Lyhyesti mietteitä Unionin tulevaisuudesta

Olen aatemaailmaltani vahva länsiliittoutumisen, eurooppalaisuuden ja Euroopan unionin kannattaja. En ollut 1990-luvun puolivälissä vielä äänestysikäinen, mutta yläasteelaisena seurasin jo politiikkaa tiiviisti ja sitä kautta myös unionista käytävää keskustelua ennen kansanäänestystä, joka päättyi kyllä-äänten voittoon. Muun muassa oma isäni mietti silloin Euroopan unionia ja päätyi lopulta selkeästi sanomaan unionille kyllä, perusteenaan Venäjä ja yleinen turvallisuuspolitiikka. Uskon monen kyllä-puolella ajatelleen samalla tavalla, vaikka toki myös sisämarkkinoiden tuomat hyödyt tiedostettiin.

Itselleni vielä näin aikuisenakin turvallisuuspolitiikka on yksi tärkeimpiä asioita kannattaa unionia ja toivoa siitä mahdollisimman vahvaa toimijaa kansainvälisellä kentällä. Erityisen tärkeä unionin rooli on, koska, kiitos suomettumisen ja tiettyjen poliittisten toimijoiden propagandan, Suomi ei ole vieläkään ottanut sille luontaista paikkaa Naton jäsenenä. Onneksi sentään kahdenkeskinen puolustusyhteistyö Naton, Ruotsin, Britannian ja Yhdysvaltojen suuntaan toimii, ainakin toistaiseksi.

Vapaasta liikkuvuudesta Euroopan sisällä olen monen muun kansalaisen ohella nauttinut ja myös yhteisestä rahasta. Lisäksi kuluttajina saamme lukuisia tuotteita edullisemmin kuin ennen unionia ja unioni estää tai ainakin pyrkii estämään holhoamispolitiikan idioottimaisimpia muotoja, joita tietyt poliitikot ajavat kuin käärmettä pyssyyn. Itse ainakin pidän siitä ajatuksesta, että Saksasta saa tuoda edullisia autoja maksamatta itseään kipeäksi valtiolle tai että Suomeen saa tuoda parmankinkkua ja muita maataloustuotteita ulkomailta. Kotimainen maatalous tarvitsee yhtä lailla kirittäjää kuin mikä muu tahansa teollisuudenala. Toki Suomessa on valitettavasti onnistuttu käymään viivystystaistelua Alkon ja Veikkauksen monopolin tai pienpanimotuotteiden etämyynnin suhteen, mutta viimeistään vanhemman sukupolven vaihtuessa (ja SDP:n vääjäämättömän kutistumisen edetessä) asiat saadaan eurooppalaiselle tasolle myös meillä.

Viime vuosina olen kuitenkin huolestuttavana seurannut niitä kehityskulkuja ja haasteita, joita eurooppalainen yhtenäisyys ja unioni kohtaavat. Unionin vastustajat, Venäjä, ja putinistit ovat asia erikseen, ja heidän kantansa unioniin on selkeä: tavoitteena on hajottaa unioni ja saada aikaan tilanne, jossa Venäjän poliittinen vaikutusvalta Euroopassa on mahdollisimman suuri. Aiemmin tällainen Venäjä-mielinen aines oli levittäytynyt pääosin vasemmistolaisiin puolueisiin, mutta nykyään Venäjä-myönteisyyttä ilmenee jonkin verran esimerkiksi keskieurooppalaisessa laitaoikeistossakin, laitavasemmiston lisäksi (toisin kuin eräät vasemmistolaiset tuttavani väittävät, Venäjän sympatiseeraaminen, ainakaan verrattuna  suhtautumisessa Yhdysvaltoihin, ei  ole laitavasemmistosta kadonnut yhtään mihinkään).

