Uskallatko laittaa itsesi peliin, kuten minä olen tehnyt?
Vuodet 2013-2014 olivat mielenkiintoista aikaa: olin PAKKOTYÖTTÖMÄNÄ
Mitä on pakkotyöttömyys
Satakunnan Kansa julkaisi tuolloin mielipiteeni: ”Mielipide: En ole työkykyinen, mutta en pääse eläkkeelle – Porin kaupunki haluaisi minut toimeentulotuelle, mieluummin olen työtön”
— ”Tulottomissa on suuri joukko sellaisia henkilöitä, jotka kuuluisivat eläkkeelle, mutta Kela ei heitä eläkkeelle päästä. Kela väittää, että heillä on sen verran työkykyä jäljellä, että pystyvät itsensä elättämään.
Isot kunnat ensimmäisenä hoksasivat laittaa tuollaiset henkilöt toimeentulotukiasiakkaiksi siten, että heidän ei tarvitse olla te-toimistossa työnhakijoina. Kunta välttää pitkäaikaistyöttömyyden sakkomaksut.
Noilla henkilöillä ei ole velvollisuutta osallistua edes kuntouttavaan työtoimintaan. Heidät halutaan unohtaa kotiin, pilleripurkin kera, ilman järkevää tekemistä, kuten minut.”
Olisin päässyt helpolla, mutku…
Olisi toki ollut minulle helpompaa olla ja elää toimeentulotuella. Mutta kun olen luonteeltani oikeudenmukaisuutta vaativa henkilö jonka tavoite on toimia mottonsa mukaan: huomenna kaikki on paremmin. Olen aina pyrkinyt toimimaan siten, että yhteiskunta olisi tulevaisuudessa parempi paikka elää meille kaikille. Olen kai jonkin sortin maailmanparantaja? Varmasti on monia sellaisia, jotta joskus tai useamminkin tuumaavat, että JUHANI ON maailmanpahentaja!
TOIMEENTULOTUKI?
Tuolloin kun olin sairaana, päästäni vialla, niin tavoitteeni oli kuitenkin auttaa muita omalla tavallani. Se ei olisi kaikissa asioissa ollut mahdollista jos olisin ollut pelkän toimeentulotuen varassa. Olin nimittäin sitä mieltä, että toimeentulotuen hakijalta ei voida vaatia tukilaskelman tekemiseksi, eikä tuen maksamiseksi, tiliotteita (laiton ehto). Porin kaupunki oli tottakai eri mieltä, kuten nykyisin Kela – Kelaa vastaan minulla on nyt juttu vireillä, koska tammi- ja helmikuussa 2021 ainoa tuloni oli asumistuki. Selvisin lainarahalla!
(onko se hyvä, että selvisin?)
En olisi noin vuonna 2014 (oliko jo 2013) pystynyt elämään ilman rahaa, käymään oikeutta, taistelemaan sossua vastaan. Työmarkkinatuki, jota sairaana sain, mahdollisti taistelun, jonka lopputuloksena oli lainmukainen päätös: Porin sosiaalitoimi joutui tekemään tukilaskelmat ilman tiliotteita (=pyydetyt liitteet). Sain sitten jälkikäteen satoja euroja!
Oletko sinä laittanut itsesi peliin?
Tällä tarkoitan sitä, että oletko blogiisi kirjoittanut sellaisia itseäsi koskevia asioita joita ns. normihenkilö ei yleensä muille huutele?
Olen nimittäin ajatellut jossain vaiheessa kirjoittaa blogin jossa nimeän henkilöt jotka minun näkemykseni mukaan sopivat tuohon ryhmään.
Ajatteletko kuuluvasi tuohon ryhmään minun näkemykseni mukaisesti? Et kuitenkaan halua nimeäsi blogiini – TÄH?
Kerro siitä TÄLLÄ LOMAKKEELLA, tai ihan normaali sähköpostilla, luottamuksellisesti tottakai: juhaninposti@hotmail.fi
– tuolla lomakkeella, tai sähköpostitse, voit myös ilmoittaa oman näkemyksesi: kuka on laittanut itsensä peliin, jotta…
Muistutus:
Oletko sinä hyväntekijä? Vastaa kyselyyn. (klik, KIITOS!)
(julkaisen kyselyn vastaukset marraskuussa, tavoite: nenäpäivänä)
Juhani, oletko ajatellut, että olet ikään kuin ns. SLAPP-uhri?
