Islam ja tiede

Kari Enqvist ja uskonnot

Teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist on usein kirjoittanut uskonnoista tiedemiehen ja ateistin näkökulmasta. Juuri lukemani kirja on ‘Uskomaton matka uskovien maailmaan’, WSOY 2012. Kirjaa voi suositella kaikille aihepiiristä kiinnostuneille ja uskoakseni jo aiheeseen perehtyneillekin löytyy sieltä lisätietoa ja -näkökohtaa.

Näkisin, että kirjoitukset ovat hyvin pohdittuja ja perusteltuja. Tosin itse en näe kovin tarpeelliseksi käydä läpi uskontojen tunnustuksellisia asioita ainakaan rationaalisten perusteiden kannalta, joihin Enqvist panostaa tässäkin kirjassa. Noitakin voi kyllä aina hetken pohtia.

Sen sijaan aihepiiristä löytyy kiinnostavia näkökulmia vaikkapa historiakatsauksena kristinuskon aikaisemmista suhtautumisista filosofien ulostuloihin aiheista, joista kirkko on milloinkin ollut kiinnostunut. Näitä Enqvist avaa hyvin, jolloin aiheesta tulee jonkinlaista yleisnäkemystä. Enqvist käy jopa läpi jopa Hitlerin Saksan suhtautumista uskontoihin.

Perinteellisestä historiankatsauksessa esimerkiksi Galileo Galilein kokemukset ovat useimmille tuttuja ‘se pyöriin sittenkin’ huudahduksineen. Galileon noita maailmankatsomuksia pohtiva ja virallista näkemystä kritisoiva kirja Dialogi vapautettiin pannasta vasta vuonna 1822. Tätäkin, siis katolisen kirkon ja uuden ajattelun välistä vuorovaikutusta ja konfliktia käydään rationaalisesti kirjassa läpi.

Vähemmän tunnetun suunnilleen samaan aikaan eläneen Napolilaisen dominikaanimunkin Giordano Brunon kohtaloa Enqvist kuvasi myöskin. Brunon poikkeavat mielipiteet pakottivat hänet jättämään luostarin vuonna 1576. Bruno kuljeskeli ja päätyi Oxfordiin esitelmöimään kopernikaanisesta järjestelmästä, jota Bruno piti kokonaan uutena maailmankatsomuksena.

Bruno mm. piti maailmankaikkeutta äärettömänä, jolla ei ole mitään keskipistettä tai reunaa. Nämä ajatukset eivät sopineet kirkolle ja lopulta eri vaiheiden jälkeen Bruno vangittiin Italiassa vuonna 1592 ja syytettiin harhaopista.

Lopulta Bruno antoi periksi inkvisitiolle ja perui sanomisensa. Seitsemän vankilavuoden jälkeen Bruno kuitenkin perui tunnustuksensa eikä myöntänyt sanoneensa mitään harhaoppista. Tällöin Bruno tuomittiin katumattomana kerettiläisenä ja vuonna 1600 poltettiin elävänä Pyhän Johannes Kastajan munkkien messutessa rukouksia ja kehottaen loppuun asti Brunoa luopumaan jääräpäisyydestään.

Ainakaan toistaiseksi katolinen kirkko ei ole pyytänyt Brunon kohtaloa anteeksi.

Entä sitten Islam

Päinvastoin kuin kristityssä kulttuuripiirissä ja ylipäätään kristityissä maissa, niin islamissa ja islamilaisessa teokratiassa pysähtyneisyys ja liberaalien ajatusten vastustaminen on jatkunut 1200 –luvulta lähtien ja jatkuu laajamittaisesti edelleen. Tässä Enqvistin kaivamia havaintoja, joita harvoin on esillä julkisuudessa.

Tällä hetkellä (siis 2000 luvulla) Nature-lehden mukaan islamin (islamisen maailman, teokratian tms.) luonnontiede tuottaa merkittäviä tuloksia vain kolmella osa-alueella: suolanpoistossa, haukkametsästyksessä ja kamelinkasvatuksessa. Ptolemaioksen maakeskeistä oppia puolestaan opetettiin Kairon islamilaisessa yliopistossa vuoteen 1961 asti.

Pakistanilainen ydinfyysikko Pervez Hoodbhoy kirjoitti vuonna 2007 arvovaltaisessa Physics Today -lehdessä muslimitieteen 1200-luvun jälkeisestä romahduksesta, jossa yhtäkään merkittävää löytöä tai keksintöä ei islamilaisesta maailmasta ole tullut yli seitsemään vuosisataan.

Hoodbhoyn mukaan yksikään muslimijohtaja ei ole julkisesti vaatinut tieteen ja uskonnon erottamista toisistaan: ”Muslimien karvat nousevat pystyyn pienestäkin vihjauksesta, että islam ja tiede saattavat olla vastakkain tai että jokin perustava ristiriita islamin ja tieteen välillä selittää kehityksen hitauden. Vika ei voi olla Koraanissa, joka on Jumalan muuttamatonta sanaa: muslimit uskovat, että jos jossakin on ongelma, sen täytyy johtua heidän kykenemättömyydestään ymmärtää ja soveltaa Koraanin jumalallisia käskyjä.”

1,4 miljardia ihmistä edustavat islamilaisen konferenssin maat tuottavat vain 1,2 prosenttia maailman luonnontieteellisestä kirjallisuudesta. Lukua sopii verrata vaikkapa hieman alle 50 miljoonan asukkaan Espanjan 1,5 prosenttiin ja Suomen vastaavaan lukuun, joka on henkeä kohden laskettuna lähes 500 kertaa parempi kuin islamilaisen maailman.

Islamilaisesta maailmasta ei mahdu yhtään maailman yliopistojen top 500 -listalle. Suomesta näyttäisi mahtuvan seitsemän yliopistoa.

Syynä tähän alhoon ei voi olla länsimaiden kolonisaatio, sillä vajoaminen alkoi, kun Eurooppa oli hyvin heikko ja hajanainen. Kultturelliset tekijät eivät myöskään voi olla syynä, sillä islamilaisessa maailmassa on hyvin laaja kirjo erilaisia kulttuureja. Rahaakin löytyy monista Suomea isommista muslimimaista. Myös Intia on tuotoksissaan aivan eri sfääreissä muslimimaailmaan verrattuna.

YK:n raportin mukaan arabimaailma on kääntänyt 800-luvulta lähtien (siis yli tuhannessa vuodessa) yhtä monta vieraskielistä kirjaa, kuin Espanjassa käännetään joka vuosi. Olisi mieletöntä väittää, ettei uskonto näyttelisi mitään roolia muslimimaiden tieteellisessä takapajuisuudessa. Vaikuttaa siltä, että historian kello pysähtyi heillä 1300-luvulla ja nyt enää antiikilla on merkitystä.

Hoodbhoy mainitsee myös vuoden 2005 maanjäristyksen, joka Pakistanissa tappoi 90 000 henkeä ja jota yleisesti pidettiin jumalan rangaistuksena. Yksikään (pakistanilainen) tiedemies ei noussut julkisesti vastustamaan mullaheja, jotka pilkkasivat jo pelkkää ajatusta tieteen antamasta selityksestä tapahtumalle. Nämä kiihottivat seuraajiaan rikkomaan televisioita, jotka kuulemma olivat nostattaneet Allahin vihan ja näin maanjäristyksen.

Todettakoon lisäksi, että vain kaksi muslimia on maailmassa yltänyt tiedenobelistiksi.

Pakistanin rikoslain jumalanpilkkapykälät ovat epäinhimillisen ankaria. Koraanin häpäisystä voidaan tuomita elinikäiseen vankeuteen; profeetta Muhammadin parjaamisesta voi seurata kuolemantuomio. Rikoslain pykälä 298 kieltää erään lahkon jäseniä käyttäytymästä muslimien tavoin tai kutsumasta itseään muslimiksi tai millään tavalla loukkaamasta muslimien tunteita.

Tässä vaiheessa on pakko todeta, että länsimaissakaan ei nykyään saa loukata oikeamielisiksi itseään laskevien ihmisten tunteita tai ilmaista/käyttää heidän kielletyksi määrittämiään asioita. Oikeuden määräämät rangaistukset ovat toistaiseksi lieviä, mutta esimerkiksi erottamiset ja työmarkkinoille takaisinpääsyn vaikeuttamiset ovat aika radikaaleja rangaistuksia. Tämän suuntauksen jatkuessa voi ajatella, että tieteen alamäki saattaa tulla meillekin.

Yhtään katua eikä mitään muutakaan ole nimetty Pakistanin ainoan tiedenobelistin mukaan, koska tämä kuuluu juuri tuohon aikaisemmin mainittuun lahkoon.

Huomionarvoista on myös se, että Euroopassa tiede kehittyi nimenomaan protestanttisissa maissa tai sellaisissa, joissa muusta syystä uskonto oli rajattu yksityiseksi asiaksi julkisen sijaan. Tiede ei ole erityisesti kukoistanut myöskään Italian tai Espanjan tapaisissa voimakkaan katolisissa maissa, vaikka nämäkin ovat islamiin verrattuna kuin eri maailmasta.

Tässä valossa muslimikulttuurilla ei ole oikein toivoa paremmasta.

***     ***     ***     ***     ***

Juha Vuorio, oululainen diplomi-insinööri ja varavaltuutettu kokoomuksen valtuustoryhmässä.

Lue lisää Juha Vuorion verkkosivuilta osoitteessa https://vuorio.net/

tai Facebookissa ja Twitterissä.
https://www.facebook.com/juha.vuorio.oulu/
https://twitter.com/jjvuorio/

+17
JuhaVuorioOulu
Kokoomus Oulu
Ehdolla aluevaaleissa

Oululainen diplomi-insinööri, tarkastuslautakunnan jäsen sekä varavaltuutettu kokoomuksen valtuustoryhmässä.

Olen työskennellyt erilaisissa tuotekehitystehtävissä 30 vuotta elektroniikan, tietoliikenteen sekä matkapuhelinten parissa. Kouluni olen käynyt Oulussa syntyperäinen oululainen kun olen.

Harrastan tietokirjallisuutta, mehiläisten ja puutarhanhoitoa, kuntosalia, reserviläistoimintaa sekä vaellusta Urho Kekkosen kansallispuistossa kun aika sellaisen sallii.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu