. Päässäni lienee vikaa kun en niistä ota itseeni. Miksi pahastuisin paikkaansa pitämättömistä oletuksista? Miksi joku sitten pahastuu, kun oletukset oikaistaan, tai esitetään erilainen näkemys?

Ehkä meistä osa on kaikin tavoin muita parempia ja aina oikeassa. Ei se minua haittaa kunhan he eivät ole ”turpiin vaan ja onnee” -idiootteja, tyyppejä, jotka pahastuvat ja suuttuvat huomatessaan, että hänen (she/he) näkemyksensä, tai tietonsa, ei ollutkaan ainoa mahdollinen totuus.

”Huomenna kaikki on…”

Anteeksi jos pahoitin mielesi 😥