Veteraanipäivänä: minä armeijassa, pikkaisen muutakin merkillistä. Älä naura, tai no…

Päätin tämän jutun julkaisemisesta 24.4.2021, kirjoitettuani TÄMÄN KOMMENTIN, blogiin: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/janne-kurkinen/inttihopinoita/

Nyt, näin veteraanipäivän alkuillasta oli hyvä hetki juuri tämän blogikirjoituksen julkaisemiselle, vai oliko?

Minulla oli sellainen muistikuva, että olisin tuosta rynkyn säilyttämisestä kirjassanikin kirjoittanut, mutta muistin väärin. Niin ikään kirjastani on jäänyt pois se fakta, että en ehtinyt intissä suksiakaan kuitata. Cooperin testi jäi niin ikään juoksematta, sen kirjassani muistin mainita. Kovapanosammunnoissa kävin kaksi kertaa, sain hopeisen ampumamerkin!

MINÄ LÄÄKÄRINÄ

Että tuollaista tapahtui armeijassa joskus 1980 -luvulla.

Muualla tapahtui muunlaisia asioita

Jokainen saa olla omanlaisensa – hyväksyn sen, kunhan on ystävällinen, inhimillinen – väkivalta on aina VÄÄRIN! (klik!)

LOPPUKEVENNYS

Nuo kuvat (tekstit) edellä ovat v.2008 julkaisemastani omaelämänkerrallisesta kirjastani.
Ehkä joskus vielä julkaisen muitakin pätkiä.

No niin. Tuliko nyt todistettua, että aina olen ollut merkillinen, kummallinen, siis millainen?

LINKKI KYSELYYNI ALLA: (osaatko vastata? Miten lausua esim. 1 – 10?)

KLIKKAA JA VASTAA – kiitän!

Pikapuoliin kerron mitä kielitoimistosta todettiin!
– tottakai kerron myös kyselyni tulokset. (1.5.)

v. 1917
(19:17)