Numeroita kauhean ravintolisäbisneksen taustalla

Mediassa kirjoitellaan paljon kauhutarinoita ravintolisistä ja vitamiineista. Kirjoituksissa annetaan ymmärtää, että lisäravintokauppiaat tekevät huimia voittoja, eikä lisäravinteissa ole kyse tuotteista, joilla olisi lääkinnällisiä terveysvaikutuksia. Päin vastoin korostetaan vaaroja ja haittavaikutuksia. Tässä julkisessa narratiivissa on kolme isoa ongelmaa, tai oikeammin neljä, mutta neljäs täytyy selittää pidemmän kaavan kautta.

1) Ensimmäinen ongelma on se, etteivät toimittajat ole koskaan ennen juttunsa kirjoittamista perehtyneet taloustietoihin. Kymmenet toimittajat vuosittain julkaisevat saman narratiivin mukaisia kirjoituksia (1), mutta kukaan ei koskaan tarkista numeroita tarinoiden takana. Jos edes vilkaisee yritysten taloustietoja, huomaa hämmästyttäviä eroja väitteiden ja todellisuuden välillä, mitä tulee hyväuskoisten rahastamiseen ravintolisien avulla.

Lääkerifirma Orion Oyj esimerkiksi tekee vuosittain 900 miljoonan liikevaihdon, josta se käärii huimat 200-300 miljoonaa voittoa – siis vuosittain 25%:n liikevoitto.

Toinen suuri lääkeyritys Bayer Oy yltää sitäkin huimempiin tuloksiin. Sen liikevaihto Suomessa on myös päälle 900 miljoonaa, mutta se on tehnyt jopa yli 500 miljoonan voittoja. Liikevoittoprosentiksi ilmoitetaan neljänä perättäisenä vuonna yli 70% lukuja.

Samaan aikaan Suomen luultavasti arvostetuin luontaistuoteketju Ruohonjuuri Oy yltää seuraavanlaisiin lukuihin: 25 miljoonaa liikevaihtoa, ja 1,5 miljoonaa voittoa. Kummankin lääkeyrityksen liikevaihto Suomessa on 40 kertaa suurempi, ja voitot ovat yli sata kertaa suurempia. En ole missään nähnyt lukuja sen useasti kuullun väitteen tueksi, että luontaistuotteilla kahmittaisiin nykyään hirvittäviä voittoja hyväuskoisilta.

Pyydän anteeksi kaavakuvan alkeellisuutta, sillä minun on itse täytynyt tehdä tutkivaa journalismia ja koota luvut diagrammiin, koska en ole kyennyt löytämään vastaavia vertailuja mediasta. Yritysten taloustiedot ovat julkisia, mutta toimittajat eivät jostain syystä ikinä tarkista maailmankuvansa perustavia lähtökohtia, ennen kuin kirjoittavat kauhutarinoitaan vitamiinikuolemista.

Kuinka Bayerin 70% liikevoitto lähes miljardin euron liikevaihdosta on edes mahdollista? Siksi, että lääkkeisiin liittyy patentteja ja lisenssioikeuksia, joiden avulla voi hallita tietyn vaikuttavan ainesosan yksinoikeutta ja pyytää lääkkeestä huomattavan korkeita summia sairailta ihmisiltä. Tämä on jo itsessään ongelma, josta tulisi puhua enemmän, koska Kela maksaa lääkefirmoille vuosittain valtaisia summia lääkkehintojen korvausten muodossa. Samaan aikaan tietenkin eläkeläiset, sairaat ja heikossa asemassa olevat maksavat huomattavia summia myös omista pienistä tuloistaan. Kun patentti raukeaa ja korvaava tuote tulee markkinoille, lääkeyritykset painostavat vaivihkaa lääkäreitä suosittamaan uutta ja kalliimpaa lääkettä, vaikka vanha lääke olisi aivan yhtä hyvä, joskus parempikin.

Tästä ongelmasta on vaikea puhua, sillä raha mahdollistaa lobbaamisen ja lääkefirmoilla rahaa riittää, kuten numeroista hyvin näkee. Kenelläkään taas ei ole varaa maksaa ihmisille siitä, että he edistävät julkisuudessa vitamiinien hyötyjä, etenkin kun nykyään on laissa kielletty se, että lisäravinteita saisi mainostaa niiden lääkinnällisten ominaisuuksien pohjalta (2). Tämä laki on juuri lääkefirmojen edistämän pelottavan narratiivin voimalla asetettu voimaan, ja se velvoittaa kauppiaita sekä asiantuntijoita, jotka tahtoisivat tiedottaa esimerkiksi D-vitamiinin hyödyistä nyt käynnissä olevan epidemian aikana. (Vain kaltaiseni puolueettomat maallikot voivat omalla vapaa-ajallaan kritisoida asetelmaa, mutta ilman perinteisten toimitusten arvovaltaa. Maallikoiden puheen pohjalta tietenkin on helppo poimia virheitä ja naureskella sanomisille, mikä vie lopunkin uskottavuuden asialta ja sinetöi lääketeollisuuden lobbareiden voiton.)

2) Toinen keskustelussa toistuva, informaation niukkuuteen liittyvä ongelma ovat monet väittämät lisäravinteiden liikakäytöstä ja kuolemista. Olen nähnyt kymmeniä kirjoituksia, joissa asiaa kauhistellaan, mutta en ole nähnyt ainuttakaan missä esitettäisiin minkäänlaisia numeroita. Tapaukset lisäravinteiden kauheudesta ovat aina anekdootinomaisia, kun samaan aikaan tiedetään, että valtavan moni kuolee vuosittain lääkkeiden yliannostukseen.

Kuinka monen julkisuuden henkilön esimerkiksi tiedetään viimeiden sadan vuoden aikana kuolleen lääkkeiden (unilääkkeiden, ahdistuslääkkeiden, rauhoittavien) yliannostukseen, joko tahallaan tai tahattomasti? Mieti tämän rinnalla, kuinka monta ihmistä tunnet, jotka olisivat kuolleet vitamiinien tai lisäravinteiden yliannostukseen tai kohtuuttomaan liikakäyttöön. Ehkä joku esikuvasi on tappanut itsensä tykittämällä vitamiineja suoneen? Joku rokkari tai kirjailija? Ehkä joku naapuri tai sukulainen, koulukaveri? Täytyyhän heitä olla, eihän narratiiveja voida luoda tyhjästä, eihän?

Niin, mihin tällainen mielikuva perustuu? Miksi asiasta on luotu kauhutarina, jota aina vain vahvistetaan valtamediassa, eikä kukaan pyydä esittämään numeroita väittämän kohdalla?

3) Kolmas ongelma liittyy terveysvaikutuksiin. Väitetään, että yrteillä tai hivenaineilla ei olisi lääkinnällisiä terveysvaikutuksia. Tämä on nykyään ”puoskarilakiin” kirjattu juridinen määritelmä, mutta tieteen valossa teesi on kiistaton epätotuus, jos ollenkaan perehtyy lääkkeiden historiaan, epidemioiden kausivaihteluun tai ihmisen immunijärjestelmän perusteisiin. Useimmat yhä nykyään käytössä olevat lääkkeet on kehitetty jonkin yrtin ynnä muun luontaislääkkeen pohjalta, jota on ensin osattu käyttää kansanlääkinnässä tai antiikin ja keskiajan esimordernissa lääketieteessä. Yrttien vaikutukset on opittu tuntemaan yrityksen ja erehdyksen kautta, minkä jälkeen niiden vaikuttava ainesosa on eristetty ja määritelty lääkkeeksi.

Kuka tahansa rehellinen lääkäri myöntää kasvotusten, että useimmissa arjen taudeissa niiden kukistaja on immuunijärjestelmä, jota terveet elämäntavat ja hyvä ravinto vahvistavat. Suurin osa lääkärikäynneistä voitaisiin ennaltaehkäistä sillä, että ihmiset saisivat arjessa parempaa ravintoa, pikaruokien sokerien, rasvan, suolan ja huutavan ravintoköyhyyden sijaan. Tällaista valistamista olisi paljon järkevämpi harjoittaa sen sijaan, että mediassa kauhistellaan enimmäkseen kuviteltuja vitamiinikuolemia.

4) Sitten päästään viimeiseen ja vaikeimpaan ongelmaan. Tämä pulma liittyy siihen, että kaikki edellä käsitellyn paradigman kolme osatekijää ovat epätosia. Yksikään vitamiinikauhistelun kulmakivi ei ole kestävällä pohjalla. Teesit ovat fiktiota, mutta media on sitoutunut niihin.

Neljäs ongelma on se, että ihmiset ovat omaksuneet kokonaisnäkemyksen, joka on vallitsevien valtasuhteiden mukainen.

Näin tapahtuu aina historiassa. Ihmisten edemmistö, mukaan lukien toimittajien ja asiantuntijoiden enemmistöstä, asettuu ehdottoman valtahegemonian puolelle. Keskiajalla vallalla oli kirkon saneluvalta, ja nyt sen tilalla on kansainvälisten megakorporaatioiden luoma suuri kertomus teknologian ylivallasta luontoa kohtaan, jota skeptikko-toimittajat inkvisition tavoin ylläpitävät. Kyse ei todellisuudessa ole teknologian ja luonnon välisestä kamppailusta, vaan vastakkain ovat vaikutusvaltaiset lääkeyritykset ja tavalliset köyhät ihmiset, joiden ei haluta tavoittelevan parempia elämäntapoja, koska sairaina heitä on helpompi rahastaa.