Ks. alla:
”Strategic lawsuit against public participation
Käännetty englannista-Strateginen oikeusjuttu yleisön osallistumista vastaan, SLAPP-kanne tai pelotteluoikeudenkäynti on tarkoitettu sensuroimaan, pelottelemaan ja hiljentämään kriitikot rasittamalla heille oikeudellisen puolustuksen kustannuksia, kunnes he luopuvat kritiikistä tai vastustuksesta.”
Wikipedia (englanti)
https://en.wikipedia.org/wiki/Strategic_lawsuit_against_public_participation
Ilmoita asiaton viesti
Tässä konekäännös em. eng. tekstistä:
”Strateginen oikeusjuttu julkista osallistumista vastaan (SLAPP), SLAPP-juttu tai pelottelujuttu[1] on tarkoitettu sensuroimaan, pelottamaan ja hiljentämään kriitikot rasittamalla heitä oikeudellisen puolustuksen kustannuksilla, kunnes he hylkäävät kritiikkinsä tai vastustuksensa.[2]
Tyypillisessä SLAPP:ssa kantaja ei yleensä odota voittavansa oikeudenkäyntiä. Valittajan tavoitteet saavutetaan, jos vastaaja antaa periksi pelolle, uhkailulle, kasvaville oikeudenkäyntikuluille tai yksinkertaiselle uupumukselle ja luopuu kritiikistä. Joissakin tapauksissa toistuva kevytmielinen oikeudenkäynti vastaajaa vastaan voi nostaa johtajien ja toimihenkilöiden vastuuvakuutuksen kustannuksia kyseiselle osapuolelle, mikä häiritsee organisaation toimintakykyä.[3] SLAPP voi myös pelotella muita osallistumasta keskusteluun. SLAPPia edeltää usein laillinen uhka. SLAPP:t aiheuttavat sananvapautta koskevia huolenaiheita jäähdyttävän vaikutuksensa vuoksi, ja niitä on usein vaikea suodattaa ja rangaista, koska kantajat yrittävät hämärtää aikomuksensa sensuroida, pelotella tai vaientaa kriitikkojaan.
Sananvapauden suojelemiseksi jotkin lainkäyttöalueet ovat hyväksyneet SLAPP:n vastaisia lakeja (kutsutaan usein SLAPP-back-laiksi). Nämä lait toimivat usein siten, että vastaaja voi jättää lakon ja/tai irtisanomisen sillä perusteella, että tapaukseen liittyy suojattua puhetta yleistä huolta koskevasta asiasta. Kantajalla on tällöin taakka osoittaa todennäköisyys, että ne menestyvät. Jos kantajat eivät suorita taakkaa, heidän vaatimuksensa hylätään ja kantajat voidaan vaatia maksamaan sakkoa kanteen nostamisesta.
SLAPP:n vastaiset lait joutuvat toisinaan arvostelun kohteeksi niiltä, jotka uskovat, että vetoomusoikeudella ei pitäisi olla esteitä niille, jotka vilpittömästi uskovat, että heille on tehty vääryyttä, taka-ajatuksista riippumatta. Tästä syystä SLAPP-lainsäädännön laatimisen ja sen soveltamisen vaikeus on sellaisen lähestymistavan luominen, joka mahdollistaa pätemättömien, väärinkäyttöön liittyvien kanteiden varhaisen irtisanomisen ilman, että evätään laillinen päivä tuomioistuimessa pätevien vilpittömässä mielessä esitettyjen vaatimusten esittämiselle. SLAPP:n vastaisilla laeilla katsotaan yleensä olevan myönteinen vaikutus, ja monet lakimiehet ovat taistelleet vahvistaakseen SLAPP:ilta suojaavia lakeja.[4]” – –
https://en.wikipedia.org/wiki/Strategic_lawsuit_against_public_participation
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä jossain vaiheessa pikaisen olin, lievästi, hyvin vähän.
Kuitenkin, nytkin, yhä siis: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jariojala1-2/yhteiskunta-tukee-pienelakelaista/#comment-3526753
Ilmoita asiaton viesti
Juhani huomasitko edellisen Puheenvuoroblogini ”Toimittajien suojelu ja ns. SLAPP-kanteet”
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/kirsiomp/toimittajien-suojelu-ja-ns-slapp-kanteet/
—
Hieman raju ajatus, mutta olisiko tämä HS:n toimittajien saama syyte tällainen SLAPP-syyte? ja onko se vain väline tavoitella muuta suurempaa päämäärää?.. Koko EU:n alueella, kenties..
Ilmoita asiaton viesti
Olen kirjoittanut itseäni ja ajatuksiani koskevia asioita eikä minua heiluta yhtään mitä joku niistä sanoo. Sanojia maailmassa riittää.
