Kaksinaismoralismia ilmastonmuutoksesta

Lokakuussa julkaistun hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n julkaisema raportti on karua luettavaa. Raportin mukaan maapallolla on joitakin kymmeniä vuosia aikaa päästä eroon kasvihuonepäästöistä niin, että ilmaston lämpeneminen voidaan rajata 1,5 asteeseen. Mikäli 1,5 asteen rajaukseen ei päästä seuraukset kasvavat eksponentiaalisesti jokaista 0,5 astetta kohti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos lämpeneminen onnistutaan rajoittamaan kahden asteen sijaan 1,5 asteeseen, hyödyt ovat raportin mukaan merkittäviä. Vuoteen 2100 mennessä merenpinta nousisi tällöin 10 senttiä vähemmän ja Pohjoisen jäämeren jääpeite sulaisi kerran sadassa kesässä joka vuosikymmenen sijaan.

Mutta kuinka tavoite saavutetaan?

Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on erittäin ongelmallista, silloin kun sääntely kohdistuu yksittäisiin ihmisiin. Me emme voi kulutustapojamme muuttamalla juurikaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon ostamamme tuote, palvelu tai tavara on elinkaarensa aikana tuottanut hiilidioksidipäästöjä puhumattakaan muista päästöistä, sekä sivuvaikutuksista, joita kulutustarpeen valmistaminen vaatii.

Otetaan esimerkiksi muutamia hyvin yleisiä suomalaisia elintarvikkeita ja kulutustuotteita, kuten kahvi tai palmuöljy. Vaikka yritykset kuinka pyrkivätkin markkinoimaan kahvia reiluna tai palmuöljyä vihreänä ja ekologisena tuotteena on totuus toinen. Emme usein ajattele mitä näiden tuotteiden valmistaminen vaatii. Sademetsiä raivataan ylisuurten plantaasien tieltä, ihmisiä häädetään kodeistaan tai pakotetaan töihin plantaasille pienellä palkalla, tuhotaan luonnon monimuotoisuus ja tuodaan tilalle yksi laji, jolla tavoitellaan mahdollisimman suurta voittoa. Tämä ongelma ei ehkä olisi niin suuri, jos tuottajina olisivat paikalliset, jolloin raha hyödyttäisi heitä, mutta usein kyseessä on monikansallisia yrityksiä tai niiden alihankkijoita, jolloin rahavirrat hyödyttävät vain harvoja yritysjohtajia.

Tietyllä tavalla voidaan kai väittää, että yritykset vastaavat siihen huutoon, mitä kuluttajat esittävät. Kuluttajat haluavat ekologisia ja ympäristön kannalta hyviä tuotteita, mutta eivät halua luopua ympäristöä kuormittavista tuotteesta, jolloin yritykset luovat mainoksilla ja kampanjoilla kuluttajille mielikuvan siitä, että heidän lähes nykyisellään pitämä toiminta olisi hyväksyttävää. Toisaalta tätä voidaan pitää ymmärrettävänä, muttei kuitenkaan hyväksyttävänä, sillä yritysten ainoa tavoite on tuottaa voittoa, mutta ongelmaksi koituukin se, jos yritysten valta kasvaa liian suureksi verrattuna valtioihin.

Vastuu ilmastonmuutoksen hillinnällä suuressa kuvassa on valtioilla. Valtioilla onkin suhteellisen laaja arsenaali toimia, joilla ilmastonmuutosta voidaan hillitä. Fossiilisten tukien karsiminen ja poistaminen, hiilidioksidipäästöjen hinnoittelu (tosin tämän täytyy olla maailmanlaajuinen, jotta yritykset eivät välttelisi niitä siirtämällä toimiaan ulkomaille), digitaalisuuden hyödyntäminen, uusiutuvien energialähteiden tukeminen, metsäkadon ehkäisy ja uudelleen metsitys, sekä muut verotukselliset ja sanktioihin pohjautuvat keinot.

Entä mitä yksilö voi tehdä, jotta se toimisi vastuullisesti ilmastonmuutosta hillitsevällä tavalla?

Parasta, mitä voi ilmastonmuutoksen eteen yksilötasolla tehdä on olla kuluttamatta. Länsimaisessa kulutukseen pohjautuvassa elämäntavassa tämä ei useinkaan onnistu, vaan uusien trendien ja hienojen tuotteiden myötä ostamme intuitiolla asioita, joiden tarpeellisuus voidaan kyseenalaistaa. Ota selvää kuinka eri tuotteet ja niiden komponentit valmistetaan ja pyri mahdollisuuksien mukaan vertailemaan eri tuotteiden hiilijalanjälkiä. Mitä useampi ihminen on aidosti huolestunut ilmastonmuutoksesta, sen todennäköisemmin heitä pääsee päättäviin elimiin, jolloin saadaan aikaan yksilöiden valintoja helpottavia päätöksiä, jotka ovat ympäristöystävällisiä.

Maailma on herännyt siihen, että ilmastonmuutos on erittäin vakava ongelma ja osittain sen mukanaan tuomat ilmiöt ovat näkyvissä. Kuitenkaan ei ole vielä täysin ymmärretty sitä, että ilmastonmuutoksen hidastaminen ja pysäyttäminen vaatii hiilineutraaleja ja hiilinegatiivisia valtioita, jolloin maapallon vapaana olevaa hiilidioksidia saadaan sidottua enemmän kuin sitä tuotetaan. Tämä taas vaatii radikaaleja tekoja ja varmasti tullaan myös kysymyksien eteen, jossa kyseenalaistetaan ja syrjäytetään länsimainen kulutukseen perustuva yhteiskunnallinen rakenne. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että vielä pyritään etsimään niin sanottuja helppoja ratkaisuja, jotta meidän ei tarvitsisi juurikaan muuttaa nykyistä elämänmuotoamme. Hyvin pian tullaan kuitenkin siihen pisteeseen, jossa muutos on pakollinen, halusi sitä tai ei.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu