Terapia auttaa aina: kaikkia! Sinuakin

Kun olet joutunut rikoksen uhriksi niin sinulla voi olla mahdollisuus saada maksutonta terapiaa.

Jonkinlainen ongelma toki on se, että et voi uhrina tietää saatko maksutonta terapiaa. Ongelma on myös se, että maksutonkin terapia pitää rikoksen uhrin maksaa ensin itse.

FAKTA: ”Rikoksen uhrin pitää maksaa terapiansa ensin itse, eikä tietoa korvauksesta saa etukäteen”

Toinen FAKTA: kaikki eivät ole ekstroverttejä keskustelijoita jotka ilman muuta osaisivat kertoa tunteistaan ja heille sattuneista ikävistä tapahtumista terapeutille, psykiatrille, tai kellekään – kuinka hyvin sinä osaat? Kerro minulle!

Jos olet ujo ja arka introvertti henkilö, omaat ehkä vielä sosiaalisia pelkoja jne. Niin miten terapia onnistuu? Onko se sitten sinussa vika jos juttu ei luista eivätkä ongelmat ja traumat ratkea?

AINOA VAIHTOEHTO?

Onko todellakin niin, että rikoksen uhrin kuntoon hoitamisen paras ratkaisu on AINA tarjota uhrille apua vaikkapa viikoittain järjestettävillä terapiakäynneillä: 300 keskustelua (3 vuotta) sitten olet kunnossa – mutta ellei olekaan? Kuka korvaa ja miten sen haitan jota uhrille mahdollisesti aiheutuu siitä että hän käy ”pakkokeskusteluissa”? TAKUU!

ENTÄ JOS?

Voisiko joskus uhria auttaa se, että hänelle kustannettaisiin muutto uusiin maisemiin. Järjestettäisiin asunto toiselta paikkakunnalta, jonne olisi jo valmiiksi sovittu (ainakin suunniteltu) toimintaa, jottei ihan yksin jäisi?

HINTA

Paljonko on terapiakäynnin kustannus? Veikkaanko pahasti väärin jos arvioin summaksi noin 100 euroa?

Entä jos potilas olisikin sitä mieltä, että häntä parhaiten auttaisi ”psoriasis-loma”. Pariksi viikoksi etelän aurinkoon, heti nyt ja muutaman kuukauden kuluttua uuden kerran.

TOTTA

Kyllä se olisi niin väärin hoitaa jonkun henkilön mielenterveyttä, traumaa, siten että yhteiskunta kustantaisi hänelle lomamatkan. Parempi on kun käy siellä terapiassa, vaikkei siitä mitään apua olisi, mutta ainakin se työllistää terapeutteja.

VÄÄRIN!

Yksi asia mikä on niin väärin on se, että henkisistä kärsimyksistä ei saa rikosvahinkokorvausta yleensä lainkaan, ellei kärsimys ole yhteydessä henkilö tai esinevahinkoon. Korvauksen saa noissa tapauksissa vain silloin jos rikoksen tekijä on varoissaan.

Lopuksi kiitos hänelle joka kirjoitti minulle kesäkuussa:

”Hyvä Juhani Vehmaskangas.

Kirjoitit kuolemasta (Kuolema kohtaa minut) US:n Puheenvuoroon ja kommentoin sitä yleistä tyyliäni ”tylymmin”.

Jatka vain samaan malliin.

Kateellinen minä vain olen, kun sinä uskallat heittäytyä. Toki koen edelleen, että on olemassa aiheita joiden kohdalla on pohdittava julkaisua ja käsittelytyyliä.

Sinä kirjoitat hyvin. Joten jatketaan samaan malliin – kukin tyylillään.

Hyvä kesää toivoo nimimerkki: ’Eräs kommentoija’ ”

http://www.vehmaskangas.fi/Ratkaisuja/palaute_US.html

Lopputoteamus: allekirjoita Sinäkin jo nyt tämä adressi!