Onko lääke pahempi kuin sairaus koronan torjunnassa?

Aluksi korostan, että minä en ole salaliittoteoreetikko. Koronavirus on todellinen, vaarallinen ja se on levinnyt luonnollista tietä. Sitä ei ole kehitetty laboratoriossa tai muuta hölynpölyä. Mutta koronan torjumiseksi tehtyjen toimenpiteiden haitoista pitää voida keskustella. Onko lääke pahempi kuin tauti? On älyllisesti epärehellistä sanoa, että ”ihmishengellä ei ole hintaa”. Ainahan sillä on hinta ja yhteiskunta on täynnä harkittuja riskejä. Esimerkiksi liikenneturvallisuuden parantamiseen ei ole, ei ole koskaan ollut veronmaksajien piikki auki. Kaikkia lääketieteellisiä hoitoja ei yhteiskunta kustanna eikä kansalaisten turvallisuutta voi rajattomiin parantaa.

Noin kuukausi sitten hallitus ilmoitti, että koronatestauksiin on varattu 1,4 miljardia euroa. Olisiko vuosi sitten ollut 1400 miljoonaa euroa käytössä esimerkiksi itsemurhien tai syöpäkuolemien ehkäisyyn? Olisiko Matti Vanhanen sanonut syksyllä 2019, että alzheimerin taudin, sydän- ja verisuonitautien tai vaikkapa diabeteksen hoito ei ole rahasta kiinni? Jos ei, niin miksi ei?

Tiedotusvälineet ovat hämmästyttävän helposti jättäneet koronatoimenpiteet kyseenalaistamatta. Osaksi syynä lienee perinteisen median kriisi, sillä koronasta saa hyviä klikkiotsikoita. Korona voi olla kuolinisku perinteiselle medialle, sen vallan joutsenlaulu. Tiedotusvälineet eivät uutisoi koronaan kuolleiden määrää, vaan koronaan sairastuneiden määrää, miksi? Järkevän hyödyistä ja haitoista käydyn keskustelun sijaan meillä on sellaisia artikkeleita kuin ”2-vuotiaan äiti on ostanut lapselleen haalareita tuhannella eurolla–Vanhemmat kertovat, miksi oman lapsen vaatteet voivat aiheuttaa häpeää”. Tämä on ilmeisesti sitä vastuullista journalismia.

Mitä sitten kun tulee seuraava virus? Uusi SARS, uusi koronavirus? Toistetaanko nämä toimenpiteet samanlaisina ja  kuinka monta kertaa? Talous on tuhottu vuosikymmeniksi, samoin lasten ja nuorten tulevaisuudennäkymät. Koronaelvytys on ollut tulonsiirto osakkeenomistajille. Hoitovajeen takia ihmisiä kuolee perussairauksiin. Yksinäiset tekevät itsemurhia ja päihdeongelmaiset juovat entistä enemmän. Aikaisempien pandemioiden, kuten vuoden 1969 Hong Kongin influenssan aikana, ei yhteiskuntaa suljettu. Esimerkiksi sellaista legendaarista 300 000 ihmisen yleisötapahtumaa kuin Woodstock ei peruttu. Miksi nyt asiat ovat toisin?

Keväällä meille sanottiin, että erilaiset rajoitukset ovat välttämättömiä jotta sairastuneiden määrä saadaan tasattua. Mitä seuraavaksi aiotaan tehdä?

Ei liene sattumaa, että Helsingin Sanomat nosti juuri Jethro Rostedtin tikun nokkaan koronaskeptikkona. Puujalkavitsejä kertova turkulainen onkin sopiva pilkan kohde ja näin saatiin peloteltua kaikki hiljaisiksi.  Mutta vitsejä laukova kiinteistövälittäjäkin voi olla oikeassa. Kyse on argumenteistä, ei persoonasta. Ja mitä minuun tuleen, huomautan, että käytän maskia, pesen käsiäni, teen etätyötä jne. Pieniä asioitahan nuo ovat. Kyse ei ole henkilökohtaisista valinnoista, vaan kollektiivisista, poliittisista päätöksistä.

Mitä sitten kun nykyinen silmitön elvytyspolitiikka tulee tiensä päähän? Monta tuhatta miljardia voidaan taikoa lisää rahaa? Korona on todellinen ongelma. Mutta miksi sen torjumisen hinnasta ei käydä minkäänlaista keskustelua? Onko kyseessä niin raadollinen asia kuin uponneen kustannuksen harha: kun tuhansia miljardeja on ”elvytetty” kukaan ei uskalla myöntää, että on tehty virhe.

Iltalehti: ”WHO:n hätkähdyttävä arvio: joka kymmenes maailman asukas on sairastunut koronaan Mikäli arvio pitää paikkansa, se tarkoittaa satojen miljoonien koronatartuntojen olevan ”näkymättömiä”. Jos joka kymmenes on jo sairastunut, tauti ei liene kauhean tappava?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu