Bjørn Lomborg – ilmastonmuutos ja väärä hälytys

Olen hiljattain lukenut kaksi ilmastoasioihin poikkeavasti kantaa ottavaa, mutta uskoakseni järkevää näkemystä esittävää kirjaa.

Toinen on tanskalaisen Bjørn Lomborgin, (s. 1965) kirja Väärä hälytys – lämpeneminen ei tuhoa meitä, Reuna-kustannus, 2022. Alkuperäisen englanninkielisen teoksen [2020] otsikossa sanotaan hieman tarkemmin: ”kuinka ilmastopaniikki maksaa meille biljoonia, vahingoittaa köyhiä ihmisiä ja estää korjaamasta planeettaa”.

Toinen on yhdysvaltalaisen Michael Shellenbergerin (s. 1971) kirja Ilmasto lämpenee – maailmanloppu peruutettu, Reuna-kustannus, 2021. Alkuperäisen englanninkielisen teoksen [2020] otsikko on tarkemmin suomennettuna: ”Ei maailmanloppua – miksi ympäristöalarmistit vahingoittavat meitä kaikkia”.

Käyn molempia kirjoja läpi blogeissani. Tässä lyhyesti Lomborgin kirjasta, josta löytyy myös Puopolon videohaastattelu.

Lomborg siis kritisoi voimakkaasti nyt käynnissä olevaa liikettä liittyen ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemiseen ja erityisesti siihen liittyvien väitteiden ja tavoitteiden oikeellisuuteen tai järkevyyteen.

Lomborg tuo esille esimerkiksi, että ilmastonmuutos (so. pääosin ihmisen aiheuttama) ilmaston lämpeneminen on totta ja se on otettava tosissaan. Mutta väitteet ilmastonmuutoksen katastrofaalisista seuraamuksista eivät ole totta. Esimerkiksi IPCC ei väitä noin, ainakaan tieteellisissä raporteissaan.

Käynnissä on siis ilmaston lämpeneminen ja myös merenpinnan nouseminen. Tuosta kerrotaan esimerkiksi, että tulevaisuudessa 175 miljoonan ihmisten asunnot joutuvat veden alle. Lomborg huomauttaa, että tuosta varoittavat ihmiset eivät muista kertoa, että samalla tavalla laskien jo nyt on vastaavasti jo 110 miljoonaa ihmistä alttiina tulvariskeille.

Tulvariskien ongelmat puolestaan ovat useimmiten ihmisten määrätietoisella työllä hoidettavissa, näinhän ihmiset ovat kautta aikojen toimineet eri puolilla maapalloa. Esimerkkinä Alankomaat, jossa tulvasuojausten ansiosta yksi maailman suurimpiin kuuluva lentokenttä on merenpinnan alapuolella, kuten laajat muutkin maa-alueet. Alankomaissa toteutettiin 1900-luvun puolivälin suurtulvan jälkeen suurimittainen Delta Works -projekti, jonka ansiosta kuolonuhreja ei ole juurikaan tullut sen jälkeisissä suurtulvissa. Myrskyisästä Pohjanmerestä huolimatta.

Ongelmia siis on, mutta ne ovat hoidettavissa. Sopeutuminen toimii ainakin Alankomaissa. Lomborgin mukaan kustannusten yhteismäärä on ollut noin 10 miljardia puolen vuosisadan aikana. Ja itse lisään, että mitä ilmeisimmin tässä on ollut kysymys suurimmaksi osaksi tuon rannikkoalueen luonnollisten vaikutusten eliminoinnista, jota kannattaa maailmassa joka tapauksessa tehdä lisääntyvissä määrin, koska asutus enenevässä määrin keskittyy rannikoille.

Kun katsotaan kasvihuonepäästöjen lähdettä tällä vuosisadalla, niin pyöreästi 75 prosenttia tulee kehitysmaista ja vain 25 prosenttia teollisuusmaista kuten USA:sta ja Euroopasta. Edelleen jos ajatellaan, että teollisuusmaat tekevät kovia ponnistuksia saadakseen omaa osuuttaan vähennettyä nopeasti ja radikaalisti (verrattuna kohtuullisemmalla nopeudella tehtyyn vähentämiseen), niin lisävaikutukset vuosisadan loppuun mennessä ovat suhteellisen pieniä. Kustannukset sen sijaan saattavat olla aivan valtavia. Kirjassa käydään näitä lukuja läpi laajasti. Ehkä kirjaan noita ajatuksia lisää toiseen blogiin.

Esimerkkilukuna Lomborg mainitsee, että jos EU lopettaisi kaikki kasvihuonepäästönsä veitsellä leikaten juuri nyt, niin vuosisadan loppuun mennessä laskennallinen vaikutus (IPCC:n laskukaavojen mukaisesti) olisi vain 0,14 celsius-astetta. Tuollaista eroa ei käytännössä pystyisi huomaamaan. Ymmärtäisin myös niin, että tuo annettu luku olisi verrattuna tasaiseen koko ajan parantavaan toimintaan verrattuna, jonka voi ajatella olevan vaihtoehto.

Totean itse, että murheellista on lapsille ja nuorillemme syötetty ilmastoahdistus, joista monet pelottelun takia kuvittelevansa kuolevansa ilmastonmuutokseen, tai eivät tuon takia ainakaan voisi elää säällistä elämää. Nyt radikaalien ilmastotoimien resursseilla nimenomaan heikennetään tulevien sukupolvien toimintamahdollisuuksia.

Lomborgin mukaan sen lisäksi, että on väärin sanoa, että ilmastonmuutos on maailmanloppu mitä se ei ole, on väärin väittää, että toimillamme on merkittävä vaikutus. Usein kuulee väitettävän kannustavasti, että pienilläkin teoilla on merkitystä. Ei ole.

Lomborg tuo kirjassaan laajasti esille myös sen, että väitteet näiden radikaalien päästövähennysten (vrt. vaikkapa Pariisin ilmastosopimuksen rajoittaminen 1,5 asteeseen) olisi halpaa, jopa niin että talous kehittyy näiden ilmastotoimien ansiosta paremmin. Tuo ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa.

Totean itse, että yleisten ilmastotilastojen mukaan maapallon ilmasto on lämmennyt nyt noin 1,1 astetta esiteolliseen ilmastontilaan verrattuna. Tuo vertailukohta tarkoittaa käytännössä ns. pikkujääkauden loppuaikoja 1800-luvuilla, jolloin oli kylmempää kuin keskimäärin viimeisen 10 000 vuoden aikana jääkauden jälkeen. Pariisin ilmastosopimus siis tarkoittaa, että kasvihuonekaasuja vähennetään siten, että keskimääräinen lämpötila voisi nousta enää vain 0,4 astetta. Jokainen voi miettiä tuon tavoitteen realistisuutta, muistaen teollisuusmaiden osuuden.

Mutta takaisin Lomborgiin. Lomborgin mukaan konsulttiyhtiö McKinsey on laskenut paljonko maksaisi hiilineutraali maailma vuonna 2050. Se maksaisi vuodessa 9,5 biljoonaa dollaria (biljoona on siis tuhat miljardia) sen lisäksi, että nykyiselläänkin maksetaan ilmastoimista runsaasti. Tuo mainittu summa on enemmän kuin koulutukseen käytetty rahamäärä.

Lomborgin mukaan maailman ihmisten hyvinvoinnin kannalta on parempia ratkaisuja kuin nykyiset radikaalit toimen teollisuusmaissa. Lomborg tuo myös esiin, että rahankäyttö on aina valintakysymys. Jos resursseja ohjataan yhteen suuntaan, niin toiset suunnat jäävät vähemmälle väistämättä.

Köyhissä maissa elää tällä hetkellä kuusi miljardia ihmistä. Heillä on ongelmina mm. malaria, tuberkuloosi, aliravitsemus ja koulutuksen puute. Nämä Lomborg tuo esille aiheina, joihin panostamisen mahdollisuudet heikkenevät nykyisten ilmastosuunnitelmien takia.

Lomborgin mukaan ihmiskunnan tulisi pyrkiä sopeutumaan ilmaston muuttumisiin ja näihin seuraamuksiin. Näinhän ihmiset ovat tehneet koko kirjoitetun historian ajan.

Usein kuulee väitteitä, että kun ilmasto lämpenee, niin viljely kohtaa maapallon eri puolilla suuria ongelmia ja tuotannon laskuja. Itsekin olen tämän väitteen oikeellisuutta ihmetellyt. Loogisesti ajateltuna viljelijät ovat koko historian ajan vaihdelleet tuotantokasvejaan ja -eläimiään sekä viljelymenetelmiään tilanteiden vaihdellessa.

