Yksivaiheinen presidentinvaali

Presidentinvaali olisi helposti muutettavissa yksivaiheiseksi. Siis sellaiseksi, että äänestäjät kävisivät uurnilla vain kerran, mutta ääntenlaskijat tekisivät hieman enemmän töitä.

Kyseessä olisi siirtoäänivaalitapa, jossa äänestäjä laittaa vaalikorttiin paremmuusjärjestyksessä yhdestä sanotaan viiteen tai kuuteen ehdokasta.

Sitten kun kukaan ei ole saanut ehdotonta enemmistöä, niin ensin pudotetaan pois huonommin menestyneitä, ja katsotaan pudonneen ehdokkaan lipukkeissa olevat seuraavat ehdokkaat (jokaisen kakkossijalla voi olla tietenkin useita eri ehdokasnumeroita) ja jaetaan ne kisassa jäljellä oleville ehdokkaille.

Tämä toistetaan niin monta kertaa, että yksi ehdokas saa yli puolet äänistä.

Pohditaanpa, mitä tämä tarkoittaisi vuoden 2024 presidentinvaaleissamme. Äänet ensimmäisellä kierroksella jakautuivat seuraavasti: Stubb 27,2 – Haavisto 25,8 – Halla-aho 19,0 – Rehn 15,3 – Anderson 4,9 – Urpilainen 4,3 – Essayah 1,5 – Aaltola 1,5 – Harkimo 1,5 prosenttia.

Pudottaminen pitää tehdä yksi kerrallaan, mutta jos nyt käytännössä huomiomme kerralla viiden vähiten ääniä keränneen ehdokkaan lipukkeet (yhdessä 12,7 prosenttia), ja oletamme nyt yksinkertaistuksen vuoksi, että Andersonin ja Urpilaisen äänet menisivät Haavistolle ja puolestaan Essayahin, Aaltolan ja Harkimon äänet kolmelle muulle prosenteilla 1,3 – 1,3 – 0,9, niin saamme jäljellä olevan neljän listan:

Stubb 28,5 – Haavisto 35,0 – Halla-aho 19,9 – Rehn 16,6 prosenttia. Tässä siis esimerkinomaisesti jaoin lisä-äänet joissain uskottavissa suhteissa paremmin menestyneille ehdokkaille; ’vasemmistoäänet’ ’menivät’ siis Haavistolle, kun taas suurin osa ’ei – vasemmistolaisista’ pääehdokkaista on vielä kisassa mukana. Pahoittelut edellisistä termeistä, en parempiakaan keksinyt.

Kun Rehnin vaalilipukkeet käydään läpi ja siellä olevat seuraavat jaetaan, niin oletettavasti ääniä menee enemmän Stubbille kuin Haavistolle ja Halla-aholle. Kun seuraavassa vaiheessa Halla-ahon äänet menevät samalla tavoin enemmän Stubbille kuin Haavistolle.

Tässä vaiheessa pitää vielä todeta, että käytännössä jotkut äänestäjät ’jäävät kotiin’ näillä laskennallisilla kierroksilla niissä tapauksissa, ettei heidän lipukkeissaan ole enää jäljellä olevien ehdokkaiden nimiä. Äänestysprosentti ehkä hieman laskee kierrosten edetessä.

Viimeisellä kierroksella Stubb ja Haavisto lienevät tässäkin melko tasoissa ja kaikki, jotka ovat äänestyslippuihinsa johonkin kohtaan heidän ehdokasnumeronsa laittaneet, ovat siis edelleen mukana vaalissa.

***     ***     ***

Mutta mitä hyötyä tästä siis olikaan, kun kerran todennäköisesti ainakin nyt päädytään samaan tulokseen.

Ensinnäkin tällä vältetään toinen miljoonien ihmisten äänestysten järjestäminen ja homma hoidetaan murto-osalla työmäärää noilla pudotuslaskennoilla.

Toisekseen tällainen vaihe kerrallaan etenevä vaali on periaatteessa tarkempi. Voi hyvin kuvitella toisenlaista ehdokasasettelua tai nykyistenkin ehdokkaiden eri suuruisia kannatusprosentteja. Tällöin voi kaksivaiheissa vaalissa pudota kolmas näiden kanssa melko tasoissa olevan ehdokas, joka olisi kuitenkin viimeisellä kierroksella voittanut kumman vain noista kahdesta muusta. Teoriassa voi myös kuvitella tilanteen, jossa nykyisessä vaalitavassa viimeisen kierroksen kaksi ehdokasta ovat sellaisia, joita kumpaakaan melkoinen enemmistö suomalaisista ei haluaisi presidentiksi.

Kolmannekseen tällä vältetään mediasirkus, kun tentataan ehdokkaiden käsitystä ’maitolitran hinnasta’, tai muista asioista. Ehkä on myös sirkusluontoista tuo ehdokkaiden kilpailu mahdollisimman laajojen kansalaisryhmien miellyttämisestä. Sanoisin yksinkertaistaen, että ensimmäiselle kierrokselle mentäessä ehdokkaat pyrkivät miellyttämään ydinkannattajaryhmiään, nyt toisella kierroksella taas kaikkia muita.

Mutta entä haitat?

Niin, oletettavasti joku puolestaan pitää kuvaamaani ’mediasirkusta’ hyvänä asiana, ainakin iltapäivälehdet. Tosin tällaisen siirtoääniäänestyksen alla olisi varmaan myös lisäpohdintaa nykyiseen ensimmäiseen kierrokseen verrattuna.

Sitten huonona puolena on siirtoäänestyksen lievä monimutkaisuus – yhtenä lähtökohtana pitäisi olla sellainen yksinkertaisuus, että äänestäjät laajasti ymmärtävät mitä tapahtuu. Vaikka edellä kuvattu on alaa tuntevalla aika suoraviivaista, sitä se ei välttämättä ole kaikille tallaajille, jotka ovat tietenkin yhtä arvokkaita äänestäjiä kuin muutkin.

Juuri tuosta lievästäkin monimutkaisuudesta seurannee, että osa äänestäjistä ehkä tuntisi, ettei kuitenkaan saanut tilaisuutta äänestää ’viimeisellä kierroksella’, vaikka siirtoäänitapa sen toisikin.

***     ***     ***

Lopputulemana voi todeta, että eiköhän nykyinen tapa toimi niin hyvin, että jatketaan kuten ennenkin. Muutetaan sen jälkeen, jos jossain vaiheessa jokin nykyisen vaalitavan mahdollinen lopputulema saa porukat takajaloilleen.

JuhaVuorioOulu
Kokoomus Oulu

Oululainen diplomi-insinööri. Kirjoitan yleensä niistä asioista, jotka jäävät mielestäni liian vähälle huomiolle.

Olen työskennellyt erilaisissa tuotekehitystehtävissä 30 vuotta elektroniikan, tietoliikenteen sekä matkapuhelinten parissa. Kouluni olen käynyt Oulussa syntyperäinen oululainen kun olen. Vuodesta 2012 lähtien kuntapolitiikassa, mutta käytännössä en enää.

Harrastan tietokirjallisuutta, mehiläisten ja puutarhanhoitoa, kuntosalia, reserviläistoimintaa, vanhoja rahoja sekä vaellusta Urho Kekkosen kansallispuistossa kun aika sellaisen sallii.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu