Saamelaiskäräjälaki sekä perustuslakivaliokunnan rooli mietintövaliokuntana
Saamelaiskäräjälakia koskevassa julkisessa keskustelussa menevät tällä hetkellä sekaisin kaksi perustuslakivaliokunnan erilaista roolia, eli rooli mietintövaliokuntana ja lausuntovaliokuntana. Huoli perustuslakivaliokunnan ”politisoitumisesta” on ainakin saamelaiskäräjälain kohdalla turha: juuri tässä asiassa valiokunnan tulikin olla poliittinen. Ongelmia liittyy kuitenkin siihen, miltä asiat nyt näyttävät.
Perustuslakivaliokunnan lausunnot ovat luonteeltaan eduskunnan mietintövaliokuntia de facto sitovia, vaikka lausuntojen roolista ei ole sääntelyä ja niiden de jure sitovuus on osin kyseenalaista. Perustuslakivaliokunnan lausuntojen sitovuus voidaan kuitenkin johtaa perustuslain kirjauksista (PL 74 §, PL 42.2 §) ja se on vahva valtiosääntöoikeudellinen käytäntö. Vaikka perustuslakivaliokunnan asema on ollut lainsäädännössä nykymuotoisena vasta noin 30 vuoden ajan, on valiokunnan lausuntojen katsottu olevan mietintövaliokuntia sitovia jo vuosikymmenten ajan ennen sitä.
Näiden lausuntoasioiden lisäksi perustuslakivaliokunta valmistelee perustuslakia ja sen kanssa läheisessä yhteydessä olevaa lainsäädäntöä, kuten Ahvenanmaan itsehallintoa, vaali-, kansalaisuus-, kieli- ja puoluelainsäädäntöä koskevat asiat. Myös saamelaiskäräjälaki oli tällainen asia. Kyse on tällöin mietintöasioista, joissa perustuslakivaliokunnalla on lausuntoasioista poikkeava rooli. Valiokuntien lähtökohtainen työnjako mietintöasioissa perustuu eduskunnassa hyväksyttyihin valiokuntien yleisohjeisiin eli ns. valiokuntaoppaaseen, mutta mietintövaliokuntien määräytyminen yksittäisissä asioissa perustuu myös eduskunnan nimenomaiseen harkintaan.
Lausuntoasioissa perustuslakivaliokunta lähtökohtaisesti toimii riippumattomana hallitus- ja puoluepolitiikasta. Mietintöasioissa valiokunnan toimintaperiaatteet eivät ole samalla tavalla yksiselitteisiä ja vakiintuneita, sillä asiat poikkeavat toisistaan. Lähtökohtaisesti lausuntoasioissa läsnä olevaa velvollisuutta toimia hallitus- ja puoluepolitiikasta riippumattomana ei kuitenkaan mietintäasioissa ole, ainakaan muissa kuin perustuslain muutoksia koskevissa asioissa.
Mietintöasioita on vuosittain vähän. Esimerkiksi kuluneilla valtiopäivillä perustuslakivaliokunta on antanut mietinnöt vain eduskunnan työjärjestyksen ja eduskunnan vaalisäännön muuttamisesta, laillisuusvalvojien toimintakertomuksista ja tehtävänjaosta sekä tiedustelutoiminnan valvonnasta annetun lain muuttamisesta. Edellisillä valtiopäivillä asiat ovat olleet pitkälti samanlaisia, mutta mukaan on mahtunut mm. julkisen arvonannon osoituksista annetun lain muuttaminen sekä vaalilain muuttaminen. Korona-aikana mietintöasioita oli enemmän erityisesti valmiuslain soveltamiseen liittyen ja niiden luonne myös poikkesi merkittävästi tavanomaisesta.
Kuten muidenkin valiokuntien mietintöasiat, myös perustuslakivaliokunnan mietintöasiat ovat siis pääosin poliittisia ja niissä tehdään poliittista harkintaa. Samalla valiokunnan on kuitenkin arvioitava asiaa myös perustuslain näkökulmasta, eli tehtävä oikeudellista harkintaa. Tämä kaksoisrooli ei liene valiokunnalle yksinkertainen.
Lähtökohtaisesti mietintövaliokuntana toimiessaan perustuslakivaliokunnan käsittely on osa hallituspolitiikkaa. Julkisuudessa asiasta piirtyy kuitenkin juuri nyt hyvin sekava kuva, jossa ei ymmärretä lausunto- ja mietintöasioiden eroa. Toinen on pääosin oikeudellista harkintaa, toinen poliittista. Tämä sekavuus ei ole eduksi perustuslakivaliokunnalle ja sen lausuntoasioissa harjoittamalle perustuslakikontrollille. Valiokunta näyttäytyy poliittisena, ja se tässä mietintöasiassa sitä toki ihan luvalla olikin, mutta asian sekavuus ei ole hyväksi. Kansalaiset tuskin laajasti osaavat erottaa näitä kahta roolia toisistaan.
Jotta vastaavilta tilanteilta voidaan välttyä, olisi mielestäni hyvä harkita, kuinka laajasti perustuslakivaliokunnan täytyy käsitellä mietintöasioita. Olisiko saamelaiskäräjälain mietintövaliokuntana voinut olla jokin muu valiokunta, jolle perustuslakivaliokunta olisi antanut lausunnon? Tällöin perustuslakia ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia koskevat näkökohdat olisi arvioitu perustuslakivaliokunnassa lausuntoasiana ja asian poliittinen puoli mietintövaliokunnassa, esimerkiksi lakivaliokunnassa tai hallintovaliokunnassa. Asetelma olisi selkeämpi, mutta toisaalta käsittely olisi hitaampi. Esimerkiksi saamelaiskäräjälakia koskeva esitys olisi tullut antaa vielä huomattavasti aiemmin
Asian käsittelevästä mietintövaliokunnasta riippumatta hallituksen tulee aina tuoda esityksensä eduskuntaan sellaisessa aikataulussa, että ne ehditään käsitellä riittävällä tavalla sekä oikeudellisesta että poliittisesta näkökulmasta. Arvio käsittelyn riittävyydestä kuuluu yksiselitteisesti eduskunnalle – ei hallitukselle tai eduskunnan kuulemille asiantuntijoille. Esimerkiksi ajatus, jonka mukaan saamelaiskäräjälakia olisi tullut edistää, kun asiaa perustuslain näkökulmasta arvioineiden asiantuntijoiden lausunnot eivät nähneet laissa ongelmia, on osin virheellinen. Vaikka asiassa ei perustuslain näkökulmasta ollut ongelmaa, vaan pikemminkin erittäin vahvat perusteet ehdotetun lain säätämiselle, oli perustuslakivaliokunnan roolina nyt käsillä olevassa asiassa myös poliittisen harkinnan tekeminen. Suomen saamat ihmisoikeusvalvontaelinten huomautukset eivät anna tyhjentävää vastausta siihen, millainen lain tulisi olla, vaan asiaan jää kuitenkin kansallista harkintaa. Jos valiokunnan jäsenet katsoivat, että tämä poliittinen harkinta ei annetussa ajassa ollut mahdollista, ei oikeudellisen harkinnan valmistuminen tarkoita, että asiaa olisi tullut edistää. Päätösvalta asiasta kuuluu valiokunnalle, jota toki voi ratkaisusta kritisoida, kuten avoimeen demokratiaan kuuluu.