Viimeisen 50 vuoden aikana nämä viljelyn mahdollisuudet ja menetelmät ovat maailmassa huimasti kehittyneet (vihreä vallankumous) ja mahdollistaneet tuottavuuden paranemista usein siis jopa moninkertaiseksi aikaisempaan verrattuna. Tärkeämpää kuin ilmastonmuutos, olisi suunnata resursseja köyhempien maiden maatalouden kehittämiseen. Ilmaston lämmetessä kasvillisuusvyöhykkeet siirtyvät jossain määrin kylmemmille vyöhykkeille ja noihin tulisi siis pyrkiä sopeutumaan ja panostamaan nimenomaan tähän liittyviin viljelymuutoksiin. Siis sen lisäksi, että kehittyneempiä viljelymenetelmiä edistettäisiin köyhemmissä maissa.

Lomborg tuo esille kuumuuden aiheuttamat kuolemiset maailmassa. Lomborg huomauttaa, että kylmään kuolee maailmassa kymmenen kertaa ihmisiä enemmän kuin kuumaan. Itse lisään, että aurinkopaneelien yksi järkevimpiä käyttökohteita olisi noilla toimivat jäähdyttimet, siis ilmalämpöpumput; tässä sähköntarve syntyy nimenomaan silloin kun aurinkoa on parhaiten tarjolla.

Joka tapauksessa, jos maailma vaurastuu, niin sekä kylmän että kuuman aiheuttamiin ongelmiin on helpointa reagoida. Siis maailman vaurastumisen tulisi olla tärkein tavoitteemme.

Lomborg tuo esille, että menetelmämme vähentää kasvihuonepäästöjä ovat erityisen kalliita ja niitä yritetään tehdä tarpeettoman nopeasti (kts. edellä). Ratkaisuna olisi saada aikaiseksi edullista vihreää energiaa (itse lisään että luotettavasti ja tarpeen mukaan saatavilla olevasti; tämähän ei tällä hetkellä ole toteutumassa). Energian hinnat ovat parhaillaan huimassa nousussa.

Valitettavasti ydinvoiman kehityksessä ei ole saatu (nähdäkseni sen vastustamisen takia) jatkumoa vireille, jonka lasken suurimmaksi syyksi sen nykyiseen kalleuteen ja hankkeiden hitauteen ja siis hiilidioksidipäästöjen määrän lisääntymiseen tältäkin osin.

Ja yksi johtopäätös Lomborgilla on seuraava: ei pitäisi alkaa pakottamaan ihmisiä muuttamaan käyttäytymisiään (turha toivo, totean itsekin), vaan alkaa kehittämään innovaatioita, joiden avulla maailma toimii paremmin, kun ihmiset tekevät haluamiaan asioita.

Pakko tuoda lisäksi esille se, että monien mielestä energian käytön lisääminen on ylipäätään edellytys kehitykselle.

Ja loppuun pitää vielä muistuttaa Lomborginkin maininnasta hiilidioksidin välttämättömyydestä maapallon elonkehälle. Ilman sitä kaikki kasvillisuus kuolisi. Todettakoon lisäksi, että nykyideologian mukaisesti hiilidioksidin välttämättömyydestä elonkehälle ei aina kerrota lapsillemme kouluissa.

Hiilidioksidin määrän lisääntyminen siis lisää kasvihuoneilmiötä, mutta myös kasvien kasvua.

Ohessa molemmat kirjat kotonani

 

+18
JuhaVuorioOulu
Kokoomus Oulu

Oululainen diplomi-insinööri, tarkastuslautakunnan jäsen sekä varavaltuutettu kokoomuksen valtuustoryhmässä Oulussa. Hyvinvointialueen tarkastuslautakunnan jäsen.

Tavoittelen eduskuntavaaliehdokkuutta vaalipiirissäni.

Olen työskennellyt erilaisissa tuotekehitystehtävissä 30 vuotta elektroniikan, tietoliikenteen sekä matkapuhelinten parissa. Kouluni olen käynyt Oulussa syntyperäinen oululainen kun olen.

Harrastan tietokirjallisuutta, mehiläisten ja puutarhanhoitoa, kuntosalia, reserviläistoimintaa sekä vaellusta Urho Kekkosen kansallispuistossa kun aika sellaisen sallii.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu