Tulipalon sattuessa, hämmästeletkö – kuten minä?
Niinpä tässä (taas) kävi, että olin muualla kokkaamassa. En polttanut ruokaa pohjaan, mutta….
Jos olisit ollut minun asemassani, niin mitä olisit tehnyt kun sinulle olisi soitettu, että palokunta on asunnossasi sammuttanut palon?
Minun ”kummallisuuttani” osoittaa se, että olin soiton saadessani kokkaamassa ruokaa jonka Te maksoitte (verovarat).
Minulle kerrottiin, että ikkunat ovat auki ja palo sammutettu, tuuletus siis käynnissä. No mitä siitä sitten?
Minä tein ruoat loppuun, söin join ja tiskasin. Sitten palasin kotiin kartoittamaan vahingot. Teinkö jotain väärin?
Muutama vuosi takaperin saimme soiton Budapestiläiselle terassille että asunnossamme on sattunut vesivahinko, saako rikkoa turvalukon ja tunkeutua sisään.
Oltiin että mikäs siinä. Voi paska sentään. Järkeilimme onneksi ei sentään tulipaloa. Söimme ruuan ja vietimme lomamme loppuun ihan suunnitelmien mukaisesti.
Elämässä sattuu ja tapahtuu.
Ilmoita asiaton viesti
Suuri hotelli Helsingissä muutamia kuukausia sitten. Sunnuntaina satoja ihmisiä aamupalalla, kun kaiutinjärjestelmästä alkaa toistua kuulutus, jonka mukaan kiinteistössä ”on havaittu palohälytys”. Harkiten muotoiltu tiedote; ei hihkuttu, että tuli olisi irti.
Kuulutus jatkui ja jatkui, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Äänenvoimakkuus oli niin suuri, että normaali keskustelu estyi. Yksikään hotelliasiakas ei kuitenkaan hätääntynyt, eikä henkilökuntakaan näyttänyt erityisesti välittävän.
Poistuin salista ruokailtuani. Jo hississä oli hiljaista, eikä majoituskerroksissakaan mikään viitannut hätätilanteeseen. Tilanne ohi?
Ilmoita asiaton viesti
Mitäpä siinä muuta tekemään, kuin kiittämään. Ammattilaiset saivat tehtävän suoritetuksi.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi oletan, että kuultuaan, että ”koti palaa”, niin ihminen yleensä kiiruhtaisi katsomaan, että TÄH?
Kaikki muu saisi odottaa, jäädä silleen?
Ilmoita asiaton viesti