Suuntaviittoja kokoomukselle

Näin kokoomuksen rivijäsenenä ja politiikan aktiivisena seuraajana on mielessäni ollut jo pidemmän aikaa analysoida subjektiivisesti, miltä kokoomuksen nykytila näyttää. Jonkin verran olen käsitellyt puolueiden välistä dynamiikkaa jo aiemmassa blogikirjoituksessani , mutta tässä hieman omia mietteitäni, miten kokoomus voisi jälleen oman selkeän paikkansa poliittisella kentällä, mikä selkeyttää sekä kokoomuksen että sen vastustajien itseasemointia.

Taustaa nykytilanteeseen

Kaikki politiikkaa seuraavat toki tietävät, että kokoomuksella ei mene tällä hetkellä erityisen hyvin. Edellisellä hallituskaudella näytti pitkään siltä, että kokoomuksesta tulee Petteri Orpon johdolla sinipunahallituksen toinen pääpuolue, huolimatta Orpon kohtalokkaaksi käyneestä “ihminen ei ole desimaali” -lausahduksesta. No, kokoomus sijoittui vaaleissa kolmanneksi, perussuomalaisten hävitessä hiuksenhienosti SDP:lle, joka onnistui kiilaamaan suurimmaksi eräällä kuuluisalla satasella. Keskusta kärsi vaaleissa rökäletappion, ilmoittaen jäävänsä oppositioon, kunnes ilmoitti, että lähtee sittenkin hallitukseen, koska.. No, koska keskusta on aina keskusta. 

Kokoomus joutui oppositioon, oltuaan yhtä hallituskautta lukuun ottamatta (Jäätteenmäen-Vanhasen punamulta 2003 – 2007), vuodesta 1987 hallituksessa. Pitkän hallitusvastuun jälkeinen oppositioaika on ollut kokoomukselle selvästi vaikeaa, sitä ei varmaan kukaan pysty kiistämään (ks. esim. https://yle.fi/uutiset/3-11638708 tai https://www.kaleva.fi/kokoomuksen-ahdinko-kasvaa-perussuomalaisten-arhak/3099657). 

Epäilemättä myös kokoomuksen puoluetoimistolla mietitään kuumeisesti, millä kannatuksen saisi kasvamaan. Toisaalta tekisi mieleni todeta, että mitään taikasauvaa siihen ei ole, mutta sitten katson entistä työväenpuoluetta, SDP:tä (sanon entinen, koska mielestäni kireän verotuksen, yleisen holhouksen ja korkeaa työttömyyttä ylläpitävien rakenteiden ajaminen ei ole työväen etujen ajamista). Demareiden suosio lepää tällä hetkellä vain ja ainoastaan Sanna Marinin julkisuuskuvan harteilla. Demareilla niinkin yksinkertainen asia kuin puheenjohtajan vaihto todellakin sai kannatuksen nousuun, vaikka politiikan sisällössä ei tapahtunut yhtään mitään. SDP:n taikasauva on siis Sanna, mutta siinä on omat riskinsä, joiden analyysi vaatii kokonaan oman kirjoituksensa. 

Kokoomuksen äänestäjät lienevät kuitenkin vaativampia. En usko, että Orpon seuraajiksi povatut Elina Lepomäki, Antti Häkkänen tai Henna Virkkunen saavat itseisarvollisesti ja takuuvarmasti kokoomusta nousuun vain ottamalla puheenjohtajan nuijan vastaan, vaan tarvitaan enemmän. Eräs toimittaja (olisiko ollut Hesarista) totesikin kuulleensa kokoomuksen sisäpiiristä, että jos jollekin satunnaiselle äänestäjälle soitettaisiin keskellä yötä, niin hän ei taatusti osaisi kertoa, mitä kokoomus oikein ajaa, ja mielestäni edellä mainittu analyysi on aivan oikea.  

Tarvitaan sanoma, tiekartta, konkretia ja ennen kaikkea tarvitaan näiden tuominen senkin tyypin tietoisuuteen, jolle soitetaan keskellä yötä ja kysytään, mitä kokoomus ajaa. 

Omien havaintojeni perusteella monet kokoomuksen äänestäjäkunnassa miettivät, kannattaako kokoomusta enää äänestää, mitä kokoomus ajaa ja millä tavoin kokoomus eroaa muista?

Kokoomuksen äänestäjiä on siirtynyt perussuomalaisiin, Liike Nytiin ja jopa pieneen Liberaalipuolueeseen. Syitä on monia, mutta erityisesti monet perussuomalaisiin siirtyneet ovat todenneet, että perussuomalaiset ajavat nykyään perinteiselle kokoomuslaiselle äänestäjälle mieleistä talous- ja maahanmuuttopolitiikkaa, olematta yhdellä viikolla kallellaan yhtäälle ja toisella viikolla kallellaan toisaalle. Osa on todennut, että palaa kokoomuksen äänestäjäksi, jos esimerkiksi Lepomäki valitaan puheenjohtajaksi Orpon tilalle, mutta kuten edempänä totesin, en olisi tästä erityisen varma. Halla-aho ja Riikka Purra ovat tiputtaneet persuista Soinin aikaisen juntti-imagon pois, lisäksi persujen agenda on markkinaoikeistolaistunut, mikä verottaa nyt kokoomusta (demareiden ja keskustan jälkeen). Perussuomalaisten EU-kielteisyys ei ole sekään välttämättä kynnyskysymys entiselle kokoomuksen äänestäjälle, jos muuten kokee puolueen puolustavan yrittäjää ja palkansaajaa. Tarvitaan siis enemmän. 

Mitä kokoomuksen pitäisi tehdä? 

Iltalehtien keskustelupalstoilla on aina näitä politiikan analysoijia, riittaleenoja ja penttiraimoja, jotka ovat yleensä iältään suuriin ikäluokkiin kuuluvia, ja äänestäneet ikänsä demareita (ja joilla on runsaasti vapaa-aikaa olla iltalehtien keskustelupalstoilla). He antavat ymmärtää tietävänsä parhaiten, miksi kokoomuksen kannatus laskee ja se johtuu kuulemma siitä, että “Suomessa on vain 5 prosenttia rikkaita, ja että kokoomuksen kannatus on siihen nähdenkin liian korkea”. Tällaisten mielipiteiden tarkoitus ei ole tosiasiassa analysoida yhtään mitään, vaan purkaa liikoja aggressioita jonnekin. Näistä mielipiteistä ei luonnollisesti kannata välittää, koska niillä ei ole mitään painoarvoa. Suomessa tulee aina olemaan tietty segmentti, joka ei kokoomusta äänestä, perustuu se sitten järkeen, tunteeseen tai verenperintöön, ja tällaiseen segmenttiin keskittyminen on resurssien haaskausta.  Antaa näiden penttiraimojen ja riittaleenojen äänestää edelleen demareita, jos enää haluavat eläkeputkipäätöksen jälkeen. Ja jos eläkeputkipäätös epäilyttää, niin pohjoiskarjalainen bloggaaja, Hellankylkimies Jakari Simonen (nimi muutettu), varmasti osaa senkin asian selittää parhain päin jotenkin. 

(Mielensä pahoittajille jo valmiiksi: Edellä mainitulla ei ollut tarkoitus pilkata suurten ikäluokkien edustajia tai henkilöitä, joiden nimi on Pentti, Raimo, Riitta tai Leena, vaan muodostaa mielikuvallinen karikatyyri iltalehtien kommenttiosioiden yleisimmistä keskustelijoista). 

Kokoomuslaiset ajatukset ja arvot eivät ole hävinneet minnekään, vaan ne ovat siirtyneet (väliaikaisesti) muiden brändien alle (PS, Liike Nyt, Lib.). Kokoomuksen toimijoiden kannattaa muistaa, että huolimatta keskustan mahdollistamasta vihervasemmistohallituksesta, on vasemmisto edelleen vähemmistössä eduskunnassa ja kannatusmittauksissa. Vasemmistopuolueet ovat vallassa vain keskustan armosta (ja tämä kannattaa muistaa myös jokaisen ei-vasemmistolaiseksi tunnustautuvan keskustan äänestäjän seuraavissa vaaleissa). Kokoomuksella on kyllä äänestyspotentiaalia, kun se vain osataan hyödyntää. Suomi ei ole mikään vasemmiston valtakunta! 

Kokoomuksen kannattaa keskittyä jokaiseen sellaiseen äänestäjään, joka arvostaa työntekoa, yksilönvapautta ja turvallisuutta. Kokoomuksen kannattaa keskittyä jokaiseen sellaiseen äänestäjään, joka käy päivittäin suihkussa ja harjaa hampaansa ja menee töihin tai ainakin haluaa elättää itsensä työllä tai arvostaa työtä (tämä ei katso sosioekonomista luokkaa).

Edellä mainitut teesit ovat latteuksia ja korulauseita, mikäli niiden taustalla ei ole jotain konkreettista. Kokoomuksen ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, vaan tuoda esiin niitä asioita, tarpeeksi selkeästi, joita se aiemminkin on ajanut. Itse ehdottaisin näitä:

• Matalampi veroaste ja enemmän rahaa käteen palkansaajalle. Suomessa on maailman neljänneksi suurin kokonaisveroaste ja  vuosi vuodelta vähemmän maksajia, joten on älyllistä laiskuutta väittää, että hyvän elämän ja yhteiskunnan ylläpito vaatisi näin korkeaa verotusta. 

• Suomi Natoon ja mahdollisimman pian. Sitä ennen mahdollisimman tiivis puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen, Britannia ja muiden Pohjoismaiden kanssa, jos Natoon liittyminen on nyt haasteellista vallitsevan turvallisuuspoliittisen tilanteen vuoksi. Kenenkään ei tarvitsisi joutua arpomaan, ajaako kokoomus Naton jäsenyyttä vai ei, ja miten voimallisesti se sitä ajaa. Suomi kuuluu länteen eikä Suomen tarvitse tai pidä olla liittoutumaton. Nato-optiosta puhuminen on epärehellistä, samoin jostain epämääräisestä EU-puolustuksesta (EU:ssa ei haluta haaskata rahaa päällekkäisiin järjestelmiin, vaikka meillä niin saatetaan luulla). 

• Euroopan unioni ei ole täydellinen, mutta pienelle 5,5 miljoonan asukkaan pohjoiselle maalle liian hyvä asia haaskattavaksi. Kokoomuksen tulee jatkaa EU-myönteisellä linjalla, mutta alkaa käydä myös rohkeasti keskustelua siitä, onko euro välttämättä ollut mikään elämää suurempi menestystarina, ja olisiko siirtyminen esim. rinnakkaisvaluuttaan järkevämpi vaihtoehto. Lisäksi kokoomuksen tulisi avata rehellinen ja avoin keskustelu liittovaltiokehityksen haitoista ja hyödyistä, ja tuoda kansan tietoisuuteen, mikä massiivinen ero on sosialistisista maista tutuilla keskusjohtoisilla valtioilla ja hajautetun vallan liittovaltiolla, kuten Saksalla. Kokoomuksen tulee tarkastella ja tuoda julkiseen keskusteluun EU:n kehitys, jota itsekin hieman analysoin aiemmassa blogissani. 

• Alkon monopoli pois ja Veikkauksen monopoli pois. Edellä mainittujen instanssien olemassaololle ei ole mitään perusteita vuonna 2020. Kokoomuksen tulee ajaa tätä selkeästi ja voimakkaasti. Lapsenlapsemme tulevat vielä nauramaan, että tällaisia on ihan oikeasti joskus ollut. Sadat miljoonat eurooppalaiset eivät, vastoin SDP:n ja Pekka Puskan väitteitä, kuole kaduilla siksi, että näissä maissa ei ole Alkoa. Suomessa on myös runsaasti traagisia ihmiskohtaloita ongelmapelaamisen vuoksi, vaikka meillä on tämä ns. vastuullisen pelaamisen Veikkaus. Vähävaraisten ihmisten kauppojen tuulikaapissa ei tarvitse subventoida korkeakulttuuria tai tyhjänpäiväisiä projekteja, vaan niihin on löydettävä tarvittaessa rahat toisaalta. 

• Paikallinen sopiminen kaikille työpaikoille, mikä nostaa työllisyysastetta ja ulottaa työnteon myös vaikeammin työllistyville ryhmille, kuten maahanmuuttajille tai tietyille ikäryhmille. Tähän lisäksi joko minimipalkan säätäminen lakiin kylkiäisenä tai sitten tarvittaessa työmarkkinajärjestöjen neuvottelema perälauta työntekijän turvaksi. Ammattiliittojen tärkeänä tehtävänä on edelleen antaa tukea ja neuvoja ja määritellä esim. suosituspalkkataso. 

• Asumisen kustannukset alemmaksi. Liiallisen kaavabyrokratian vähentäminen ja asumisnormien väljentäminen listalle.

• Energian hinta ja verotus alemmaksi rakentamalla runsaasti lisää ydinvoimaa, uusia, turvallisia, vähäpäästöisiä ja edullista energiaa tuottavia pienydinreaktoreita käyttäen.

• Julkisten menojen kasvun pysäyttäminen ja velkasuhteen hallittu kääntäminen laskuun tulevaisuudessa. Päätöksenteossa käyttöön enemmän ajattelutapa, jonka mukaan ensin on analysoitava, että kuinka paljon yhteiskunnalla on rahaa, ja mitä sillä saadaan, eikä päinvastoin.  

• Sosiaaliturva on ajateltava uudelleen. Nykyinen järjestelmä perustuu 1980-luvun ja täystyöllisyyden yhteiskuntaan. Tilalle Elinan loistava perustili (https://elinalepomaki.fi/vahva-perusturva/). Sosiaaliturva tulee lähtökohtaisesti siirtää oleskeluperusteisuudesta kansalaisuusperusteiseksi, mikä houkuttaa tulemaan Suomeen työn, ei sosiaaliturvan, perässä. 

• Suomesta houkutteleva investointiympäristö. Investointien määrä Suomessa on laskenut toistakymmentä vuotta, ja tämä on erittäin huolestuttava kehitys. Investointihalukkuutta auttavat muun muassa: edullinen energia, maltillinen verotus, alhainen korruptio, toimiva infra, vakaa ja ennustettava yhteiskunta, osaavan työvoiman tarjonta. 

• Maahanmuuton suhteen pitää panostaa nimenomaan työperäiseen maahanmuuttoon ja sellaisiin maahanmuuttajiin, jolla on oikeasti tosiasiallista kompetenssia työskennellä länsimaisilla työmarkkinoilla. Toisaalta on luovuttava turhista kielitaitovaatimuksista ja sallittava esim. sujuvan englannin puhumisen olevan riittävää.

• Kansainväliset sopimukset velvoittavat tiettyihin seikkoihin, mutta esim. Tanskan järjestelmästä voi ottaa mallia sopimuksia rikkomatta,  humanitaarisesta maahanmuutosta puhuttaessa. Vuosi 2015 ei saa toistua enää koskaan. 

Edellä mainittu muutamia seikkoja, joita voisin otsikkoni perusteella kutsua kokoomuksen suuntaviitoiksi. 

Mitä kokoomuksen ei pidä tehdä? 

Olla kevytversio demareista (Sari Sairaanhoitaja -kampanja), olla kevytversio vihreistä tai olla kevytversio perussuomalaisista, varsinkaan viikon tai kahden välein. 

Kokoomuksen tulee olla oikeistopuolueiden sateenvarjo, jonne liberaaleilla ja konservatiiveilla, markkinatalous- ja länsimyönteisillä henkilöillä on hyvä tulla. Sillä se oma agenda löytyy!

Vaalikevättä toivottaen, Juha Oksanen