Vääränlaiset tuomiot. Murhat ja muut?
Rikoslakia on tarkoitus uudistaa. Tuossa yhteydessä tulee pohdittavaksi rangaistusten oikeasuhtaisuus.
Mielestäni tällä hetkellä laki, ja käytäntö, tarkoittavat joissakin tapauksissa aivan liian pieniä tuomioita. Toisaalta on myös tapauksia joissa tuomiot ovat liian suuria.
MURHA?
Murhaa ei aina tehdä suunnitellusti. Murhan voi tehdä ”vahingossa” (pikaistuksissa). Entä sitten (kielletyt) armomurhat?
Murhan tuomion pitäisi jatkossakin olla lähtökohtaisesti elinkautinen kun on murhattu lapsi. Tuolloin pitäisi tekijän joutua minimissään olemaan vankilassa 25 vuotta.
Murhasta pitäisi kuitenkin voida tuomita myös määräaikainen rangaistus. Tuon pitäisi olla mahdollista jos olisi varmaa, että murhatulla on ollut vain hyvin vähän elinaikaa jäljellä.
Laissa pitäisi mielestäni myös säätää siitä, kuinka pitkään tekijän olisi vähintään oltava vankilassa ennen kuin voi anoa armahdusta. Tuo aika pitäisi sitoa uhrin odotettavissa olleeseen elinikään.
MINIMIRANGAISTUKSET
On joitakin rikostyyppejä joissa teon vakavuudesta huolimatta minimirangaistus on aina vankeutta. Kun rikoslakia uudistetaan pitäisi tarkkaan pohtia jokaisen tuollaisen rikoksen osalta, että voiko rikos kuitenkin jossain tilanteessa olla niin lievä, että sakkorangaistus olisi riittävä.
LIIAN PIENET RANGAISTUKSET
Joistakin rikoksista tulisi mielestäni aina tuomita vankeutta. Tuollaisia rikoksia ovat mm. pahoinpitelyt. Rangaistus voitaisiin ensikertalaisella muuntaa yhdyskuntapalveluksi. (Lisänä terapia).
Kuitenkin vankilaan aina jos teossa olisi käytetty jotakin asetta: puukko, pamppu, jne. Myös porukan tekemän ennalta suunnitellun pahoinpitelyn seurauksena pitäisi aina olla linnareissu.
Toki lievästä pahoinpitelystä voitaisiin tuomita vain sakkoja. Pahoinpitelyä ei pitäisi katsoa lieväksi jos siihen liittyy iskuja päähän.
HENKINEN VÄKIVALTA
Tarkemmin pitäisi säätää henkisen väkivallan kieltämisestä ja -rangaistuksista.
Henkistä väkivaltaa on mm. kiusaaminen ilman fyysistä väkivaltaa, tai sen lisäksi.
Murhaa ei voi tehdä pikaistuksissa, koska murhan määritelmään sisältyy vaatimus suunnitelmallisuudesta ennakolta. Jos on tapettu pikaistuksissa hetken mielijohteesta, eli ei löydy näyttöä että tappaja saapui tilanteeseen suunniteltuaan jo ennakolta tappavansa, sitten se tuomitaan tappona, ei murhana.
Henkilöiden jäljellä olevaa elinaikaa ei voi tietää, paitsi jos henkilöllä on kuolemaan johtava parantumaton sairaus, ja se voi olla minkä tahansa ikäisellä, myös lapsella. Yli 80-vuotiaat uhrit ovat aika harvinaisia, ja 80-vuotiaskin voi elää vielä yli 30 vuotta. Vankilassa istuminen ei ole yhteneväinen ennenaikaisen kuoleman kanssa, eli ei se niin mene että tietty määrä vuosia vankilassa jotenkin sovittaa moraalisesti toisen henkilön tappamisen, kun henkilö oli tietyn ikäinen kuollessaan. Kun kuolemanrangaistusta ei ole, rikoksella ja rangaistuksella ei ole mitään yhteyttä keskenään.
Yhteiskunnan näkökulma rangaistuksiin on, että liian helposti ei saisi aiheuttaa henkilön sosiaalista syrjäytymistä yhteiskunnasta, johon vankilatuomio voi johtaa. Eli ollaan huolissaan siitä, että rangaistus ei pahenna rikoksen tekijän ennustetta tulevaisuuden rikollisuuden osalta vielä entisestään, mitä sosiaalinen syrjäytyminen aiemmasta elämästä voisi edistää.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisen tappaminen on murha mm. jos se tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tekotavalla. Tuolloin ei edellytetä ennalta harkintaa, vaan teko voi olla tehty pikaistuksissa.
Ilmoita asiaton viesti
Se on totta, että kenenkään jäljellä olevaa elinaikaa ei voi kovin tarkasti tietää. Kuitenkin esim. eläkeikää määritellään tuon perusteella.
Kuitenkin murhatuomiossa pitäisi käyttää tarkempaa ennustetta -> pitäisi mm. huomioida onko uhri pitkäikäistä sukua, elintavat, yms.
Ilmoita asiaton viesti
Minun mielestäni murhan tai tapon rangaistuksessa ei pitäisi pohtia henkilön suvun pitkäikäisyyttä eikä henkilön elintapojen terveellisyyttä. Mooses kiteytti asian lyhyesti: ”Älä tapa.” Se on siinä.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan. Pitäisihän sitten pohtia sukulaisuussuhteita ja kaikenlaista.
Jotenkin vaan jollain tavalla ymmärrän sen, jos joku vakaasti harkiten tappaa sellaisen läheisen ihmisen joka ei sitä itse pysty tekemään, elää kovissa kivuissa, jne.
Eli jos vakaasti kuolemaa tahtova, ei masentunut, henkilö ei pysty itse edes lääkkeitä ottamaan…
Ilmoita asiaton viesti
Lähdet ihan väärille urille tuossa ajattelussasi. Läheiset sukulaiset ovat yksi maailman suosituimpia murhan kohteita, perinnön tai henkilökohtaisen katkeruuden takia. Ei läheisestä sukulaisuudesta pitäisi antaa mitään alennusta.
Eutanasia on ihan oma aiheensa, josta pitäisi keskustella suoraan ja täysin erikseen, ilman mitään kytköstä murhatuomioihin.
Ilmoita asiaton viesti
Läheisyys voi vaikuttaa kumpaan suuntaan vaan.
Suomessa eutanasia on murha.
Ilmoita asiaton viesti
Toisaalta eutanasia-teemaan liittyen rohkenen väittää, että kyllä Suomessakin on lääkäreitä, jotka määräävät loppusuoralla olevalle potilaalle kipujen lievitykseen riittävästi esim. morfiinia.
Ilmoita asiaton viesti
Siksi eutanasiasta pitää keskustella erillisenä tapauksena, koska läheisyys voi vaikuttaa kumpaan suuntaan tahansa, joten sitä ei voi pitää kriteerinä rangaistuksen määräytymiseen. Sen sijaan oikea kriteeri on henkilön oma halu kuolla.
Ilmoita asiaton viesti
” Alkuperäisen rikoslain (RL, 39/1889) henkirikoksia käsittelevässä 21 luvussa oli erillissäännös, jonka mukaan toisen tämän omasta vakaasta pyynnöstä surmaavalle voitiin tuomita tavallista tahallista surmaamista lievempi rangaistus. Pyynnöstä surmaamisesta rangaistiin vanhan säännöksen mukaan sitä, joka pyynnöstä surmasi toisen tämän omasta vakaasta pyynnöstä. Vuoden 1969 lakiuudistuksen mukaan enimmäisrangaistuksena teosta oli kuusi vuotta vankeutta, mutta vähimmäisrangaistuksena siitä oli mahdollista tuomita vain kuusi kuukautta vankeutta – siis merkittävästi tapon vähimmäisrangaistusta vähemmän. Jotta pykälää voitiin soveltaa, oli pyynnön oltava ehdoton ja syyntakeisen henkilön vapaasta tahdosta tekemä, sekä niin selkeästi ilmaistu, ettei se jätä mitään epäselväksi. Kirjallista tai edes sanallista pyyntöä ei kuitenkaan pidetty vaatimuksena, mikäli pyynnön sai selville muutoin ehdottomalla varmuudella.
RL 21 luku uudistettiin osana rikoslain kokonaisuudistuksen toista vaihetta vuonna 1994, jolloin silloinen säännös pyynnöstä surmaamisesta poistettiin laista kokonaan. Poistamisen taustasyiksi esitettiin lain uudistusta koskevissa esitöissä ennen kaikkea tunnusmerkistön ongelmallisuus: rajanveto eri tapausten kesken katsottiin vaikeaksi ja poistamisen puolesta puhui myös säännöksen soveltaminen käytännössä vain hyvin harvoin.
Lisäksi esitöissä todettiin säännöksen soveltuvan huonosti kuolinaputilanteisiin – jos kuolinavun anto katsotaan oikeutetuksi, on sen jäätävä kokonaan rangaistusvastuun ulkopuolelle. Pykälän poistamisessa oli kyse lieventämisperusteesta luopumisesta tapon arvioinnissa: nykylainsäädännön mukaan kuolinavunantotilanteet arvioidaan lähtökohtaisesti tapon tai surman tunnusmerkistöjen mukaan. Erityissäännöksen poistamisessa ei siis ollut kyse rangaistavuuden poistamisesta, vaan päinvastoin vastuun ankaroittamisesta.”
https://www.opuslex.fi/artikkelit/rikos/poistettu-saannos-pyynnosta-surmaamisesta-saattoi-johtaa-lievempiin-tuomioihin-kuolinaputapauksissa/
Ilmoita asiaton viesti
Kuolinavun antaminen henkilölle, joka haluaa pois kärsimyksistään ei kuulu yhteiskunnalle mitenkään vaan on avun pyytäjän ja saajan välinen asia. Koko teon etiikka on näin yksinkertainen eikä siihen ole saatavilla ulkopuolisilta parempaa asiantuntemusta tai oikeampaa tietoa.
Ilmoita asiaton viesti
” Murhan voi tehdä ”vahingossa” (pikaistuksissa).”
Mutta kun ei voi.
Et tainnut vilkaista yhtä ainutta lakia, tuomioista puhumattakaan, vaan heittelit lonkalta?
Ilmoita asiaton viesti
Onko minulta nyt jäänyt lainmuutos huomaamatta?
Juuri viime perjantaina keskustelin henkilön kanssa joka istuu elinkautista tuolla tavalla tehdyn tapon, eli murhan, vuoksi.
Ko. henkilö tuomittiin käräjäoikeudessa taposta. Hovissa muuttui murhaksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Vahingossa” ei osoita edes riittävää tahallisuutta. Teon tulee lisäksi olla kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuolla ”vahingossa” en tarkoittanut vahingossa. Siksi sitaatit, kuten varmasti ymmärsit.
Esim. Humalaporukassa tulee riita, henkilö puukottaa toisen usealla puukoniskulla -> raaka ja julma tekotapa.
Tietenkin siten, että puukko on jostain syystä helposti heti saatavilla.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kukaan syyttäjä tuon teonkuvauksen mukaan syytä murhasta.
Ilmoita asiaton viesti
Selvä se sitten. Toisinkin voi käydä, eli murhatuomio lievenee tapoksi. Tulkintakysymyksiä…
https://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/murha-muuttui-hovissa-tapoksi/444166/
Ilmoita asiaton viesti
” Hovioikeuden ratkaisuun vaikutti myös se, että uhri oli hieman aiemmin uhannut Kovalaista leipäveitsellä.”