En ihmettele, että perustuslakivaliokunnan kaksi roolia menevät saamelaiskäräjälain tapauksessa sekaisin. Koska en luonnollisestikaan istu perustusvaliokunnassa, en myöskään tiedä, miten tämä roolien erottaminen on saamelaiskäräjälain kohdalla käytännössä hahmotettu ja tehty. Mielestäni nyt käsillä olevasta tilanteesta voidaan kuitenkin tehdä johtopäätös, jonka mukaan perustuslakivaliokunnan mietintöasioiden rajaamista olisi seuraavalla vaalikaudella hyvä ainakin harkita. Tämä voisi osin keventää valiokunnan työkuormaa ja selkeyttää roolitusta. Muutoksen suurimpana hyötynä olisi kuitenkin se, että saamelaiskäräjälain kaltaiset vahvasti politisoituneet ja kansanedustajien mielipiteitä jakavat kysymykset voitaisiin käsitellä eduskunnassa tavalla, joka ei tarpeettomasti murenna kansalaisten ymmärrystä perustuslakivaliokunnassa tehtävän työn oikeudellisesta roolista.
Kuva: Pixabay (CC 0)
”Asetelma olisi selkeämpi, mutta toisaalta käsittely olisi hitaampi. Esimerkiksi saamelaiskäräjälakia koskeva esitys olisi tullut antaa vielä huomattavasti aiemmin.”
Poliittista vastuuta asioiden riittävän aikaisesta eduskuntaan viemisestä kantaa siis jokainen pääministeri. Ainakin tässä asiassa pääministeri Marin on epäonnistunut, mitä hän uumoili itsekin viime marraskuussa:
”klo 12:11: Marin kertoo olevansa huolestunut siitä, ehtiikö saamelaiskäräjälaki mennä läpi tälläkään hallituskaudella.
-Aika tulee vastaan. Lakiesitykset pitää viedä ensi viikolla eduskuntaan. Itse pidän tätä tärkeänä ihmisoikeuskymyksenä ja on häpeällistä, ettei lakiesitys ole edennyt, Marin kommentoi.”
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ad2eaf7b-1617-43bd-ae83-5f76690291b6
X
Ilmoita asiaton viesti
Kuka lopulta määrää ”kaapin paikan” saamelaiskysymyksessä? KHO, perustuslakivaliokunta vai eduskunta? Ehkä kuitenkin EU tai muut kv-viranomaiset?
Ks. alla ajankohtaisena saamelaisten perus- ja ihmisoikeuksia ja saamelaiskäräjävaaleja ym. KHO:2019:90-vuosikirjapäätös:
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1562217155914.html
Liittyy blogiini lainvoimaisten päätösten purkamisesta (alla):
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/kirsiomp/voiko-tuomioistuin-tietaa-paremmin-kuin-muutoksenhakija-itse-mika-on-hanen-henkilokohtaisessa-tilanteessaan-edunmukaista/
Ilmoita asiaton viesti
Käräjälaki ei ollut tälle hallitukselle kovinkaan tärkeä.
Valiokunnan jäsen Tuula Väätäinen (sd) oli lopettanut ”työviikkonsa” kesken. Hänellä oli hauskempaa tekemistä kuin istua valiokunnan kokouksissa. Tuula oli päättänyt, että olo Eero Heinäluoman (sd) vaalikiertueella Warkaudessa ja Kuopiossa aina Arkadianmäen voittaa.
Tuula Väätäisen suhtautuminen kansanedustajan ”vakavaan työhön” on hyvä esimerkki siitä, että kansanedustajan työ ei ole työtä. On väitetty, että työ tehdään valiokunnissa. Ei näköjään tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
–
Juho, olet oikeassa, että asialle tulisi tehdä jotakin.
Kirjoitat, että ”Muutoksen suurimpana hyötynä olisi kuitenkin se, että saamelaiskäräjälain kaltaiset vahvasti politisoituneet ja kansanedustajien mielipiteitä jakavat kysymykset voitaisiin käsitellä eduskunnassa tavalla, joka ei tarpeettomasti murenna kansalaisten ymmärrystä perustuslakivaliokunnassa tehtävän työn oikeudellisesta roolista.”
Minusta tulisi nyt pikaisesti analysoida suurennuslasilla KHO:n ja KKO:n antamia ennakkopäätöksiä näissä perus- ja ihmisoikeusasioissa, jossa sitä mainitsemaasi ”politiikkaa” pitäisi olla nähtävissä mahdollismman vähän ja mielummin ei lainkaan.
Asiaa voisi aluksi tutkia esim. nyt ajankohtaisena saamelaisten perus- ja ihmisoikeuksia ja saamelaiskäräjävaaleja ym. asioita koskien (myös Auerin uusin tuomionpurkuhakemus)
1) 5.7.2019 annetun KHO:2019:90-vuosikirjapäätöksen kautta (alla)
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1562217155914.html
2) 7.2.2023 annetun KHO:2023:13 -vuosikirjapäätös
– – ”(34) Vaikka unionin tuomioistuimen uusi tuomio voikin muodostaa perusteen lainvoimaisen ratkaisun purkamiselle vain poikkeuksellisesti, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä on toisaalta myös katsottu, ettei purkusäännöksiä tule tulkita ahtaasti, kun kysymys on perus- ja ihmisoikeuksien noudattamisesta (ks. KHO 2008:44, KHO 2016:33 ja KHO 2019:90).” – –
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1675428268768.html#
3) 22.2.2023 KKO:2023:13 -ennakkopäätöksen kautta (alla):
Ylimääräinen muutoksenhaku – Tuomion purkaminen rikosasiassa
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/kko202313.html
—
Näistä em. lainvoimaisten päätösten ja tuomioiden purkuperusteista huomaa, että KKO ja KHO ovat varsin eri linjoilla siitä, mikä on esim. lainvoimaisten päätösten ja tuomioiden purkujen kohdalla perus- ja ihmisoikeuksien mukaista?
Miten meillä korkeimmat lainvalvojat ovat eri linjoilla samoista perus- ja ihmisoikeuskysymyksistä ja miten ne oikeudellisina viimekätisenä ”lukkoina” vaikuttavat Suomen ihmisoikeuspolitiikkaan? Tai miten ne vaikuttavat toinen toisiinsa ja tuleeko niiden vaikuttaa toinen toisiinsa, kun niiden tulisi tehdä päätöksensä ”riippumattomina” ylimpinä lainvalvojina?
Mikä merkitys on pitkäaikaisilla eduskunnan polittisilla linjauksilla, jos niillä ei voida lainkaan vaikuttaa tuomioistuintyöskentelyyn – kuten nyt voi todeta esim. tuomareiden esteellisyyttä koskien HE 78/2000 vp:n kohdalla, kun oikeudenkäytöstä on esim. KHO:ssa ohitettu kokonaan tämä ”sattumanvaraisuus”-pyrkimys muutoksenhakujen ja lainvoimaisten päätösten jakamiseksi sattumanvaraisesti tuomareille ja esittelijöille.
Eikö maalaisjärjellä ajateltuna ole ihan sama, mitä muut tahot näistä perus- ja ihmisoikeusteemoista maassamme arvioivat tai linjaavat, jos KHO ja KKO voivat omilla tonteillaan kuitenkin lopulta täysin ”riippumattomasti” tehdä lopulliset ennakkopäätöslinjauksensa, huolimatta mistään aikaisemmista poliittisista linjauksista tai toinen toisistaan; ks. HE 78/2000 vp ja tuomareiden esteellisyys ja ko. lainvalmistelun tavoitteet siitä, että muutoksenhakuasiat tulisi jakaa tuomareille sattumanvaraisesti.
Tämä sattumanvaraisuus ei ainakaan toteudu nykyisessä KHO:n työjärjestyksessä ja nykymuotoisessa KHO:n toiminnassa, jossa päätöksen esitellyt esittelijä myös itse yksin ratkaisee tästä hänen esittelystään tehdystä päätöksestä jätetyn oikaisuvaatimuksen (esim. ilmeisen kohtuuttomat oikeudenkäyntimaksut) – ja tekee sen vieläpä yksin.