Me tiedämme, että lääkefirmat kahmivat kymmeniä, jopa satoja kertoja suurempia voittoja kuin luontaistuotekauppiaat. Me kaikki tiesimme tämän jo lapsena, tai viimeistään teini-iässä, kun aikuisten asiat olivat meille naurettavan läpinäkyviä. Noin lukioiässä tietenkin luimme Voima-lehteä, Suomen Kuvalehteä, Tiede-lehteä – ja ymmärsimme kuka maailmaa hallitsee ideologisesti ja rahan rautaisella otteella. Tiesimme öljy-yhtiöiden ja tupakkayhtiöiden epäterveistä metodeista omien voittojensa maksimoimiseksi. Näimme kuinka omat vanhempamme alistuivat valtasuhteille ja tekivät itsestään naurettavia uskomalla kaiken mitä heille televisiossa väitettiin. Me kapinoimme silloin, luimme kyberpunk-romaaneja, joissa maailmaa hallitsivat megakorporaatiot, mutta sitten tieto vallan ehdottomuudesta vaipui jonnekin alitajuntaan, narratiivi pyyhkäisi ylitsemme ja meistä tuli keski-ikäisiä, keskiluokkaisia, valtamedian teeseille nyökkäileviä hyödyllisiä idiootteja.

Me tiedämme myös, että Antti Heikkilä on parhaat päivänsä ohittanut räyhääjä, joka esittää paljon kärjistettyjä ja joskus myös perättömiä väitteitä. Mutta me tiedämme miksi häntä niin paljon luetaan – koska hän puhuu muiden asioiden ohessa paljon siitä, miten ehdotonta on suuryritysten ote alan asiantuntijoista.

Me tiedämme valheet valheiksi, mutta emme alitajuisesti ole niin tyhmiä, että riidassa asettuisimme sen osapuolen puolelle, joka ei kykene haalimaan voittoja ja palkkaamaan lobbaajia. Me hyväksymme sen, että lääkefirmat ovat suuria ja mahtavia, emmekä halua asettua oppositioon suhteessa aikamme titaaneihin. Me tiedämme, että lääkärit saavat näiltä firmoilta monenlaisia lahjoja. Me tiedämme, että skeptikot eivät useasta yrityksestä huolimatta päässeet haluamaansa kouluun, joten heistä tuli somessa räyhääviä tieteen puulaakipelaajia, joiden ainoa taito on taklata vastustajia laitaan. Sen jälkeen he tietenkin tahtovat olla samassa joukkueessa mahtavien teknologiatahojen kanssa, tunteakseen että ovat voittajien puolella.

Tämä sama valta-asetelma toistuu kaikissa kysymyksissä, joihin skeptikot osallistuvat: geenimuuntelussa (patentit vastaan viljelijät), hyönteismyrkyissä (kemianteollisuus vastaan mehiläiset), mobiiliverkoissa (teknologian miljardi-investoinnit ja koekaniineina toimivat käyttäjät), rakennusalalla (hometalojen rakentajat vastaan niissä asuvat ihmiset)… En väitä näistä kysymyksistä mitään muuta kuin että tietty kuvio toistuu…

Voit nostaa pöydälle minkä tahansa asiakysymyksen, jossa skeptikoilla on lukittu kanta, ja huomaat, kuinka he asettuvat suuryritysten ja rahavallan puolelle. Jos joku ansioitunut tieteentekijä yrittää tuoda julkisuuteen tutkittuja näkökantoja, jotka eivät heitä miellytä, he hyökkäävät laumana tämän kimppuun ja vaativat kaiken rahoituksen katkaisemista. Niinpä ei ole ihme, jos asiantuntijat mielummin julkisuudessa vaikenevat kysymyksistä, jotka on leimattu huuhaaksi ilman mitään kvantitatiivista näyttöä. Vaatii myös nykyään huomattavan paljon rohkeutta jakaa somessa mitään kirjoituksia, joissa kyseenalaistettaisiin jokin suosittu kertomusperinne valkohattuisine sankareineen ja mustahattuisine pahiksineen.

Vallitseva narratiivi esittää, että lisäravinnebisnes on tieteenvastaista, vaarallista ja rahanahnetta, koska kyse on taloudellisen kamppailun hävinneestä osapuolesta, ja historiaa kirjoittavat voittajat. Porkkanat ovat halpoja, ja omena päivässä pitäisi lääkärin loitolla, mutta sitähän ei kukaan toivo.