Uusiutuva energia – tarpeeton käsite

Muistan, kun osallistuin Suomen Energiateollisuuden vuotuiseen seminaariin vajaa kymmenen vuotta sitten ja siellä oli yksi keskusteluun esitetty kysymys suunnilleen seuraava: tarvitsemmeko kahta ohjausmekanismia, vai voiko selvitä yhdellä.

Asia liittyi käsitteisiin energiatuotannon kasvihuonekaasupäästöt ja uusiutuvuus. Suunnilleen näin muistan asiaa tuodun esille. Tuolloin nämä olivat itselleni uusia asioita, joten itselleni jäi hieman auki mihin sitten päädyttiin; saattoi olla, ettei mihinkään, koska yhteiskunta nämä määrää teollisille toimijoille.

Tuon pohjalta kuitenkin jatkoin pohdintaa ja päädyin tuosta kysymyksestä seuraavaan:

Energiaratkaisuille tulee olla tavoitteet niin kasvihuonepäästöjen kuten muidenkin ympäristövaikutusten minimointiin ja tuotannon jatkuvuuksille eri aikajänteillä.

Uusiutuvuus itsessään ei ole tärkeä ominaisuus, eikä sitä tulisi käyttää ohjausvaikutuksissa.

Toki olen pohtinut myös huoltovarmuutta, joka on vielä oma muuttujansa. Laittaisin tuon tietyssä mittakaavassa noita kasvihuonekaasujen päästötavoitteita tärkeämmäksi.

Kun energiakriisien tai -muutosten myötä alettiin tuottamaan etanolia bensiinin lisäaineeksi, niin jälkikäteen todettiin päästöjen olevan suurempia kuin mitä olisi ollut maaöljyyn pohjautuvassa käytössä. Tekniikat ovat kehittyneet ja myös dieseliin on alettu tuottamaan ns. uusiutuvia lisäpolttoaineita (Suomessa jakeluvelvoite). Mutta päästöttömiä nämä menetelmät eivät ole, vaikka noin annetaan ymmärtää.

Todellisuudessa näitä voidaan tuottaa jokin pieni määrä jätemateriaaleista, mutta laajempi tuotanto tuskin on mahdollista. Kirjoitin tästä aiheesta jo aiemmin. ’Uusiutuvaa’ dieseliä valmistetaan puolestaan nykyään vaikkapa Kiinasta tuoduista paistinravoista; ehkä jo arkijärki kertoo tällaisen toiminnan ongelmista.

Tässä vielä juuri julkaistu uskottavan oloinen yliopistotutkimuksiin viittaava video:”Engineering Explained”. Jutussa kerrotaan, miksi USA:ssakin käytetty etanolin lisääminen bensiinin on aika järjetön idea, mutta ehkä tosiasioilla ei ole merkitystä kummallakaan puolen Atlanttia.

Huomattavaa on siis se, että vaikka ministeriömme esittävät, että jakeluvelvoitteella lisätään kestävästi tuotettuja polttoaineita, niin mitään lukuja viranomaisemme eivät esitä tästä ’kestävyydestä’ eikä myöskään auto- eikä ajoneuvoveroja vähennetä siinä suhteessa kuin noita ’uusiutuvia’ lisätään polttoaineisiin. Mielestäni vähintäänkin outoa.

POHDINTAAN ENERGIALÄHTEISTÄ

Energialähteitä ovat ainakin

– fossiiliset, siis kivennäismaaperästä saadut kivihiili, maaöljy ja maakaasu
– hitaasti uusiutuvat kuten turve
– biomassa kuten puu (turvetta nopeammin uusiutuva) tai kasvuturve
– biomassa kuten ihmisten ja eläinten jätökset
– edellisistä peräisin olevat erilaiset jätteet tai sivuvirrat
– vesivoima
– maa-, vesi- tai ilmakehän hyödyntäminen lämmönvaihtimilla
– tuulivoima
– aurinkovoima
– aaltovoima
– vuorovesivoima
– geoterminen energia
– ydinvoima (fissio)
– ydinvoima (fuusio)

Jos pohtii tuon listan energioiden muodostumisia tarkemmin, niin huomaa että ydinvoima (fuusio) muodostaa ja on muodostanut suurimman osan edellisestä listasta, poikkeuksina ovat ydinvoima (fissio) sekä geoterminen energia, joka on peräisin radioaktiivisesta hajoamisesta. Lisäksi meillä on vuorovesivoima, joka on puolestaan peräisin gravitaatiosta eli painovoimasta kuun liikkeen vaikuttamana.

Tietenkin huomionarvoista on, että kun meillä on yksi toimiva fuusiovoimala (aurinko), niin sen tuotoksia kannattaa nauttia niin kauan kuin muuta selvästi parempaa ei keksitä. Uusiutuvuus siis tarkoittaa yleisesti auringon vety-ydinreaktion hyödyntämistä. Tämä ei sinällään kerro mitään ympäristövaikutuksista, vaan ne voivat olla hyviä, huonoja tai siltä väliltä.

Jotkut energialähteet vaativat runsaasti ulkoista energiaa toimiakseen; esimerkkinä lämmönvaihtimet, joiden vaatima sähkö täytyy tuottaa jotenkin muutoin.

Energian varastointimenetelmät ovat sitten erikseen. Kuitenkin jotkut energialähteet ovat samalla erilaisiin aikajänteisiin soveltuvia varastointimenetelmiä. Kuten fossiiliset polttoaineet ja vesivoima. Tuuli- ja aurinkovoimat puolestaan pakkotuotantoina vaativat jollain muulla tavoin tehtyä varastointia tai energiantuotantoa tueksi. Yleensä tämä autuaasti unohdetaan.

Vesivoima on kapasiteetista riippuen erinomainen varastointitapa, mutta määrältään rajallinen, vaikka sitä meillä onkin kohtuullisen paljon.

Akkutekniikka puolestaan tuskin voi olla kovin pitkäaikaiseen varastointiin sopiva. Tarpeena siis esimerkiksi kerätä sähköenergiaa kesällä ja käyttää talvella. Ehkä sitä voisi ajatella jossain tulevaisuudessa tasaamaan tuulienergian tuotannon muutamien päivien vaihteluita. Kukapa tietää.

Erilaisia kemiallisia energianmuodostuksia voisi hyvin ajatella kehityskohteiksi vaikkapa tuuli- tai aurinkoenergian jatkokäyttöön. Tällaiset pohjautuisivat joko hiilivetyjen tai vedyn muodostamiseen ja myöhemmin polttamiseen tai käyttämisessä ns. polttokennossa sähköä tuottaen. Tästä käytetään lyhennettä Power-to-X.

Power-to-X tekniikoilla voidaan ajatella tuotettavaksi hyvin laajasti kaikkea mihin käytämme hiilivetyjä. Mukaan luettuna ruoka ja tietenkin nykyisten moottorien polttonesteet. Lisäksi sillä voidaan suorittaa hiilen talteenottoa polttoprosesseista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hiilen nykyään oleva korkeampi pitoisuus ilmakehässä mahdollistaa biotuotantoa paremmin kuin alhaisemmat lukemat.

Tulevaisuudessa tuolla tekniikalla voitaisiin tuottaa myös vetyä käyttöön tai varastointiin. Ehkäpä vedyn laajempaan käyttöön liittyvät ongelmat ratkeavat.

Mutta summa summarum. Uusiutuvuus on mielestäni tarpeeton ohjaava ominaisuus. Oleellista ovat ympäristövaikutukset, energian tuotantokyky sekä lyhyellä että pitkällä aikajänteellä sekä myös huoltovarmuus.