YK:n turvallisuusneuvoston sääntöuudistukset
Presidentti Stubb esitteli näkemyksiään siitä, millaisilla uudistuksilla YK:sta voitaisiin tehdä nykyistä toimivampi. Stubb totesi, että ”jos YK:ta ei uudisteta, niin se sivuutetaan”, ja että ”YK:n turvaneuvosto ei toimi”. Tehdyt muutosehdotukset kohdistuvatkin nimenomaan turvallisuusneuvoston sääntöihin.
- turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten veto-oikeudesta pitäisi luopua
- turvallisuusneuvoston jäseniä pitäisi voida erottaa (silloin kun jäsenmaa ryhtyy laittomaan sotaan, kuten Venäjä tekee nyt Ukrainassa)
- turvallisuusneuvostoon otetaan lisää pysyviä jäseniä Latinalaisesta Amerikasta, Afrikasta ja Aasiasta
Kommentoin ehdotusta siksi, että hahmotukseni YK:n toiminnasta näyttäisi poikkeavan selvästi tuon ehdotuksen takana olevasta ajattelusta. En pidä ehdotusta kovin toimivana. Stubb totesi kyllä itsekin, että hän tietää, että ”ehdotus ei ole välttämättä realistinen”. Ei noita ehdotuksia olla siis kovin vahvasti ajamassa. En kuitenkaan pidä tuota ehdotusta toimivana siinäkään tapauksessa, että YK ja turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet sattuisivat hyväksymään tuon ehdotuksen.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että YK:n arvovalta ja rooli kansainvälisessä politiikassa on heikentynyt viime vuosina, ja tuo on valitettavaa. Suomi kannattaa sääntöpohjaista maailmanjärjestystä. YK:lla ja sen turvalllisuusneuvostolla on tässä asiassa erittäin keskeinen rooli. Turvallisuusneuvoston merkitys on vähentynyt, mutta en näe ehdotettujen sääntömuutosten siis parantavan tilannetta. Todennäköisesti ne tekisivät turvallisuusneuvostosta entistä toimimattomamman. Monien muiden YK:n elinten toiminnassa on ehkä vakavampiakin puutteita kuin turvallisuusneuvoston toiminnassa, mutta ei siitä tässä tämän enempää.
Stubbin näkökulma näyttää hieman idealistiselta. En usko veto-oikeuden poistamisen, ja mahdollisten enemmistöpäätösten parantavan turvallisuusneuvoston toimintaa. Turvallisuusneuvoston sääntöjä ei ole rakennettu tasapuolisiksi, vaan kyse on siitä, että jotta suurvallat ja ydinasevallat saataisiin saman pöydän ääreen, ja päätöksiä saataisiin aikaan, niille on pitänyt antaa veto-oikeus. Jos ne joutuisivat tyytymään muiden päätöksiin, niitä ei todennäköisesti kiinnostaisi osallistuminen lainkaan, tai ne eivät välittäisi tuollaisista turvallisuusneuvoston päätöksistä. Turvallisuusneuvoston alkuperäiset säännöt on tässä mielessä suunniteltu parhaaksi kompromissiksi. Niiden korvaaminen laajempipohjaisella ja ”demokraattisella” päätöksenteolla tekisi turvallisuusneuvostosta enemmän sellaisen YK:n yleiskokouksen tapaisen elimen, joka ottaisi kyllä kantaa asioihin, mutta nuo kannanotot jäisivät usein vain kannanotoiksi. Turvallisuusneuvoston päätökset ovat tuohon verrattuna kertaluokkaa sitovampia juuri siksi, että niillä on takanaan kaikkien suurvaltojen tuki (silloin kun ne saavat päätöksiä aikaan).
Jäsenten erottaminenkin olisi ongelmallista. Ilmeisesti myös pysyviä jäsenmaita voisi erottaa, koska esimerkkinä käytettiin Venäjää. Venäjän tai jonkin muun suurvallan erottaminen tekisi turvallisuusneuvostosta liian helposti vain yhden kulmakunnan äänitorven, ja vastaavasti sen uskottavuus katoaisi tuon toisen kulmakunnan edustajien silmissä. Ei maailma ole valmis enemmistöpäätöksiin. Monet suvereenit valtiot, ja erityisesti suurvallat eivät halua luovuttaa millekään kansainväliselle yhteistyöelimelle päätösvaltaa yli niiden oman päätöksenteon. On vaikea päästä mihinkään nykyisen turvallisuusneuvoston päätöksentekotapaa laajapohjaisempaan ja demokraattisempaan päätöksentekomalliin.
Kannatan toimia YK:n arvovallan palauttamiseksi aiemmalle tasolleen. Turvallisuusneuvosto on ollut YK:n toiminnan vahvin elin. Pysyvien jäsenmaiden veto-oikeus on ollut yksi keskeinen tekijä tuon vahvuuden takana. Järjestelmä ei ole ”reilu” siinä mielessä, että joillain jäsenmailla on siellä suuremmat oikeudet kuin toisilla. Mutta tuo on kuitenkin ollut toistaiseksi toimivin järjestelmä, jolla suurvallat on saatu samaan pöytään, tukemaan YK:ta, yhteistä päätöksentekoa, ja sääntöpohjaista maailmanjärjestystä. Turvallisuusneuvoston ja koko YK:n rooli on heikentynyt viime vuosina. Nuo ehdotetut korjaukset saattaisivat kuitenkin enemmänkin nakertaa YK:n arvovaltaa entisestään, sen sijaan, että parantaisivat sitä.
https://areena.yle.fi/1-66614841 (10:14 – 11:24)
https://yle.fi/a/74-20112496
Enpä juuri komppaa kannanottoasi.
Miksi?
Lyhyt vastaus: YK:sta turvallisuus- ja konfliktinratkaisu organisaationa ei ole ollut juurikaan lisäarvoa ainakaan (edellisen) kylmän sodan päättymisen jälkeen.
Totta kai Stubbin esitys on haastava, mutta vähän ihmettelen sitä että myös suomalaiset, ainakin HS:n haastattelemat (aina noi samat!) kv-asiantuntijat löytävät aloitteesta VAIN kritisoitavaa.
Jos YK:n turvallisuusneuvosto on täysin kädetön, eikö kissa pitäisi nostaa pöydälle?
Sanotaan tekopyhästi että ”kaikki ovat yksimielisiä ongelmista YK:ssa”, mutta samaan hengenvetoon että ”mutta mitään ei ole tehtävissä”. Näin on jatkunut kymmeniä vuosia, joten mikä tahansa systeemin ravisteluyritys on mielestäni tervetullut.
– – – –
Presidentti Stubbin esittämät muutokset YK:ssa epärealistisia, sanovat tutkijat
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010707495.html
Ilmoita asiaton viesti
Olen siis samaa mieltä Stubbin et al kanssa siitä, että turvallisuusneuvoston toiminta on heikentynyt. Aiempaa useammin käy niin, että tärkeitä asioita ei edes viedä turvallisuusneuvostoon. Ja tietenkin turvallisuusneuvosto on aika kädetön silloin, kun yksi sen pysyvistä jäsenistä rikkoo karkeasti kansainvälisiä sääntöjä vastaan. Ei turvallisuusneuvosto pysty oikein noihin tapauksiin puuttumaan.
Näen ongelman kuitenkin siinä, että jos pysyviltä jäseniltä viedään veto-oikeus, turvallisuusneuvosto ei tuosta vahvistuisi, vaan päinvastoin heikentyisi. Näin siksi, että noilla vahvimmilla mailla ei olisi nykyisenkään tasoista tarvetta käsitellä asioita YK:ssa. Näin sääntöpohjainen maailmanjärjestys (joka sijoittuu pitkälti YK:n kehyksiin) heikentyisi, ja korvautuisi suurvaltojen voimapolitiikalla.
Jotkut voivat nähdä Stubbin ehdotuksissa myös jotain sellaista henkeä, että pitäisi siirtyä kohti maailmanhallitusta, ja kohti enemmistödemokratiaan perustuvaa, valtioita sitovaa päätöksentekoa myös YK:n tasolla. Minä en oikein voi uskoa tuohon. Kaunis ajatus, mutta maailma ei ole valmis yhden johtajan, yhden johdon tai yhden parlamentin malliin. Suurvallat eivät tuohon suostu, ja toisekseen yhden oikean opin (orwellilaiset) riskit ovat tuollaisessa kehityskulussa aivan liian suuria. Uskon siis edelleen enemmän suvereenien valtioiden yhteistyöhön, ja sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen, kuin vallan siirtämiseen yhdelle keskushallinnolle.
Kissa pitää nostaa pöydälle kuten ehdotat, mutta nyt ehdotettujen korjaustoimenpiteiden hyvyyteen en usko. Hakisin korjausliikettä mieluummin siitä suunnasta, että Suomi ja muut sääntöpohjaista maailmanjärjestystä kannattavat maat kannustaisivat aiempaa vahvemmin kansainvälisten asioiden käsitelyyn YK:n alla, sen sijaan, että hoitaisivat asioita sen ohi.
Voi ajatella, että Suomikin on ollut lievästi mukana heikentämässä YK:n arvovaltaa, vaikkapa ajamalla asioita EU:n kautta, tai hiljattain Naton kautta, YK:n sijaan. Noillakin järjestöillä on oma tärkeä tehtävänsä, mutta jos haluamme tukea sääntöpohjaista maailmanjärjestystä, ainakin kansainvälisiin konflikteihin liittyvät asiat kannattaisi ajaa aina myös YK:n kautta. YK-vetoisessa rauhanturvaamisessakin Suomi on tainnut vähän himmailla.
Erinäiset äänestyksiin perustuvat tuomitsevat kannaotot (esim. https://yle.fi/a/74-20112499) eivät kuitenkaan ole hyvä tapa yrittää nostaa YK:n arvovaltaa. Joskus noillakin voi olla hyvää ohjaavaa vaikutusta, mutta usein kyse on myös vain moralisoivista kannanotoista yhden konfliktin osapuolen puolesta, toista vastaan. Tuo ei ole kovin rakentavaa. Turvallisuusneuvoston päätökset (ihan perinteiset) ovat toimivampi tapa. Ja myös avoin keskustelu YK:ssa, ilman päätöslauselmien tehtailua.
Linkkaamasi HS:n artikkelin asiantuntijat sanovat, että ehdotus on epärealistinen. Niinhän tosin sanoi jo Stubbkin.
En ole oikein perillä siitä, miten ”1990-luvulla turvallisuusneuvoston menettelytapoja kyettiin uudistamaan avoimemmiksi”. Kuulostaa ihan hyvältä.
Hanna Tuominen sanoo artikkelissa, että ”ulostulo linkittyy todennäköisesti Suomen omaan parhaillaan käynnissä olevaan turvallisuusneuvoston jäsenyyskampanjaan”. Tuo ei kuulosta hyvältä. On ihan asiallista pyrkiä tervallisuusneuvoston jäseneksi, ja edellisellä kerralla kai hieman mokasimme pr-kampanjan, mutta jos kyse on siitä, että ehdotamme vaikkapa turvallisuusneuvoston jäsenmäärän kasvattamista yms. siksi, että saisimme ääniä tuossa vaalissa, homma on pohjaa vailla. Toivottavasti asiat eivät ole noin.
Se ei välttämättä pidä paikkaansa, että ”kaikki ovat yksimielisiä ongelmista YK:ssa”. Osa maista on ehkä ihan tyytyväisiä siihen, että voivat tehtailla YK:ssa oman mielensä mukaisia päätöslauselmia (kuulunevat kyseisessä asiassa mielipide-enemmistöön). YK:n eri elinten ongelmat ovat myös aika erilaisia (esim. turvallisuusneuvoston vs. yleiskokouksen vs. UNRWA:n ongelmat). Moninapaisen maailmanjärjestyksen kannattajat voivat olla myös tyytyväisiä siihen, että YK on ongelmissa, ja sen painoarvo vähenee. Pienten valtioden kannattaisi tukea YK:n roolia. Tuo tehty ehdotus saattaa vain ruokkia yhtä noista ongelmista (= enemmistön turvin tehtyjä kannanottoja, joita päätösten kohteet eivät kuitenkaan kunnioita, ja joiden vuoksi luottamus YK:n toimintaan laskee).
Ilmoita asiaton viesti
Totta kai Stubb tietää aloitteen ns. epärealistisuuden. Pointti onki se, että jos jokin systeemi toimii niin surkeasti kuin YK:n turvallisuusneuvosto, niin mikä tahansa ravistelu on tervetullut.
Siksi ihmettelen suomalaisten kommenttien penseyttä.
Myös penseän Koskenniemen mukaan laaja yksimielisyys siitä, että turvallisuusneuvostoa tulee uudistaa. Asiaa on esittänyt muun muassa YK:n pääsihteeri Antonio Guterres.
Mutta taas tulee se mutta:
”Ongelmana on kuitenkin se, että minkäänlaista konsensusta ei ole siitä, miten uudistus olisi tehtävä.”
Eli yhtä pitkää kuin leveää.
Ilmoita asiaton viesti
On kuitenkin olemassa myös se riski, että tuo ravistelu heikentää YK:ta, eikä vahvista sitä. Oikeastaan toivon, että kehitysmaat eivät ota tuota ajatusta omakseen, ja lähde tuolle umpikujalta näyttävälle sivupolulle. Yksi korsi keossa vain, mutta parempiakin kehityssuuntia voisi keksiä.
Tuo ehdotus voi myös heikentää Suomen asemaa monien silmissä siksi, että Stubbin puheiden nähdään liitelevän jossain pilvien tasolla. Mieluummin ”arvopohjaista realismia” kuin ”arvopohjaista epärealismia” 🙂 .
Koskenniemen uudistustavoitteet (esim. avoimuus) tuntuivat aika järkeviltä. Päätöksentekomallin muutoksia, pois veto-oikeudesta jne. en näe yhtä järkevinä. Guterresin ehdotuksia en tunne (olisiko linkkiä?). Hänen muut tuoreet puheenvuoronsa ovat mielestäni olleet enemmän YK:n arvovaltaa syöviä, kuin sitä kasvattavia (lähinnä asettuminen konfliktissa liian selvästi yhden osapuolen puolelle).
> ”Ongelmana on kuitenkin se, että minkäänlaista konsensusta ei ole siitä, miten uudistus olisi tehtävä.”
Aloittaisin Guterresista itsestään 🙂 . Ei minullakaan mitään ihmelääkettä ole. Mainitsemani päätöslausetehtailu on yksi keskeinen ongelma, eikä Guterres ole tässä kuviossa syytön, koska asettuu usein niin selvästi tuon lukumääräisen enemmistön kannalle.
Jokaisella suurella organisaatiolla on taipumus korruptoitua ajan myötä, eikä YK ole poikkeus. Katson vastuullisten maiden vastuullisen, ja hyviä toimintatapoja tukevan politiikan olevan yksi keskeinen organisaation rappeutumista jarruttava tekijä. Ihmelääkkeitä paranemiseen ei ole. Edellä mainittu avoimuus on ehkä jotain sinne päin. Hyvät päätösrakenteita koskevat muutoksetkin voisivat olla mahdollisuus, mutta toimivia tuollaisia ehdotuksia en ole vielä nähnyt. Uskon edelleen siihen, että ”epäreilu ja umpisurkea, suurvaltoja suosiva” turvallisuusneuvosto on toistaiseksi toimivin konsepti, vaikka sekin on ollut viime aikoina vähän laskevalla käyrällä. Muut YK:n elimet voisivat tukea sitä, sen sijaan että yrittävät sooloilla sen ohi.
Ilmoita asiaton viesti
”On kuitenkin olemassa myös se riski, että tuo ravistelu heikentää YK:ta, eikä vahvista sitä.”
Voiko se olla enää nykyistä heikompi?
”Tuo ehdotus voi myös heikentää Suomen asemaa monien silmissä siksi, että Stubbin puheiden nähdään liitelevän jossain pilvien tasolla.”
Jos se tuosta heikkenee joidenkin silmissä niin sellaisten maiden mielipide ei liene muutenkaan Suomelle tärkeä.
Eli riski kannattaa ottaa.
Ilmoita asiaton viesti
> Voiko se olla enää nykyistä heikompi?
Voi. Näen YK:n kuitenkin merkittävänä toisen maailmansodan jälkeisenä saavutuksena, joka johti maailmaa sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen, ja oikeudettomien sotien välttämisen ja tuomisemisen aikakauteen. Se että YK:n rooli on ollut vähän laskusuunnassa, ei tarvitse merkitä sitä, että se jatkaisi tuolla tiellä ikuisuuksiin. Ja sitä pitää vältellä, että menetämme loputkin siitä, mikä YK:n ideassa on ollut hyvää.
Ilmoita asiaton viesti
Olen eri mieltä kanssasi Juho.
YK ei yksinkertaisesti toimi. YK:sta ei ollut mitään hyötyä, kun:
– Venäjä hyökkäsi Unkariin 1956;
– Venäjä hyökkäsi Tshekkoslovakiaan 1968;
– Venäjä hyökkäsi Afganistaniin 1979;
– Venäjä hyökkäsi Tshetsheniaan 1994 ja uudelleen 1999;
– Venäjä hyökkäsi Georgiaan 2008;
– Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 2014.
Stubb yrittää ratkaista hyvin suurta ongelmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä siitä, että kaikissa listaamissasi tapauksissa YK ei ole kyennyt toimimaan kovin tehokkaasti. Noissa tapauksissa ongelma on myös se, että hyökkääjä on ollut turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen. Tuollaisiin tapauksiin turvallisuusneuvosto ei veto-oikeuden vuoksi pysty oikein puuttumaan.
Stubb ehkä yrittää parantaa tilannetta, mutta pelkään pahoin, että nuo ehdotetut keinot enemmänkin heikentävät turvallisuusneuvostoa kuin vahvistavat sitä. Suuret ydinasevallat eivät halua alistua siihen, että muut maat yrittäisivät päättää niiden asioista.
Turvallisuusneuvoston toimintatapa ei ole aukoton, mutta se on kuitenkin ollut toimivin järjestelmä, jolla myös nuo suurvallat on saatu samaan pöytään, ja joskus jopa sopimaan asioista, YK:n rakentaman kaikkia valtioita kuulevan ja kunnioittavan mallin puitteissa. En elätä toiveita siitä, että suurvallat hyväksyisivät sen ajatuksen, että muut maat päättäisivät niiden asioista, ja ne voitaisiin jopa erottaa turvallisuusneuvostosta. Pelkään että tuollaiseen malliin siirtyminen johtaisi vain siihen, että suurvallat eivät välittäisi YK:sta ja sen päätöksistä edes nykyisen vertaa. Tuota voi verrata vaikkapa nykyisiin YK:n yleiskokouksen päätöksiin, jotka ovat lähinnä vain mielipiteitä, ilman mitään kovin suurta painoarvoa.
Ilmoita asiaton viesti