Venäjän hajottamispyrkimykset ovat toki yhdenlainen huolenaihe, mutta enemmän minua huolestuttaa unioniin myönteisesti suhtautuvien tahojen analyysit ja ehdotelmat tilanteen ratkaisemiseksi. Itse ajattelen niin, että Euroopan unioni saadaan jälleen vahvaksi, kun Euroopan unionin legitimiteetti kansalaisten keskuudessa on vahvaa. Jos Euroopan unioni ei onnistu saavuttamaan legitimiteettiä ihmisten mielissä, hajoaa se väistämättä. Tällä hetkellä kuitenkin useiden päättäjien ja ns. euroeliitin ajatukset ovat sellaisia, että ne nimenomaan toimivat hajoamisen polttoaineena eikä vahvistajana.

Millä eurooppalaiset saadaan tukemaan unionia ja millä hajoaminen sitten estetään?

Oma analyysini tilanteesta on, että jos unioni ei onnistu turvaamaan sekä kansalaisten ulkoista että sisäistä turvallisuutta, tulee hajoaminen olemaan todennäköistä. Merkelin päätös ottaa miljoonia kansainvaeltajia Lähi-Idästä ja Afrikasta osoittautui katastrofaaliseksi päätökseksi ja oli jo lähellä hajottaa koko unionin. Nyt tilanne on jännittynyt ja hyvin harva haluaa toistaa vuotta 2015. Näitäkin ihmisiä on, mutta he ovat selkeän pieni vähemmistö.

Lisäksi, vaikka osa maista saattaisikin kannattaa yhteisiä euro- ja/tai koronabondeja, ei niitä tule ottaa käyttöön. Pohjoisen Euroopan veronmaksajat eivät tule koskaan hyväsymään sitä, että Italian tai muun etelän velkoja jouduttaisiin mahdollisesti rahoittamaan. Italiassa valtio on köyhä, kansa vaurasta, esimerkiksi Suomessa toisinpäin, jos katsotaan valtion taseita ja kansojen nettovarallisuutta. Lyöhästä meiningistä ei tule palkita ja pelisääntöjen tulee olla yhteisiä kaikille.

Jos saisin päättää, toimisin seuraavasti:

– Ulkoinen turvallisuus: Euroopan unioni alkaisi satsata voimakkaasti resursseja yhteisen armeijan luomiseksi. Tässä tehtäisiin trans-Atlanttista yhteistyötä niin paljon kuin mahdollista. Venäjä (kyllä, ainoa potentiaalisesti puhtaan sotilaallinen uhka nykyään) tottelee kovaa voimaa, ja vasta kun on rautaa takana, voidaan soveltaa diplomatiaa. Tarpeentonta päällekkäisyyttä Naton kanssa pitää kuitenkin pyrkiä välttämään, koska se on kallista ja turhaa. Jos unionista tulee myös vahva sotilaallinen toimija, ei Venäjä uskalla nykyisessä määrin öykkäröidä omalla hajota-ja-hallitse -politiikallaan.

– Sisäinen turvallisuus ja/tai maahanmuutto:

Ulkorajat on saatava vedenpitäviksi. Frontexin rahoitus on moninkertaistettava ja meripelastusoperaatiot on lopetettava, koska ne muodostavat itseään ruokkivan kierteen ihmissalakuljetuksessa. Mahdolliset mereltä pelastetut siirtolaiset on kuljetettava takaisin lähtörannikolle, ei Eurooppaan. Meripelastuskieltoa rikkovat alukset on takavarikoitava. Kuulostaa joidenkin mielestä julmalta, mutta se on ainoa toimiva keino saada salakuljetus loppumaan.

Monet euroeliittiin kuuluvat ovat usein sitä mieltä, että unionin rajojen tulee olla suhteellisen avoimia, ja että rajanylittäjiä tulisi sitten jakaa ylikansallisesti unionin jäsenvaltioihin. Jos unioni halutaan hajottaa, niin edellä mainittu on todella varma keino siihen.

