Kiinan vuosisata

Kiinalainen pienoissukellusvene pystytti maan lipun merenpohjaan Etelä-Kiinan merellä. Ele on vahvasti symbolinen eikä ratkaise alueen hyödyntämisoikeuksia juuri sen enempää kuin Yhdysvaltain lippu kuussa. Pahimmissa skenaarioissa aluekiistat ratkotaan asevoimin ja Kiina on selvästi kohentamassa asemiaan sellaista vaihtoehtoa ajatellen.

Kiina on nostanut ilmoittamiaan sotilasmenoja yhtäjaksoisesti kaksi vuosikymmentä. Vuosina 2000-2009 keskimääräinen inflaatiokorjattu korotus on ollut 11,8%. Kuluvana vuonna budjettia nostettiin 7,5% ja loppusumma on lähes 80 miljardia dollaria. Tämä kuvastaa hyvin sitä, että Kiinan johdolle asevoimien kehittäminen on niin tärkeätä, ettei taloudellisen taantuman anneta vaikuttaa siihen. Nykyisin aiempaa suurempi osa määrärahoista käytetään laivaston kehittämiseen.

Kiinan laivasto on elänyt hiljaiseloa monista syistä vuosisatoja. Kiinan kansantasavallan synnyn jälkeen asevoimia kehitettiin lähinnä maahyökkäyksen varalta. Neuvostoliiton, Vietnamin, Intian ja Yhdysvaltain mahdolliseen hyökkäykseen varauduttiin maavoimilla ja laivaston rooli oli lähinnä rannikkopuolustuksellinen. Maavoimien lisäksi resursseja käytettiin ilmavoimien ja ydinaseen kehittämiseen.

Puhemies Maon kuoltua (1976) Kiinan valtion johto alkoi hitaasti muuttaa käsityksiään laivaston tehtävien luoneesta. Vuonna 1982 laivaston komentaja amiraali Liu Huaqing ohjasi laivaston tutkimustoiminnan kohti ”merellistä puolustusta”. ”Merellinen puolustus” tarkoitti laivaston kykyjen kehittämistä perinteisen rannikkopuolustustehtävän lisäksi valtion alueellisia intressejä palveleviksi. Amiraali Liu määritteli laivaston toiminta-alueen siten, että se kattoi rannikkoalueen lisäksi Keltaisen meren, Itä-Kiinan meren, Etelä-Kiinan meren, Spratlysaarten ja Taiwanin merialueet, Okinawan saariketjun ympäristön ja Tyynen meren pohjoiset alueet.

Amiraalin ajatuksia on helppo seurata. Etelä-Kiinan meri sekä Indonesian, Malesian ja Singaporen rannikkoalueet tulevat olemaan tämän vuosisadan strategisesti merkittävimpiä vesialueita. Tällä hetkellä 80% Kiinan öljyntuonnista kulkee Malakan salmen läpi. Kiinalla tai muilla alueen valtioilla ei ole vahvaa laivastoa parempaa kansallista instrumenttia etujensa valvomiseen. Talouskasvun turvaaminen eli vapaan pääsyn turvaaminen raaka-aineiden – lähinnä öljyn ja metallien – lähteille ja kiinalaisten tuotteiden markkina-alueille on tullut jatkuvasti tärkeämmäksi tekijäksi Kiinan toiminnassa.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kiinan laivastoa on nykyaikaistettu uskomattomalla tahdilla. Tähän on liittynyt mittavia hankintoja ulkomailta, oman tuotannon kehittämistä sekä vanhentuneen kaluston modernisointia. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Kiina saattaa ottaa käyttöön useita lentotukialuksia. Joulukuussa 2008 Kiinan puolustusministeriön puhemies totesi: ”Lentotukialus on osoitus valtion kansallisesta kokonaisvoimasta ja laivastojoukkojen suorituskyvystä.”

Nouseva sotilasmahti herättää epäluuloja varsinkin, jos asevoimien suorituskyky laajenee paikallisesta alueelliseksi ja on edelleen matkalla globaaliksi. Kiina ei ole poikkeus. Ongelmana on se, että Kiinalla, Vietnamilla, Malesialla, Bruneilla ja Filippiineillä on mainittuja ratkaisemattomia aluekysymyksiä Spratlysaarten ympäristössä. Erityisesti merivoimien harjoittelu tulkitaan helposti voimannäytöksi kiistojen ratkaisemiseksi.

Asevoimien kehittäminen on yksi – eikä tietenkään tärkein – tapa pyrkiä Kiinan johdon strategisiin päämääriin. Strategisia prioriteetteja arvioidaan oleva viisi: Kommunistipuolueen valta-aseman säilyttäminen, talouskasvun ja kehityksen jatkaminen, sisäisen vakauden ylläpitäminen, kansallisen itsemääräämisoikeuden ja alueellisen yhtenäisyyden säilyttäminen ja Kiinan suurvalta-aseman turvaaminen. Kiina pyrkii pitämään näiden toisinaan keskenään kilpailevien tavoitteiden saavuttamiseksi harjoitetun politiikan huolellisesti tasapainossa. Esimerkiksi ihmisten elämäntavan muuttuminen voi tietyissä tilanteissa uhata puolueen valta-asemaa.

Valtio pyrkii hyödyntämään alkaneen vuosisadan ensimmäisten vuosikymmenien aikana aukeavaa ”strategista mahdollisuuksien ikkunaa”. Edellinen tarkoittaa sitä, että kiinalaisarvion mukaan alueelliset ja kansainväliset olosuhteet ovat otolliset Kiinan nousulle alueelliseksi johtovaltioksi ja merkittäväksi globaaliksi vaikuttajaksi. Jotta mahdollisuuksien ikkuna ei sulkeudu äkisti, Kiina pyrkii ainakin lähivuosien ajan hillitsemään ulkoisia jännitteitä erityisesti toisten suurvaltojen kanssa eli rauhanomaiseen kehitykseen.

Kiinan asevoimien kehitystä kuitenkin arvioidaan hyvin voimakkaasti sen mukaan, kuinka niitä voitaisiin käyttää Taiwania vastaan suoraan tai epäsuorasti. Valtaosa Kiinan parhaasta asearsenaalista on ryhmitetty Taiwanin vastaisille sotilasalueille. Taiwanin salmen alueella – eli ilman ryhmitysmuutoksia iskuetäisyydellä Taiwanista – arvioidaan olevan 400 000 miestä , 3100 taistelupanssarivaunua, 330 hävittäjää, 160 pommittajaa yli 200 alusta sekä reilusti yli tuhat konventionaalisella kärjellä varustettua ohjusta. Määrä on riittävä ainakin vähentämään Taiwanin johdon itsenäisyyspuheita ja rohkaisemaan keinojen etsimiseen suhteiden lämmittämiseksi.

Kiinan nousu niin taloudelliseksi kuin sotilaalliseksi mahdiksi on hyvässä vauhdissa. Valtiolla on luonnollisesti lukuisia sisäisiä ja ulkoisia haasteita edessään, mutta kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, ettei suursodan tarvitse olla yksi niistä. Mielenkiintoisten aikojen ei tarvitse olla vaikeita.

Juha Puistola

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu