Kasvua, kasvua

1) Nykyään sana  ”talouskasvu” näyttäisi tarkoittavan suunnilleen samaa kuin hyvä taloudenpito. Jopa arvostetuimmat asiantuntijat näyttävät käyttävän tuota termiä synonyymina kansantalouden hyvinvoinnille. Henkilökohtainen talouteni toimii ihan ok, vaikka budjettini ei kasvakaan joka vuosi. Myös maan talous voi olla ihan hyvässä ja toimivassa kunnossa, vaikka budjetti pysyykin saman kokoisena vuodesta toiseen. Ehkä tuo kasvun välttämättömyyteen viittaava puhetapa on lipsahtanut kieleen mukaan siksi, että tilanteessa, jossa talous kasvaa voimakkaasti, nyt otettavan velan voi ehkä maksaa tulevaisuudessa suhteellisen kevyesti pois. Holtittomastakaan lainanotosta ei tarvitsisi liikoja välittää, jos velan takaisin maksaminen hoituisi tulevaisuudessa muutamalla pennosella. Tässä kasvukuvuiossa pitää huomioida tosin myös se, että pelkkä talouden koon kasvu ei vielä riitä, vaan tuon suurentuneen talouden pitäisi myös tuottaa ylijäämää aiempaa enemmän.

2) Poliitikoille myös termi ”väestönkasvu” näyttää olevan nykyään positiivisesti latautunut termi. On voivoteltu myös sitä, että Suomen väestö ei kasva samaan tahtiin kuin verrokkimaissa. Väestön kasvattaminen voi liittyä tuohon ykköskohdan tavoitteeseen, eli talouden kasvattamiseen, mutta nykyään puhutaan kuitenkin useimmiten huoltosuhteen ongelmista, jotka haluttaisiin ratkaista niin, että väestön määrää jatkuvasti kasvatetaan. Voi tosiaan ajatella, että vanhusten hoito olisi helppoa, jos uudet sukupolvet olisivat aina aiempia suurempia, ja väkimäärä kasvaisi kasvaisi rajatta. Tietenkin tämä on jonkinlainen pyramidihuijaus, sillä jossain vaiheessa väkeä olisi enemmän kuin maahan mahtuu. Sekin asia on vielä hyvä huomata, että jos väestö ja talouden kasvun tuoma materiaalinen hyvä kasvavat samaa vauhtia, yksittäisen kansalaisen saama materiaalinen hyvä pysyy vakiona, eivätkä yksittäiset kansalainet siis hyödy tuosta kasvusta mitenkään.

3) Kolmantena kohtana vielä ”vihreän energian käytön ja vihreän talouden kasvu”. Näitä termejä käytetään paljon synonyymina vastuulliselle ympäristö- ja ilmastopolitiikalle. Annetaan epäsuorasti ymmärtää, että kun noita kasvatetaan maksimaalisesti, haitat luonnolle vähenevät. Mutta tosiasiassa myös kaikki vihreän kulutuksen kasvu tarkoittaa uutta lisärasitetta luonnolle. Tuohon vihreän kulutuksen kasvuun liitetään helposti ajatus ja oletus siitä, että musta (= luonnolle haitallinen) kulutus vähenisi samassa suhteessa, kun vihreää kulutusta kasvatetaan. Mutta näinhän asia ei välttämättä ole. Kyse on paljolti helposta toiveajattelusta. On täysin mahdollista, että lopputuloksena meillä on sekä uutta vihreää kulutusta, että entinen määrä mustaa kulutusta. Jos mustaa kulutusta ei samaan aikaan konkeettisesti rajoiteta, uusi vihreä kulutus saattaa siis vain lisää rasitetta luonnolle entisestään.

Jos ihmiskunnan luonnolle ja ilmastolle aiheuttamaa kuormaa halutaan vähentää, pitäisi ymmärtää, että tuo ei sovi yhteen sen ajatuksen kanssa, että kaikkea ihmisen toimintaa yritetään rajatta kasvattaa. Maapallolla ja luonnon resursseilla on rajansa. Ajatus siitä, että joitain saavutettuja kulutustottumuksia pitäisi karsia, kuulostaa tavallisen kuluttajan, positiivisia mielikuvia äänestäjille myyvän poliitikon, ja kasvua tavoittelevan yritysjohtajan korvissa paljon ankeammalta ajatukselta, kuin ajatus yhä uusien ja uusien resurssien kättöönotosta. Kivikaudesta saakka, näihin aikohin asti, ihminen on elänyt maapallolla tavoitteenaan kehittää tekniikkaa ja hyödyntää maapallon resursseja aina tehokkaammin ja tehokkaammin, ja aina enemmän ja enemmän. Tuo on ollut ihan terve asenne aikanaan, mutta nyt pitää asettaa myös kysymys, ovatko kykymme hyödyntää luonnon resursseja kasvaneet jo niin suuriksi, että maapallo ja sen luonto voivat vahingoittua, jos jatkamme samalla, kaikki saatavilla olevat resurssit talouden ja kulutuksen alttarille ohjaavalla linjalla. Se on vähän outoa, että puhumme suureen ääneen luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta ja ilmaston pelastamisesta, mutta samaan aikaan ajamme edelleen kaasu pohjassa luontoon negatiivisesti vaikuttavan toimintamme maksimaalisen kasvattamisen suuntaan. Ehkä olisi jo aika luopua siitä ajatuksesta, että koon ja kulutuksen kasvu kaikilla aloilla on aina hyvä asia. Ihmisen haitallisen toiminnan rajoittaminen ei välttämättä tunnu ajatuksena kivalta, mutta tietty maltti kulutuksessa voi hyvinkin olla meille onnellisin ja yltäkylläisinkin tie tulevaisuuteen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu