Totuus minusta – mitä tiesit/luulit?

Tervehdys, ystävä hyvä(?),

Niin se on, pakko myöntää. Minä en ole mikään 1) ”tavallinen pulliainen”,2) lienenkö koskaan ollut?

Oikeudenmukaisuus on minulle tärkeä arvo. Tärkeänä pidän myös rehellisyyttä. Epärehellisyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta on maailmassa liikaa! Niitä on liikaa myös Suomessa, jopa viranomaistoiminnassa, aina oikeuslaitosta myöten. Lähtökohtaisesti luotan kaikkiin noihin.

Olen vaikuttanut merkittävästi Suomen oikeuskäytäntöihin. Rohkenen väittää, että jopa enemmän kuin moni kansanedustaja. Muutaman lain osaltakin on toimenpiteideni johdosta todettu tarve muutoksiin. Kuka voi sanoa itsestään samaa?

Merkittävissä määrin olen ollut vaikuttamassa tulkintoihin ja käytäntöihin seuraavissa asioissa (ihmisten pyynnöistä ja omasta aloitteestani):

• Vanhustenhoito (hoitajamäärät)
• Lastenhoito (ryhmäkoot, etenkin pp-hoito)
• Julkisuuslain tulkinnat (väärät salaamiset, laittomat yksityisasioiden julkistamiset)
• Vaikeavammaisten kuljetuspalvelun taksat (Sastamalassa 10 asiakasta)
• Tasa-arvolain soveltaminen (työryhmätkin usein toimielimiä)
• Toimeentulotukilain tulkinnat (toimin noissa asioissa asiamiehenä vv. 1995-2015)

Puheenvuoron esittelytekstissä totean mm.: ”Monenlaisessa mukana ollut taustavaikuttaja. ”proffa” ja ”kekkonen””

Olen mielestäni herkkä ihminen. Olen pitkään kärsinyt masennuksesta. Tällä hetkellä B-todistuksessa lukee: vaikea masennus. Sairaslomaa minulla on 30.6.2021 saakka. Yksi syy vaikeaan masennukseeni on erään Sonja K******n asenne minua kohtaan. Jonkin verran hänen kanssaan jossain vaiheessa liikuin. Sitten yllättäen, ilman mitään syytä, hän alkoi minua vältellä. Kysyin: ”Miksi?” Vastaus oli: ”En tykkää sun tyyppisistä ihmisistä.” – minkä tyyppiseksi minä yht’äkkiä muutuin? Sen minä todellakin haluan tietää!

Olimme tuohon aikaan yhdessä ns. Tinki-toiminnassa. K****** alkoi väittää, että ahdistelen häntä. Pidettiin palaveri jossa K****** myönsi, että aina kun olin hänen kanssaan liikkunut niin asiasta oli yhdessä etukäteen sovittu. Sitä ei voinut pitää missään määrin ahdisteluna.

Sonja on nyttemmin hankkinut minulle jopa lähestymiskiellon. Hän väittää perättömästi, todistamatta, mm., että seuraan häntä ja se häntä ahdistaa. Käräjäoikeus tuon on uskonut – tottakai kun hentonen tyttö niin kertoo. Rehellisesti olen myöntänyt, että kyllä silloin tällöin satumme samaan aikaan mm. kauppaan jossa kumpikin yleensä kävellen käymme. Aika ajoin käy niinkin, että kävelemme kadulla toisiamme vastaan! Ai niin, olen K****** ilmoittanut ajat jolloin hän voi varmuudella käydä kaupassa minua näkemättä. (Huom. asumme melko lähekkäin).

Sitä en myöskään ole kiistänyt, että olen K****** kirjeitä lähettänyt pyytäen häntä kertomaan (kirjeitse), että miksi hän aikoinaan totesi kuten totesi ja miksi hän minua pelkää. Miksi joku pelkää rauhallista miestä joka ei koskaan ole tehnyt kenellekään mitään pahaa, eikä ketään edes uhkaillut (paitsi viranomaisia, mutta se on eri juttu se). Niin joo, käräjäoikeuden mukaan kirjeet ovat vainoamista!
– olen kirjeissä lähettänyt K****** valmiiksi maksettuja vastauskortteja, jopa lahjakortteja (10€), jotta hän olisi voinut vastata.
– ymmärrän kyllä, että moni pitää minua hulluna koska haluan tietää syyt K****** käytösmuutokseen – miksi, miksi? Mitä tein, teinkö jotain?

Voin huonosti, jatkossa ehkä vielä huonommin

Sitä ei varmastikaan ole helppoa ymmärtää, että pidän itseäni väärin kohdeltuna ja väärin ymmärrettynä. Totean tässä ja nyt, että itselläni on aina ollut pyrkimys selvittää asiat puhumalla. Sopia kaikki – yleensä olen erimielisyydet saanutkin sovittua, eikä sellaisia yleensä edes ole. Eräänä hyvänä puolena itsessäni pidän sitä, että pystyn aina perustelemaan päätökseni/näkemykseni ymmärrettävästi, sekä sitä, että olen valmis uutta tietoa saatuani muuttamaan mieltä, eli ns. ”kääntämään takkini”. Pystyn myöntämään olleeni väärässä. Taidan olla sitä myös jutussa K****** vs. minä, valitettavasti.

Minusta tuntuu jostain syystä siltä, että K****** yksi toive on, että minä kuolisin. (Ei hän sitä suoraan ole sanonut, ainakaan minulle. Hän ei puhu… minulle). Koen, että K****** näkemys on: asioita ei kannata yrittää hoitaa keskustelemalla vaan oikeusteitse – SAATANA!

Käyn oikeutta, mutta miksi? Ketä vastaan?

Niin, vuonna 2015 lopetin auttamasta ihmisiä. Lopetin auttamisen koska se käsitykseni mukaan on K****** toive. Olin tuohon saakka maksutta auttanut kaikkia niitä jotka apuani pyysivät ja joita katsoin pystyväni auttamaan. Sääntö vahvistaa poikkeuksen: minulla on tällä hetkellä vielä kaksi asiakasta.

Muutama oikeusjuttu minulla on omissa jutuissani vireillä. Vastapuolina jotkin viranomaiset, kuten mm. poliisihallitus ja Helsingin käräjäoikeus. Tulevaisuudessa taitaa vielä tulla pari juttua poliisia ja syyttäjää vastaan – no aika näyttää miten käy.

Poliisi: ”Olet merkillisten tilanteiden mies”. Totta, sitä minä olen!