Yksikään US:n blogisti ei ole väkivaltainen. Tai on mutta… Entä sitten halimuskiinnitys?

Jokin aika sitten (27.12.) kirjoitin blogin: Suomalaiset ovat väkivaltainen kansa! Oletko sinä väkivaltainen? Mitä on henkinen väkivalta?

Tuossa blogissa oli linkki kyselyyn jossa kysyttiin mm.: Oletko syyllistynyt väkivaltaan viimeisten viiden vuoden aikana?
-kukaan ei vastannut syyllistyneensä väkivaltaan viimeisten viiden vuoden aikana – rehellistä?

Omalta osaltani voin todeta, että en koskaan ole syyllistynyt väkivaltaan. Tuskin tulen koskaan syyllistymäänkään. Tarkoitan nyt nimenomaan fyysistä väkivaltaa. Henkinen väkivalta kun on enemmänkin subjektiivinen kokemus. Väitän, että henkiseen väkivaltaan voi syyllistyä myös siten, että itse ei miellä sellaiseen syyllistyvänsä.
-jossain määrin tuo pätee myös fyysiseen väkivaltaan: joku voi pitää pientä tönimistä väkivaltana. Toinen ei, koska…

Tuolla alkuperäisessä väkivaltaa käsittelevässä jutussani eräs blogisti myönsi syyllistyneensä väkivaltaan: ”Olen ottanut lapsistani muutaman kerran niskavilloista kiinni. Kerran tein sen myös vieraalle lapselle…”

Itse kommentoin tuota mm. seuraavasti: ”Kerran eräs ulkopuolinen kävi lapseni tukkaan kiinni. Likillä oli, etten tehnyt rikosilmoitusta – minut puhuttiin ympäri; ’jottei tule huonot välit.’”

Kun lapseni olivat pieniä niin tottakai hekin tekivät joskus virheitä, toimivat väärin, ansaitsivat(?) rangaistuksen. Heitä siis rangaistiin. Pahin rangaistus taisi olla häpeärangaistus: hetkeksi nurkkaan. Sitten oli kiinnitys, ja halimuskiinnitys. Halimuskiinnitys oli lasten toiverangaistus, mutta kyllä se silti toimi!

Miksi suomalaiset yhä nykyään hyväksyvät väkivallan, myös lapsiin kohdistuvan?