Valtiokonttorin maksamatta jättämät kärsimyskorvaukset (MOT tänään)

Henkisiä kärsimyksiä valtiokonttori ei lähtökohtaisesti korvaa.
Asiasta kertoi Ylen Aamu tänään, lisää kertoo MOT klo. 20.

Asia ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteinen. Ainakaan jos minä olen asian oikein ymmärtänyt.

Itse olen kärsimyskorvauksia (henkinen kärsimys) saanut vuoden 2006 jälkeen.

Valtiokonttori nimittäin maksaa korvauksia rikoksen aiheuttamista henkisistä kärsimyksistä tiettyjen ehtojen täyttyessä. Itse asiassa kun yksi ehto täyttyy: korvauksen hakijan pitää olla kärsinyt myös fyysisesti. Sekin tietääkseni riittää, että korvauksen hakija on kärsinyt esinevahingon. Pelkkää henkistä kärsimystä EI KORVATA!

Silloin kun korvausta hekee valtiokonttorilla niin myös henkinen kärsimys voidaan (jossain määrin) korvata jos korvauksen saaja on kärsinyt myös fyysisesti tai hän saa oikeuden päätöksellä korvausta myös esinevahingosta (perusomavastuu aina 200€).

Kuten Ylen Aamussa kerrottiin niin oikeudella ei ole harkintavaltaa korvauksen määrän suhteen ellei syytetty asiaa kiistä.

PITÄÄKÖ LAKIA MUUTTAA?

Jospa tehtäisiin niin, että sopisimme, että kuuluvaan ääneen jossain tilaisuudessa pahasti loukkaisit kunniaani, sekä tottakai löisit myös nyrkillä (kevyesti todistajien nähden). Vaatisin sitten 200.000 euroa korvauksia henkisistä kärsimyksistä, toisen mokoman ok-kuluja, mitä muuta? Rahat voisimme sitten tasata kun valtiokonttori olisi jonkin harkinnanvaraisen summan maksanut.

Hevan suositukset & Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 37§ – niitä pitäisi olla yleisessäkin oikeudessa pakko soveltaa viran puolesta, olivatpa uhrin vaatimukset ja tekijän myöntämiset millaisia tahansa.

Sitäkin pitäisi pohtia, että onko joissakin (lievissäkin) rikoksissa syyttä määrätä ”hullulle syytetylle” puolustaja vaikka hän ei sellaista kokisi tarvitsevansa?