Eurooppaan saapuvilla maahanmuuttajilla tulee vastaisuudessa olla järkevä laillinen väylä tulla, esimerkiksi työ- tai opiskeluluvan kautta, mutta Eurooppaan ei tule päästä vain sanomalla rajalla ”asylum”. Mikäli edellä mainittu käytäntö rikkoo kansainvälisiä sopimuksia, tulee unionin alkaa kollektiivisesti neuvotella sopimuksia uusiksi. Maahanmuutton lähtösyihin on puututtava lisäämällä koulutusta, investointeja ja kaupankäyntiä lähtömaiden kanssa. Sosiaaliturva on euroopassa muutettava kansalaisuus- ei oleskeluperustaiseksi.

Lähi-Idän sotaa käyviltä alueilta sotaa pakenevat ihmiset tulee pääosin sijoittaa Lähi-Idän rikkaisiin öljyvaltioihin, joissa kulttuurelliset tekijät eivät muodosta sisäisiä levottomuuksia samassa mittakaavassa kuin Euroopassa. Poikkeuksena ovat henkilöt, jotka ovat esimerkiksi homoseksuaaleja tai joilla on joku muu perusteltu syy ja voimakas tahto allekirjoittaa eurooppalaiset arvot. Vakavista rikoksista tulee pystyä karkoittamaan nopeasti ja tehokkaasti. Kansalaisuutta ei tule myöntää helposti ja se tulee voida tarvittaessa ottaa pois tarkastelujakson aikana. Edellä mainitun suhteen kansainväliset sopimuset tulee myös ottaa uudelleentarkasteluun. Jos konfliktialueella voidaan lomailla tai käydä hoitamassa liiketoimia, voidaan sinne myös karkottaa. Erinäisten valtioiden kanssa saadaan varmasti tarvittavat sopimuset aikaan tarvittavalla neuvotteluvoimalla esimerkiksi kauppasopimusten suhteen.

– Vapaasta liikkuvuudesta Euroopan sisällä tulee pitää kiinni, mutta vain sillä ehdolla, että edellä mainittu ulkorajojen valvonta ja maahanmuuttopolitiikka on kunnossa. Myös tavaroiden ja palvelujen liikkuminen tulee olla edelleen vapaata, koska se nauttii laajaa suosiota.

Eurobondit ja eurovaluutta:

– Ei eurobondeja. Edellinen eurokriisi sai alkunsa juuri siitä syystä, että Kreikka sai lainaa Saksan korkotasolla. Sitä virhettä ei tule toistaa. Euro olisi hyvä pitää pystyssä, mutta en tiedä, onko se pidemmällä välillä mahdollista. Toivottavasti yhteisvaluutta säilyy ainakin jossain muodossa. Jos osaisin tässä kertoa ratkaisun eurovaluutan haasteisiin, saisin todennäköisesti talouden Nobelin, niin en ala edes yrittää.

Vaikka täällä Suomessakin monet toivovat unionin hajoamista, niin kannattaa muistaa, että karhun kainalossa on kylmä, ja sinne Suomi väistämättä luisuisi. Meillä on itänaapurissa epävakaa valtio, joka pyrkii saamaan neuvostoaikaisen vaikutusvaltansa takaisin, vaikka juuri kukaan naapuri ei sitä halua. Toisaalta ymmärrän unionin vastustajien huolen maahanmuuton lieveilmiöistä ja muiden velkojen maksamisesta, siksi haluan, että unionilla on järkeä ja ymmärrystä toimia siten, että näistä asioista ei tarvitse huolehtia. Toivotaan, että järki voittaisi euroeliitissä, koska muuten tämä niin sanotusti virtsaa kintuille.

Kaikesta huolimatta toivotan hyvää Eurooppa-päivää kaikille!

 

JuhaOksanen

Kirkkonummelainen neljän lapsen isä. Kiinnostuksena poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden seuraaminen. Tällä hetkellä en kanna minkään puolueen jäsenkirjaa, mutta pääosin olen äänestänyt kokoomusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu