YLEn aamu tänään: Sallittu lähisuhdeväkivalta

Millaisen lähisuhdeväkivallan suomalaiset hyväksyvät? Laki kieltää selkeästi kaiken väkivallan niin parisuhteessa kuin muutenkin. Sivusin aihetta kirjoituksessani 23.11.

Kirjoituksen kommenteissa Juha Hämäläinen antoi nähdäkseni väkivallalle jonkinlaista hyväksyntää toteamalla mm. seuraavaa: ”Kun nuoret ’näyttelijänaiset’ antautuvat väkivaltaisen pornon tuottamiseen niin tällä annetaan hyväksyntä katsojien perversseille haluille kuten raiskauksille ja rajulle väkivallalle.”

EU on kiinnittänyt huomiota Suomen lainsäädäntöön. Raiskauksen määritelmää pitäisi muuttaa. EU on huolissaan myös poliisien vähäisestä määrästä Suomessa. Suomessa lähisuhdeväkivallasta noin 80% jää piiloon, tutkimatta. Yhtenä syynä tuohon nähdään se, että ilmoituksia ei tehdä koska jutut jäävät usein tutkimatta. Siihen keskeisenä syynä on poliisipula.

Yksi syy on myös se, että väkivaltaa ei poliisikaan aina havaitse, ymmärrä. Jos väkivallasta ei ole aiheutunut vähintään mustelmia niin ”mitään ei ole tapahtunut” – ainakaan rikoksen kynnys ei ylity. Korjattavaa siis on. Myös läpsiminen ilman mustelmia tai ruhjeita on väkivaltaa. Erityisen paha väkivallan muoto voi olla henkinen väkivalta, kuten pelottelu, uhkailu. Hyvänä pointtina on pidettävä sitä, että aina kun poliisi varmuudella havaitsee lähisuhdeväkivaltaa niin siitä tehdään rikosilmoitus. Ehkä ilmoituksia pitäisi kuitenkin enemmän tehdä ns. syytä epäillä kynnyksen täyttyessä.

Kirjoitin rikosten tuomioista aiemmin 24.11.

Kaikki väkivalta on tuomittavaa. Olipa kyse sitten parisuhteesta tai muusta. Väkivaltarikosten rangaistukset ovat usein liian lieviä – mutta ei se juuri ketään haittaa? Edes alaikäisen 15-vuotta täyttäneen ei pitäisi selvitä julmasta ja törkeästä pahoinpitelystä ehdollisella vankeusrangaistuksella, kuten tuomittiin vauvalleen aivovamman aiheuttanut isä.

Pahoinpitelystä, myös lievästä, pitäisi aina tuomita vähintään sakkorangaistus. Olisiko syytä tuomita pahoinpitelystä, raiskauksesta, ja lähisuhdeväkivallasta, aina vankeutta. Ensikertalaisella ja ala-ikäisellä voitaisiin vankeus muuntaa yhdyskuntapalveluksi.

Sen lisäksi, että väkivaltaan syyllistyneet tulisi aina tuomita vähintäänkin yhdyskuntapalveluun heidät pitäisi velvoittaa mm. vihanhallintakurssille. Vihanhallintakurssin jälkeenkään heitä ei pitäisi jättää heitteille vaan terapian pitäisi jatkua!

Korvaukset väkivaltarikoksen uhrille

Väkivaltarikoksen uhrin pitäisi aina saada jokin minimikorvaus, vaatipa hän sitä eli ei. Ongelma on, että rikoksentekijät ovat tyypillisesti syrjäytyneitä pummeja (ainakin usein), joten heillä ei ole rahaa. He elävät mm. toimeentulotuella. Kun ihminen kieltäytyy työstä niin hänen toimeentulotukeaan voidaan alentaa jopa 40% täysin laillisesti. En pitäisi lainkaan vääränä sitä, että rikoksen tekijältä perittäisiin vuoden parin ajan toimeentulotuen perusosasta jokin osuun (5-10%) käytettäväksi korvausten maksamiseen.

Uhri saa aina korvauksensa koska veronmaksajat sen valtiokonttorin kautta maksavat. Perusvähennys (200 euroa) toki jää tuolloin saamatta. Tuo tekijältä leikattu toimeentulotuki voitaisiinkin tulouttaa uhrille tuon summan maksamiseksi. Tässä yhteydessä pitää todeta, että korvauksen saaminen on aina mahdollista kun vaan pahoinpitely on ilmoitettu poliisille. Siis myös niissä tapauksissa joissa rikoksen tekijää ei tavoiteta.

Taitaa kuitenkin asia olla myös niin, että väkivaltaa kohtaa useammin henkilö joka muutenkin on heikossa asemassa, saaden mm. toimeentulotukea. Tuolloin hänen saamansa korvaukset otetaan tulona huomioon (KHO) kun toimeentulotuen tarvetta lasketaan. Käytännössä toimeentulotuen varassa elävä rikoksen uhri ei siis saa hänelle kuuluvia korvauksia vaan ne kilahtavat yhteikunnan pohjattomaan kassaan. Onko se oikein?