Väkivaltainen näkemykseni, sori!
Olen sitä mieltä, että lähtökohtaisesti juurikin minä (en ruohonjuuri) olen aina oikeassa!
En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa – en edes henkistä.
AIKOINAAN kun olin naimisissa niin edellytin vaimoni pyytämään lapsiltani anteekisi (meidän lapsilta) jos hän väärin (mielestäni) teki.:
Ensimmäinen kerta oli kun vaimoni lastamme tukisti. Totesin: anna ton olla viimeinen kerta, minun lastani ei pahoinpidellä!
– kappas vaan, se jäi viimeiseki kerraksi. Auktoriteetti riitti.
Lähtökohtaisesta olimme kaikessa vaimoni kanssa samaa mieltä. Ainoa ongelma oli, että minä aina joskus otin kuppia.
Olin hyvä ja väkivalloton mies. Yhä olen. Olen eronnut v.2008.
Niin no joo – olinko hyvä, koska kerran kuussa ”ryyppäsin”.
Ilmoita asiaton viesti
…
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa. Tuolloinen vaimoni tuumasi, että pitää lopettaa ryyppääminen. Vaikkakin olin siihen saakka hoitanut, että rahat riitti kaikkeen.
Hyvin meillä meni, minä olin kiinteistösijoittaja, vaimoni vaan oli…
– mutku…
Ilmoita asiaton viesti