Huomattavaa, että näistä ilmeisen kohtuuttomista oikeudenkäyntimaksuista annetuista oikaisuvaatimuspäätöksistä ei voi voimassa olevan ajantasaisen Tuomioistuinmaksulain 7,2 § ja 11 § mukaan edes valittaa:
Siis jos muutoksenhakuasiasi on ilmeisen kohtuuttomasti PL 21 §:n ja 22 §:n vastaisesti käsitelty esteellisten tuomareiden ja esittelijöiden päätöksillä ja näin ilmeisen kohtuuttomien oikeudenkäyntimaksujen kera, ja näistä asioista teet oikaisuvaatimuksen ja saat epäävän oikaisuvaatimuspäätöksen, niin siitä et voi nykyisen lainsäädännön mukaan valittaa. Reilua, vai mitä? Mitä sinun oikeustajusi tässä kohdin sanoo?
Varsinkin kun kanteluna sama asiasi tuskin mitenkään muuttuu alkuperäisiin vaatimuksiisi nähden ja kantelupäätöksessä asiaa ei aineellisesti useinkaan mitenkään HL 31 §:n selvitetä tai käsitellä (HL 44 § ja 45 §); tai asiasi on jo saattanut kanteluna vanhentua OKV:llä tai EOA:llä; tai nämä tahot eivät näe tätä em. tuomareiden ja esittelijöiden esteellisyyttä niin merkittävänä asiana että heidän tulisi viheltää peli poikki.
Oikeuskanslerilla ja EOA:llä ei taida olla edes tarvittavaa laissa annettua toimivaltaa puhaltaa tällaista esteellisten tuomareiden ja esteellisten esittelijöiden ”peliä” poikki? Olisiko heillä kuitenkin moraalinen velvollisuus niin tehdä? Oman maansa merkittävinä perus- ja ihmisoikeuksien puolustajina?
Ilmoita asiaton viesti
Currently, a major disagreement has grown over Norway going ahead with the largest on-shore constructed wind farm around the region of Storheia, named Frosen Wind, to be constructed on lands the Sami have used for reindeer herding activities. This economic decision by Norway undercuts livelihood of the Sami and disregards understanding of the Sami as recognized Indigenous people within the country.
This must not happen in Finland! If the current law under consideration does not prevent this, it’s better if next parliament after elections revisit.
Indigenous Heilsuk Nation on Triquet Island in BC Canada was just excavated and dated to 14,000 years ago.
As history research advances and lies are exposed Finnic and Sami people are a unique case in the world.
It all comes down to climate changes in the past.
Because Neanderthals who left Africa 135,000 years ago, dominated Europe 80,000 years ago all the way up to where Brussels and Moscow are today, when Homo Sapiens exited, they went all the way up to what is today, Barents Sea and Karelia above the Arctic Circle and became the Finnic Noble people.
Like people in Greenland today survive because of warm Irminger current around the island, when ice age started 70,000 years ago, Finnic people survived too as they were on an island as water from Barents Sea was connected through rivers and lakes to Baltic Sea.
When it warmed up 19,000 years ago they started moving south migrating all the way over 1,000 years to Tibet.
The Arctic Cold Reversal 14,500-13,000 years ago that with massive tsunami made Britain an island nation sinking Doggerland also destroyed Heiltsuk civilization on Triquet and only 12,000 to 10,000 things stabilized and Finnic moved south to Baltic Sea and Sami from (Korea and) Far East filled up the north of the inhabited north of the island. Svea Norse Rus people came much later.
Sami culture needs protection not only as Sami but because lots of traditions they kept alive are part old Finnic traditions.
Ilmoita asiaton viesti
—
Ks. KHO:2021:45 -vuosikirjapäätös
Saamelaiskäräjävaalit – Merkitseminen vaaliluetteloon – Saamelaismääritelmä – Vanhemman saamelaisuus – Isovanhempi merkitty edellisten vaalien vaaliluetteloon
– – ”Asiassa on vielä arvioitava, onko muutoksenhakija muilta osin täyttänyt saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 3 kohdan mukaiset edellytykset. Saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 3 kohtaa koskevien hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen (HE 248/1994 vp s. 24) mukaan säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että saamelaiseksi katsotun henkilön lapsella on oikeus samaistua vanhempansa identiteettiin. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että ottaen huomioon edellä saamelaismääritelmän tulkintaa koskevista vaatimuksista todettu saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 3 kohdan edellytystä on tulkittava säännöksen saamelaista identiteettiä koskevan tarkoituksen määrittämissä rajoissa.
Muutoksenhakijan äiti on kuollut vuonna 2006. Asiassa saadun selvityksen perusteella muutoksenhakijan äidinäiti ja tädit on hyväksytty vuoden 2015 saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon. Näin ollen myös muutoksenhakijan äiti olisi sinänsä täyttänyt saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n 3 kohdan edellytyksen.
Muutoksenhakijan äidin hyväksyminen äänioikeutetuksi saamelaiskäräjien vaaleissa olisi edellyttänyt saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n perusteella kuitenkin myös sitä, että äiti on pitänyt itseään saamelaisena. Tästä asiasta ei ole esitetty selvitystä. Näin ollen ei voida todeta, että muutoksenhakijan äiti olisi voitu hyväksyä äänioikeutetuksi saamelaiskäräjien vaaleissa. Siten kyse ei ole myöskään lapsen samaistumisesta vanhempansa saamelaiseen identiteettiin. Edellä sanottujen seikkojen johdosta valitus on hylättävä.” – –
https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1618997310372.html
—
Kun katsotaan, mitä KHO on itse nyt pari viikkoa sitten eli 7.2.2023 antamassaan vuosikirjapäätöksessä linjannut perus- ja ihmisoikeuksia koskeneessa lainvoimaisen päätöksen purkupäätöksessä että ”(34) Vaikka unionin tuomioistuimen uusi tuomio voikin muodostaa perusteen lainvoimaisen ratkaisun purkamiselle vain poikkeuksellisesti, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä on toisaalta myös katsottu, ettei purkusäännöksiä tule tulkita ahtaasti, kun kysymys on perus- ja ihmisoikeuksien noudattamisesta (ks. KHO 2008:44, KHO 2016:33 ja KHO 2019:90).” – niin miksi sitten yleensä ottaen missään KHO:n tai KKO:n päätöksissä tulisi tulkita lakia ”ahtaasti” kun kyse on perus- ja ihmisoikeuksista?
Kyllä minusta po. KHO:2021:45 -vuosikirjapäätös on perus- ja ihmisoikeustulkintana hyvin ahtaasti tulkittu. Päätöksestä ei ilmene, kuinka pontevasti KHO on itse yrittänyt HL:n 31 §:n mukaisesti selvittää muutoksenhakijan kuolleen äidin kohdalta, onko äiti itse pitänyt itseään saamelaisena? Vaikeampi ottaakaan selvää, kun ko. henkilö on jo kuollut..
Eikö tässä kohdin tule jo sovellettavaksi vanha tuomarin ohje. Se mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan.
Asiassa on havaittavissa ilmeinen kohtuuttomuus muutoksenhakijan kannalta katsottuna: KHO päätöksessään hakee perusteita 15 vuotta sitten kuolleen äidin saamelaisidentiteettiin liittyen, josta ei ole ollut ehkä saatavissa mitään objektiivista ja puolueetonta näyttöä muutoksenhakijan vaatimusten tueksi.
Ilmoita asiaton viesti
Paivi Kopsa i couid only find this as Forbes is in big financial trouble
https://nypost.com/2023/02/01/hunter-biden-admits-infamous-laptop-is-his-in-plea-for-probe/amp/
Ilmoita asiaton viesti