Kuntavaalit osa III, luottamuspaikat

Kun nyt olen jo jonkin aikaa ollut mm. kaupunginvaltuutettuna, niin voin allekirjoittaa erään kolleegan toteamuksen. Poliitikoille on kaikkein hankalinta luottamuspaikkojen jakaminen. Tästä vielä lisää, mutta aloitetaan ensin alusta.

Kuntavaalit pidetään joka neljäs vuosi. Vaalit ovat suhteelliset kuten eduskuntavaalitkin. Siis ehdolla on vaalilistoja, joiden saamien äänimäärien perusteella kultakin listalta pääsee läpi listan äänimäärän mukainen määrä ehdokkaita äänimääräjärjestyksessä.

Tästä seuraa se, että eri listoilla voi viimeisillä läpimenneillä olla hyvinkin erilaiset äänimäärät. Tavallista on, että yhdellä listalla jää joku ehdokas valitsematta, vaikka toisella listalla joku pääsi pienemmällä äänimäärällä läpi kunnanvaltuutetuksi. Mitään ongelmaa en itse näe tässä, koska mielestäni on järkevää, että vaali tapahtuu puolueittain.

Varsinaisen kunnanvaltuuston koko riippuu väkiluvusta siten, että valtuuston vähimmäiskoko on annettu kuntalaissa. Esimerkiksi Oulussa alaraja on 59, mutta kun valtuuston koko on vanhastaan 67, niin siinä näemmä pysytään. Oulussa tuo tarkoittaa sitä, että vaalilista tarvitsee (toteutuneen äänestysaktiivisuuden mukaisesti) noin 1 200–1 300 ääntä yhtä valtuutettua kohden. Silti listojen alimmat läpimenijät saavat yleensä vain suuruusluokkaa 300 ääntä.

Ehdokkaita yksi vaalilista (usein eduskuntapuolue) voi asettaa puolitoista kertaa valittavien valtuutettujen määrän. Oulussa tuo tarkoittaa tasan sataa ehdokasta. Tämä on mielestäni outoa, koska esimerkiksi eduskuntavaaleissa, jossa ylipäätään on vähemmän ehdokkaita, saa asettaa vain saman määrän ehdokkaita kuin valitaan ao. vaalipiiristä. Itse asettaisin kuntavaaleissakin listan enimmäiskoon samaksi kuin mitä valitaankin.

Kunnissa on puolestaan valtuuston lisäksi useita luottamuselimiä. Kaikissa on kunnanhallitus, joka valitaan yleensä valtuutetuista. Kunnan- tai kaupunginhallituksen merkitys kasvaa ainakin meillä Oulussa koko ajan. Esimerkiksi liikelaitosten johtokunnat ovat kaupunginhallituksen alaisia, samoin kaupungin tytäryhtiöiden asiat. Siis yhtiöittäminen siirtää valtaa valtuustolta kunnanhallitukselle ainakin meillä. Valtaa käytetään hallituksen jäsenten nimityksissä sekä yhtiön omistajaohjauksessa.

Valtuuston valtaa riisuttaessa, me muutamat olemme jurputtaneet, että sitten kannattaisikin valita kuntavaaleilla suoraan kaupunginhallitus ja valtuuston voisi vaikka lakkauttaa.

Toinen pakollinen toimielin on tarkastuslautakunta. Noiden lisäksi erilaisia toimielimiä voi olla ainakin isommassa kaupungissa runsaasti ja jäsenpaikkoja pelkästään on satoja (varajäsenet päälle). Laskin meiltä yhteensä viitisenkymmentä toimielintä; tosin osassa on vain yksi paikka, varsinaiset maakunnalliset toimielimet ovat sitten vielä erikseen.

Peruskunnalla on luottamuseliminä yleensä erilaisia lautakuntia ja liikelaitosten johtokuntia. Lisäksi on monia muita, sanotaan nyt ’pienempiä’ toimielimiä, kuten vaikkapa lähidemokratiatoimikunta. Siis myös erilaisia kaupungin tytäryhtiöiden hallituspaikkoja, jotka monet puolestaan ovat varsin haluttuja.

Maakunnalliset ja alueelliset toimielimet

Kuntavaalien yhteydessä, vaalituloksen puoluejakoa seuraten, maakunnalliset ja alueelliset toimielimet valitsevat jäsenensä.

Esimerkkeinä maakuntavaltuustot ja sairaanhoitopiirien valtuustot ja noihin liittyvät ainakin näiden hallitukset ja tarkastuslautakunnat. Samoin monilla seutukunnilla on omia toimielimiään. Kuntalain mukaan näihin tehtävien valintojen tulee vastata aina kyseisellä alueella toteutunutta kuntavaalimenestystä eri vaalilistoilla eli käytännössä puolueilla. Käytännössä henkilövalinnat noihin valtuustoihin tapahtuvat puolueiden alueellisten toimielinten hallituksissa.

Jos sote-uudistus tällä kertaa toteutuu, niin silloin tietenkin sairaanhoitopiirien valtuustot jäävät jossain vaiheessa valitsematta ja valitaan vaaleilla sote-alueiden valtuustot.

Itse asiassa olen ehdottanut (jossain blogissani jo aikaa sitten), että ilman mitään isompia lakimuutoksia kuntavaalien yhteydessä olisi ollut helppo järjestää maakuntavaalit ja niissä valita yhteiset valtuustot, jotka hoitaisivat sekä maakuntien että sairaanhoitopiirien asiat. Etuja olisi ainakin kaksi: (i) olisi siis vain yksi maakunnallinen valtuusto sekä (ii) poliittisen päätöksenteon jämäköityminen, koska vaaleilla valitut valtuustot eivät olisi niin selvästi puolueiden kumileimasimia.

JuhaVuorioOulu

Perussuomalainen DI ja Oulun kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja sekä oman valtuustoryhmänsä (ps.) puheenjohtaja. Olen työskennellyt erilaisissa tuotekehitystehtävissä 30 vuotta elektroniikan, tietoliikenteen sekä matkapuhelinten parissa. Kouluni olen käynyt Oulussa syntyperäinen oululainen kun olen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu