Pitäisikö itsemääräämisoikeutta kaventaa?

En vuonna on tulossa voimaan uusi laki: asiakas- ja potilalaki.

Laki vahvistaa itsemääräämisoikeutta. Onko se kaikissa tilanteissa oikein, vai onko tilanteita joissa itsemääräämisoikeutta olisi tarpeen jopa kaventaa?

Itse olen sivusta seurannut monia tapauksia joissa muistisairas on asunut yksin kotonaan (kerrostalossa). Naapurit ovat tottakai muistisairauden huomanneet ja sen vuoksi olleet huolissaan mm. tulipaloriskistä (jos vaikka hella unohtuu päälle).

Toinen ongelma muistisairailla on lääkkeiden ottamisessa. He eivät aina muista ovatko ottaneet päivän lääkkeen. Niinpä lääke voi jäädä ottamatta, tai voi tulla otettua moninkertainen annos määrättyyn nähden. Eikä dosettikaan auta jos ei aina ole selvillä siitäkään mikä päivä on. Puhumattakaan siitä, että ei aina tiedosta edes kellonaikaa, tms.

Eräälläkin muistisairaalla oli tapana käydä naapuriaan ”häiritsemässä” useita kertoja päivässä, aamukuudesta alkaen. Varmaan joskus jo ennen kuuttakin. Hänet sitten siirrettiin (omaisten toimesta) kerrostalosta vanhusten rivitaloon. Miten hänellä nykyään menee. En tiedä.

Tyypillistä nähdäkseni on, että muistisairaat ovat varsin usein sitä vastaan, että heidän luonaan kävisi päivittäin hoitaja joka huolehtisi mm. lääkkeiden ottamisen ja sen sellaista. Uuden lain myötä riittävän muistisairaat pystytään nykyistä helpommin määräämään palveluyksikköön tahdostaan riippumatta. Missä määrin sitten pystytään määräämään kotihoitoa? Pitäisikö olla mahdollista määrätä kotihoitoa tahdosta riippumatta? Kuten hoitajan käynti päivittäin antamassa lääkkeet, juttelemassa, yms.?