Ilmoita asiaton viesti
Oletko saanut bannia koskaan Juha Hämäläinen? Itse olen saanut maahanmuuttokirjoitukseni takia ja oliko joku muukin kirjoitus vielä. 😀
Ilmoita asiaton viesti
Mikä nyt sitten on ”normihenkilö?”
Ilmoita asiaton viesti
> oletko blogiisi kirjoittanut sellaisia itseäsi koskevia asioita
> joita ns. normihenkilö ei yleensä muille huutele
Riippuu normi henkilöstä. Jokaisella on omat tabunsa. Yksi kehuskelee naisseikkailuillaan, toinen mieluummin vaikenee niistä ja yrittää sytyttää pyhimyksen sädekehää päänsä päälle. Elämänkatsomus ja tavoitellun sosiaalisen maineen luonne määrittelee jonkun verran sitä, mitä haluamme kertoa itsestämme ja mistä mieluummin vaikenemme.
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Kuten sekin, että on väärin kun pelastustoimen mies autossa kehuskelee naisseikkailuillaan työtoverilleen, etenkin jos toinen on nainen.
Monikaan tuskin lähtisi kertomaan minun laillani, että on ollut pakkohoidossa M1-lähetteellä, tai muutenkaan mt-ongelmista – mistä muista asioista (mm. sairauksista) ollaan mieluummin hiljaa?
Kenelle sitten tulisi mieleen kertoa: olen syyllistynyt pahoinpitelyyn. Entä mennä pidemmälle: todeta, että fyysinen kuritus on laitonta mutta ok?
Uskontokin lienee asia josta moni mieluummin on hiljaa. Toisaalta sitten on myös nuo käännyttäjät, jotka ovat oma lukunsa.
Tarkoitan ”normihenkilöllä” henkilöä joka ei kerro kokemuksistaan tarkoituksena niillä kehua (vrt. naisseikkailut yms.).
Ilmoita asiaton viesti
Itsekehuksi nyt voidaan tulkita niin moni asia.
Olen minäkin täällä maininnut mielenterveysongelmistani. Pahimmat ovat osuneet talvelle 2012-2013, mutta yksityiskohtiin en halua mennä.
Ilmoita asiaton viesti
M1-lähetteellä joutuu tarkkailuun. M3-päätöksellä voidaan viimeistään 4 päivän kuluttua määrätä pakkohoitoon.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan. Mutta kyllä tuon pakkohoitoon rinnastan sikäli, että vapaasti et saa liikkua, kuten esim. ulos mennä.
M3:lla sitten todettiin, että olen ihan järjissäni ja sain lähteä pois, kotiin.
Ilmoita asiaton viesti
No et sinä mitenkään mielisairaalta vaikutakaan. Itse asiassa tarkkailunhan saa purkaa seuraavana päivänäkin, ei sitä neljää lain sallimaa päivää ole mikään pakko odottaa, mutta harvat lääkärit uskaltavat sitä tehdä – minä olen kyllä niin tehnyt. Eikä mikään laki määrää, ettei tarkkailun aikana saisi ulos mennä – se on lääkärin harkinnassa. Välillä olen nähnyt aivan tolkuttomia M1-lähetteitä. Aivan huippu oli se, että lähete oli kirjoitettu potilasta tapaamatta – tällaisia lähetteitäkin olen pari nähnyt. Molemmat tietysti hylkäsin heti.
Ilmoita asiaton viesti
Teoilla ei kukaan tule hurskaammaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Kuten sekin, että sinä olet ns. laittanut itsesi peliin.
– tuo on minun näkemykseni. Ehkä sinunkin.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä me eläkeukot voidaankin olla tavallaan pioneereja mitä avautumiseen erilaisiin elämään liittyvissä asioissa tulee? 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Ei, vaan Porin kaupunki lupasi, että olisin saanut pysyvän 100%:n toimeentulotuen. Tuolloin siis tuen maksoi kunta, ei Kela, kuten nykyisin.
Ilmoita asiaton viesti
Alentamisesta on säädetty mm.
”Perusosan alentamisen yhteydessä on aina laadittava, mikäli mahdollista, yhdessä toimeentulotuen hakijan ja tarvittaessa yhteistyössä työ- ja elinkeinoviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa suunnitelma toiminnasta asiakkaan itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi.
– – –
…alentaminen voidaan tehdä vain edellyttäen, että alentaminen ei vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentamista voida pitää muutenkaan kohtuuttomana. Alentaminen voi olla kestoltaan enintään kaksi kuukautta kerrallaan kieltäytymisestä tai laiminlyönnistä lukien.”
Ilmoita asiaton viesti