Ilmoita asiaton viesti
Aivan. Toiseensuuntaan päätelty:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/naisystavansa-30-lla-veitseniskulla-tappaneen-tuomio-koveni-elinkautiseksi/2065434#gs.incs2n
Perusteena mm. määrätietoisuus.
Ilmoita asiaton viesti
” Hovioikeus piti rikoskokonaisuutta törkeänä.”
Kokonaisarvostelu, ei ”määrätietoisuus”.
Ilmoita asiaton viesti
Sinä vastasit minun kommenttiini, ja alat selittää jotain suunnitelmallisuudesta, josta en ole kirjoittanut sanaakaan.
Nuo sinun spekulaatiosi ovat sinänsä turhia, että kokonaisarvostelu loppujen lopuksi ratkaisee asian.
Ihan turha jossain puheenvuorossa arvioida, mikä rikosoikeudellinen seuraus on siitä, lyökä kirveen hamara- vai teräpuolella toista päähän. Olen tuollaisenkin jutun istunut.
Ilmoita asiaton viesti
Murha on tappoa vakavampi ja törkeämpi henkirikos, ja sen täyttymisen edellytyksistä on säädetty tyhjentävästi rikoslaissa. Erityinen ankaroittamisperuste ja törkeys tekevät taposta murhan.
Harkittu ja suunnitelmallisesti tehty rikos osoittaa suurempaa syyllisyyttä tekijässä kuin hetken mielijohteesta suutuspäissään tehty rikos.
Ankaroittamisperusteet on lueteltu tyhjentävästi laissa ja ankaroittamisperusteiden lisäksi rikoksen tulee olla myös kokonaisuudessaan arvostellen törkeä, jotta kyseessä voisi olla murha. Kyseessä tulee olla siis teko, joka on tappoa selvästi paljon törkeämpi.
Törkeysarvostelussa voidaan huomioida esimerkiksi teon motiivi, esimerkiksi palkkiota vastaan tai rasistinen peruste, teon tekeminen osana järjestäytynyttä rikollisuutta ja uhrien lukumäärä.
Pikaistuksissa tehtyä tappoa on äärimmäisen vaikeata kvalifioida murhaksi.
Ilmoita asiaton viesti
AInoa mikä on lähes varmaa on se että jos surmaa virantoimituksessa olevan virkamiehen niin saa syytteen murhasta. Ja lähes aina myös tuomion murhasta ja elinkautisen.
Jos Suomessa annettaisiin kuolemantuomio murhasta niin kuinka moni murha olisi jäänyt tekemättä vuonna 2018 ?
En maallikkona kovin viitsi ottaa kantaa tuomioiden pituuksiin. AInoa mihin toivoisin kovennusta ja jolla luulisin olevan ehkäisevää vaikutusta on tuomio ampuma-aseen hallussapidosta (ilman pätevää syytä) yleisellä paikalla. Tuomio tulisi aina olla ehdoton tuomio.
Ilmoita asiaton viesti
” Jos Suomessa annettaisiin kuolemantuomio murhasta niin kuinka moni murha olisi jäänyt tekemättä vuonna 2018 ?”
Varmuudella ei yksikään. Ei kuolemantuomio toimi pelotteena.
Ilmoita asiaton viesti
Olivatko muut ehdotukset järkeviä ja hyväksyttävissä, kun tämä meni pelkäksi murhakeskusteluksi?
Kaikkiko ovat sitä mieltä, että osassa nykylain rikoksia minimirangaistukset ovat liian suuria?
Ilmoita asiaton viesti
Itsemurhasta tulisi aina langettaa kuolemantuomio.
Ilmoita asiaton viesti
Kannatan lämpimästi pakkotyön tuomista rangaistuksiin. Jollei tee osoitettua työtä, ei syö.
Ilmoita asiaton viesti