Mietteitä hallituksen tulevaisuudesta

Koska nyt eletään koronakriisin keskellä, ei politiikka varsinaisesti ole politiikkaa samassa merkityksessä kuin ennen kriisiä. Puolueet ovat suurimmaksi osaksi odottavalla kannalla ja vallassaolijat nauttivat mielipidemittauksissa normaalia suurempaa suosiota, mikä on kansainvälinen ilmiö korona- ja muiden kriisien aikana. Politiikka kuitenkin palaa jossain vaiheessa politiikkaan ja siinä vaiheessa hallituksella on nykyistäkin vähemmän moraalista oikeutta vaatia ns. työrauhaa itselleen.

Yksi asia, mitä olen miettinyt, miten hallitus tulee selviytymään koronan jälkeisestä ajasta, jolloin sen todellinen kestävyys mitataan. Hallitusohjelma oli jo ennen kriisiä tehty yltiöoptimististen odotusten varaan, eikä hallitusohjelmaan kirjattujen pysyvien menojen rahoitus ollut edes ennen kriisiä kestävällä pohjalla, minkä esimerkiksi kokoomus ymmärsi hallitusneuvottelujen aikana. Hallituspohjassa on itsessään vasemmistoenemmistö, mutta eduskunnassa vasemmisto on vähemmistössä, mikä tekee hallituksen ideologisesta liimasta melko hataran.

Suomen talous alkoi sakata jo siinä vaiheessa, kun koronan leviämisestä Kiinan ulkopuolelle ei ollut mitään tietoa. Hallitus olisi joka tapauksessa joutunut vetämään ainakin osan lupauksistaan takaisin, koska rahat olisivat yksinkertaisesti loppuneet kesken ja pääosin vasemmistopuolueista koostuvalla hallituksella ei ole poliittista liikkumavaraa tehdä tarvittavia toimia työllisyysasteen nostamiseksi ja talouden tasapainottamiseksi. Keskusta on mahdollisesti ymmärtänyt tämän jo hallitukseen lähtiessään, mutta päätti lähteä siitä huolimatta tajutessaan kallisarvoisen ja ainutkertaisen tilaisuutensa sementoida maakunnat osaksi suomalaista poliittista järjestelmää, luottaen siihen, että maakunnat saadaan kasaan ja hallituspohja kitkuttaa jotenkin eteenpäin kautensa loppuun. Maakunnilla keskusta ajatteli saavansa anteeksi peruskannattajiltaan vasemmistohallituksen mahdollistamisen ja toisaalta isossa osassa vanhempia kannattajia saattaa olla nostalginen muisto vanhan maailman punamullasta.

Nyt tilanne on kuitenkin toinen ja hallitusohjelma on menettänyt merkityksensä. Edessä ovat hieman toisenlaiset ajat, mikä vaatii hallitusohjelman päivittämistä – mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Ennustan seuraavaa:

– Suomen talous syöksyy ja lujaa, koska sama tapahtuu kaikkialla muuallakin. Tai no, ei tämä ennustus ole, koska se on jo alkanut.

– Hallitus joutuu luopumaan hallitusohjelmastaan viimeistään (loppu)syksyllä 2020.

– Vasemmistoliitto lähtee ensimmäisenä hallituksesta, koska puolueen on poliittisesti mahdotonta tehdä leikkauksia lupaamiinsa asioihin, eivätkä vasemmistoliiton äänestäjät ole äänestäneet vasemmistoliittoa sen vuoksi, että valtiontalous pitäisi saada kuntoon, vaan muista syistä. Ainoa vasemmistoliiton hyväksymä leikkauskohde on maanpuolustus, ja tähän eivät keskusta tai rkp tule suostumaan.

– Myös vihreät ja keskusta miettivät lähtöä, ja todennäköisempi lähtijä on kuitenkin vihreät, joka pelkää vasemman laitansa vuotavan liikaa.

– Sekä yhä syvenevän kriisin että hallituspohjan eripuraisuuden vuoksi hallitus tässä muodossaan hajoaa ja tilalle tulee hätätilahallitus, joka muodostetaan demareiden, keskustan, kokoomuksen ja ruotsalaisten varaan. Hallitus alkaa toteuttaa rajuja rakenteellisia uudistuksia. Perussuomalaisia ei haluta mukaan, koska kriisihallitus on luonteeltaan sellainen, että se kootaan ns. vanhojen puolueiden ympärille, eikä populistisella puolueella ole välttämättä kiinnostusta lähteä laajaan pohjaan vaikka pyydettäisiin.

Perustan ennustukseni siihen, että hallitusohjelmaa on tällaisenaan yksinkertaisesti mahdoton toteuttaa, ja tämä tiedettäneen jo kulisseissa. Kokoomus on ollut melko kiltti hallitusta kohtaan, koska on mahdollisesti valmistautumassa jo hätätilahallitusta varten. Talouskriisi tulee olemaan pitkä ja kivulias, ja maailma tulee näyttämään erilaiselta. Virus voidaan voittaa, mutta Kiinan esimerkki osoittaa, että psykologisesti käytöksemme kuluttajina on erilaista vielä hyvän tovin. Kestävyysvaje ja investointien vähyys eivät ole hävinneet Suomesta mihinkään, joten kipeitä ratkaisuja tarvitaan, mikä ei tällä hallituspohjalla onnistu.

Toki, ennustukset ovat aina ennustuksia ja voivat mennä pieleen, mutta edellä mainittu tuntuu omien pohdintojeni perusteella nyt todennäköiseltä.

Lisäys 1.5.2020: Veikkaan, että Orpo on tehnyt jo päätöksen kokoomuksen puheenjohtajuudesta luopumisesta, ja kertonut sen pelkästään parilla ihmiselle. Kokoomuksen kannatus junnaa paikoillaan, ollen niin sanotussa kovassa ytimessä ja Orpon naama on liian kulunut kansan silmissä, mutta keskellä koronakriisiä ei puheenjohtajia vaihdella. Kun kriisi pikkuhiljaa asettuu, ilmoittaa Orpo luopumisesta, välttäen riskin tappiosta puheenjohtajakisasta, ja Häkkänen ilmoittaa olevansa käytettävissä. Tämä tapahtunee joskus kevään korvilla 2021. Häkkänen saanee kirittäjäkseen esimerkiksi Timo Heinosen tai Atte Kalevan, mutta voittaa samalla selvästi. Kirittäjien tarkoitus on toisaalta nostaa omaa tunnettavuuttaan ja toisaalta saada mediahuomiota puheenjohtajakisalla. Kokoomus saa pitkästä aikaa puheenjohtajan, joka on yleisesti suosittu ja joka pystyy puolueen nimen mukaisesti kokoamaan jälleen tarpeeksi laajan kannatuspohjan ykköspaikalle pääsemiseksi.

JuhaOksanen

Kirkkonummelainen neljän lapsen isä. Kiinnostuksena poliittisten ja yhteiskunnallisten aiheiden seuraaminen. Tällä hetkellä en kanna minkään puolueen jäsenkirjaa, mutta pääosin olen äänestänyt kokoomusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu