Puheenvuoron keskustelun säännöt

Puheenvuoron palstoilla on hiljattain keskusteltu myös siitä, miten Puheenvuoron keskustelun voisi pitää asiallisena, vääristelyä, henkilökohtaisia loukkauksia ja vastaavia vältellen. Yksi hyvä ja lyhyt säännnöstö on ”Rapoport's Rules” eli Rapoportin säännöt. Ne ovat kai alun perin peräisin Anatol Rapoportilta, mutta niitä on tehnyt tunnetuksi Daniel Dennett.

Nämä säännöt tähtäävät aika korkealle, joten ne voivat olla hieman turhan etäinen tavoite Puheenvuoron kaikkein huonoimmille loanheittotason keskusteluille. Mutta ehkä niistä voi oppia jotain. Kirjoitin alle pikaiset suomennokset, ja liitin mukaan myös alkuperäiset säännöt englanniksi, ja linkin yhteen niistä kirjoittavaan blogiin.

Rapoportin säännöt:

1. Yritä esittää keskustelukumppanisi näkökulma omin sanoin, niin selvästi, elävästi ja reilusti, että keskustelukumppanisi voi sanoa: ”kiitos, olisinpa itse osannut sanoa asian noin”.

2. Luettele kaikki ne asiat, joista olette samaa mieltä (erityisesti jos kyse on asioista, joista ei olla yleisesti tai laajalti samaa mieltä).

3. Mainitse kaikki ne asiat, jotka olet keskustelukumppanisi puheista oppiniut.

4. Vasta näiden jälkeen voit esittää jonkin kiistävän tai kriittisen kommentin.

– – –

https://provisionalsignificancecom.wordpress.com/2018/07/02/rapoports-rules-daniel-dennett-on-critical-commentary/

1. You should attempt to re-express your target’s position so clearly, vividly, and fairly that your target says, ‘Thanks, I wish I’d thought of putting it that way.’

2. You should list any points of agreement (especially if they are not matters of general or widespread agreement).

3. You should mention anything you have learned from your target.

4. Only then are you permitted to say so much as a word of rebuttal or criticism.