Suomen asenteesta EU:ssa

Viimeisimmän EU-tukipaketin yhteydessä ministerimme ovat vakuuttaneet kilvan, että kyse on kertaluonteisesta jutusta, joka ei jää pysyväksi. Tukipaketteja on jo tosin tullut niin monta, että niiden voi hyvin katsoa olevan pysyvä ilmiö EU:ssa. Kai niistä jokainen on jollain tavalla kertaluonteinen. Ja Suomi kai joka kerta suostuu ehdotuksiin. Monet poliitikot antavat ymmärtää, että Suomi ei voi asettua vastaankaan.

Sama idea tuntuu olevan viimeisessä EU:n ehdotuksessa EU:n kontrolloimaksi pakolaispolitiikaksi. Pakolaisten ottaminen leireiltä on ollut tähän asti jäsenmaiden itsensä päättämä asia. Ja viimeksi kun Suomi otti joitain pakolaisia leireiltä EU:n suosituksesta, kyse oli kai taas ”kertaluonteisesta ratkaisusta”, joka ei sido Suomea mihinkään jatkossa. Ja kas, seuraava EU:n ehdotus onkin sitten sellaisen EU:n kontrolloiman pakolaispolitiikan perustaminen, jossa jäsenmaat joutuisivat joko ottamaan vastaan pakolaisia tietyn määrän, tai sitten osallistuisivat jollain muulla tavalla, kuten palauttamalla pakolaisia.

Suomi ei näköjään voi sanoa mihinkään ehdotukseen ei. Siispä Suomi ei päätä näistä asioista itse, vaan tukee aina komission ja johtavien maiden junailemia ehdotuksia.

Kotimaan politiikassa saimme juuri näytteen siitä, että joku voi joskus sanoa myös ei. RKP ilmoitti, että se ei voi hyväksyä soten kaavailtua rahoitusmallia. Niin yksinkertaista ein sanominen on. EU:ssa Suomi ei kuitenkaan saa koskaan tuolla tavalla sanaa suustaan. Ein sanominen olisi varsin helppoa, jos sen sanoisi heti ehdotuksen tultua pöydälle, tai jo silloin kun asiaa vasta valmistellaan. On paljon vaikeampi vetäytyä sen jälkeen, kun ministerimme ovat jo istuneet samoissa kokouksissa kolleegoidensa kanssa, tai odotelleet pitkään hiljaa, ja ovat jo henkisesti laittaneet oman nimensä paperiin, ja henkilökohtaisella tasolla jo luovuttaneet oikeutensa kommentoida kellokkaiden ehdotusta.

Noiden ehdotusten tekijät tietenkin tietävät liiankin hyvin, miten Suomen poliitikkoja käsitellään. Lautanen illallispöydässä ja hymy yhteiskuvassa suuren johtajan kanssa taitavat olla kaikille mieleen. Ehkä jokin palkintovirkakin siintelee haaveissa. En tarkkaan ottaen tiedä, missä vaiheessa Suomen poliitikot aina luovuttavat pelin. Ehkä johtajien ehdotukset hyväksytään sellaisinaan, keskusteluitta ja ajatteluitta. Tai ehkä Suomen ministerit ovat antaneet noille ehdotuksille hyväksyntänsä jo ennakkoon. Sellaista en ole vielä nähnyt, että Suomi asettuisi noissa kysymyksissä muulle kannalle kuin tukemaan keskusjohdon esittämää peruslinjausta. Poliitikkomme saattavat kyllä saada joskus mukaan jotain pieniä viilauksia, mutta niin kai asia oli tarkoitettukin ja noin suunniteltu. Ehdotuksen päälinja pysyy kuitenkin aina. Ja päälinja on tietenkin käytännössä aina se, että keskusjohto haalii jokaisen uuden aloitteen myötä itselleen lisää valtaa. Suomen poliitikoista harva sanoo kannatavansa vallan keskittämistä ja EU:n liittovaltioistumista, mutta sen puolesta kaikki Brysseliin päässeet ministerit näyttävät innolla taistelevan.

Näissä kysymyksissä olisi helppo myös ilmoittaa Suomen kanta jo ennakkoon, tai heti ehdotusten tultua ulos. Kyse on päätöksistä, jotka vaativat yksimielisyyden. Jos yksimielisyyttä ei ole, vanhat säännöt pätevät. Se että ei kannata huonoja muutoksia, ei ole EU-vastaista toimintaa, vaan sekä Suomen että EU:n edun mukaista. EU:n uskottavuus alkaa jo olla kansan mielissä koetuksella, kun EU tuntuu valtansa kasvattamisen lisäksi jatkuvasti rikkovan omia sääntöjään, tai ainakin niiden henkeä. Yksi maa sai jo kyllikseen tuosta keskusvallan touhusta, ja jätti unionin taakseen. Jos nykymeno jatkuu, on hyvin mahdollista, että jotkut muutkin maat saavat tuosta touhusta kyllikseen. Onko riitainen ja hajanainen EU, tai EU:n hajoaminen EU:n ja sen jäsenvaltioiden etu? Tuskin nyt noinkaan.

Suomi ja EU voisivat siis aivan hyvin, ja aika perustellusti muuttaa tyyliään. Suomi ja muut samanhenkiset maat voisivat joskus sanoa myös ei sellaisille ehdotuksille, joita eivät kannata (tai joita kansa ei kannata, vaikka jotkut poliitikot ehkä sisäpiiriläisinä kannattavatkin). Mutta toistaiseksi tästä ei ole mitään havaintoa. Saa nähdä kuinka pitkälle näillä raiteilla edetään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu