Riikka Purran fasistinen, rasistinen ja taivaanrantoja maalaileva puhe tyhjää täynnä

Luin mielenkiinnolla Riikka Purran puheen perussuomalaisten puoluekokouksessa Tampereella. Puhe lukitti perussuomalaisten hallituslinjan rasismiin jatkossakin ja sisälsi monia fasistisia elementtejä, paljon ideologista hyökkäystä vasemmistoa vastaan ilman kummoisiakaan faktoja tai perusteluja siteeksi,  mutta myös muutaman asiallinen kohta oli seassa. 

Purra kutsui pääviestiään fiskaaliseksi konservatiivisuudeksi. Hän maalaili kuvaa siitä, miten vasemmisto on tuhlannut valtion rahat luomalla turhia ideologisia häkkyröitä. Vastapuolelle Purra maalasi kuvan perussuomalaisesta pienestä duunarista tai yrittäjästä, joka ihmettelee, miksei saa mitään vastinetta verorahoilleen (ikään kuin hyvinvointivaltion romutus olisi jo tapahtunut?). Tämä Purran tyyppi on itsenäinen oman elämänsä sankari, joka haluaa, että hänen rahoillaan ei turhat tyypit, kuten maahanmuuttajat tai vasemmisto loisi. Toki heikoimmista pitää pitää huolta, Purra kiirehti lisäämään ettei nyt vaan syytetä mistään sosiaalidarwinismista tai fasismista. 

Purran ideologinen hyökkäys vasemmistoa kohtaan ei sinänsä yllätä ja Purra on taitava sanankäyttäjä. Purra maalailee kuitenkin kuvaansa aika todellisuudesta piittaamatta. Purran tarina on tuttu tarina itsenäisestä sankarista, jonka empatia ulottuu oman perheen piiriin ja joka luottaa vain itseensä. Tälle sankarille kaikki muu kuin valtion perusmenot ovat turhia, eikä rakenteita jotka perustuvat solidaarisuudelle tai yhteiselle hyvälle tarvita Purran valtiossa, ei varsinkaan ulkomaalaisille, jotka tulevat tänne elämään vain sosiaalituilla. Kun tähän menessä persujen hyökkäyksen kohteeksi ovat joutuneet mamut ja vasemmisto (eli kaikki eri mieltä olevat), voimme olettaa joutuvame jatkossa puolustamaan myös suomalaista hyvinvointivaltiota. Tämä tarina hyvistä lakia ja moraalia ylläpitävistä työtä tekevistä sankareista vastustamassa laiskoja, paheellisia loisia on tuttu aika lailla kaikilta fasistisilta poliitikoilta Hitleristä Trumppiin, Orbaniin ja Putiniin. 

No, nyt hyveellinen Purra on kuitenkin laittamassa kaiken kuntoon. Puheessaan Purra toteaa, että hyvinvointivaltio on niin monimutkainen rakenne, että järjestelmän muuttaminen kestää useamman vaalikauden, vaikka oikeastaan se pitäisi purkaa. Hyytävää luettavaa on puheen kohta, jossa Purra harmittelee, että demokraattisissa järjestelmissä valta voi vaihtua neljän vuoden välein, “mutta mikäli haluamme saattaa suomalaisen talouden terveelle uralle, enää niin ei voi tapahtua.” En halua lukea tätä suorana uhkauksena demokratialle, vaikka puhunkin Purran puheen fasistisista piirteistä. Niin hullu edes Riikka Purra ei voi olla? 

Purra valittaa vielä, miten politiikassa lupaillaan rahaa koko ajan kaikkeen, varsinkin vasemmisto lupaa. Omat vaalilupaukset bensan hinnasta ja siitä, että köyhiltä ei leikata on tietysti jo tässä kohtaa unohdettu. Purra esittää oman linjansa rationaalisena ja järkevänä ja sitä vastustavan linjan vasemmiston unelmahöttönä. Purran mukaan Suomen talouden ongelma on, että vasemmisto on tuhlannut niin paljon rahaa, että se on nyt loppu. Puheen loppupuolen Purra ylistää työnteon vapauttavaa voimaa  ja maalaa kuvan inhoamastaan vasemmistosta ja maahanmuuttajista porukkana, joka haluaisi tehdä kaikkea muuta kuin töitä. Tässä Purra ei tietysti huomioi sitä, että Suomen talous olisi huomattavasti heikommassa kunnossa, ellei Sipilän ja sen jälkeen Marinin hallitukset olisi saaneet Suomen työllisyyttä huomattavaan kasvuun. Ilmeisesti ne vasemmistolaisetkin ovat menneet töihin? Purran kannattaisi tutustua myös maahanmuuttajien työllistymistä koskeviin lukuihin, jotka paranevat monista rakenteellisista ja asenteellisista esteistä huolimatta koko ajan. Todellisuus ei siis tässäkään oikein vastaa tarinaa, mutta ei anneta sen häiritä? 

Lähetään purkamaan tätä työlinjaa Purran lainauksesta: “Työntekijä ja yrittäjä haluaa, että hän hyötyy siitä, että hän käy töissä ja raataa. Hänen on hyödyttävä siitä enemmän kuin maahan muuttanut kotona olemisesta ja pilipalikursseilta saman rahan saava tai mielenosoituksista ja kadulla makaamisesta nauttiva ideologisesti työtön supisuomalainen.” Purran fasistinen idea siitä, että ihmisarvo syntyy työnteosta, mutta yhteiskunnan arvottomat laiskat loiset saisivat kaiken saman hyvän mitä kovaa työtä tekevä, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Tästä näkökulmasta on kuitenkin huomattavan ymmärrettävää halu leikata sosiaaliturvaa. Kyseessä ei ole rationaalinen argumentti, vaan luultavasti tiedostamaton fasistinen halu leikata yhteiskuntaa heikentävän ”heikomman aineksen”  pärjäämistä entisestään, jotta työntekijä ja yrittäjä saisi puolestaan kokea olevansa parempi kuin muut. Samaa asiaa ajaa tietysti mamun kyykyttäminen, jotta suomalainen saa kokea olevansa ylempi. 

Siihen nähden, että Purra on huolissaan työntekijöiden ja yrittäjien saamasta palkasta on Purran ja Orpon hallitusohjelma toisaalta myrkkyä työntekijöille: jatkossa pienipalkkaiset naisvaltaiset alat eivät voi lain kieltämänä neuvotella korkeampaa korotusta kuin vientiteollisuus. Lakko-oikeutta rajotetaan monilla tavoilla ja laittomaksi tuomittuun lakkoon osallistujia sakotetaan 200 euroa. Suojelutyötä turvaava laki estänee entisestään esimerkiksi sote-alojen lakkoja. Sote-aloille hallitus on tietysti kaavaillut miljardisäästöjä, mutta turha lakkoilla. Myös työttömyysturvan suoja-osan leikkaus vähentää mahdollisuutta työhön niiltä, jotka eivät työllisty täysipäiväisesti. 

Purran tarina siitä, miten kaikki hyvä rakentuu itsestänsä huolen pitävien, mutta toisista piittaamattomien superihmisten varaan ja joiden hyvinvoinnin vasemmistolainen hyvinvointivaltio on vaarantanut on siis Suomessa täyttä potaskaa. Suomi on yksi maailman onnellisimmasta maista ja maa johon monet katsovat ylöspäin hyvinvoinnin mittareiden suhteen. Vaikka maksamme paljon veroja, saamme vielä enemmän. Koulutuksemme on edelleen todella korkeatasoista, terveydenhoitomme on korkeatasoista, suomalainen vientiteollisuus pärjää osaavan ja ammattitaitoisen työvoiman vuoksi. Duunarit eivät ole Suomessa ongelmissa vasemmiston vaan globalisaation ja maailman muuttumisen myötä. Yhteisen hyvän ja eri ihmisryhmien välisen solidaarisuuden purkaminen ei ole todellakaan ratkaisu. 

Purra ei tätä tietenkään halua tiedostaa, koska väittää vasemmiston eli poliittisten vastustajiensa pilanneen kaiken, mutta Suomen suurin ongelma on ollut ja tulee olemaan jatkossakin väestörakenne. Ennen kuin suuret ikäluokat ovat haudassa ei tasaantumista tule siellä näkymään ja tähän oikeaan ongelmaan Purra ei anna mitään ratkaisua. Yrittäjien näkemystä siitä, että maahanmuuttoa tarvitaan työvoiman turvaamiseksi perussuomalaiset eivät tietenkään hyväksy. Purran karskea individualismi -romantiikka on varmasti kovin houkuttelevaa kaikille elämässään pärjääville, mutta ei ota huomioon sitä, että yhteiskuntana olemme onnistuneet nimenomaan täysin päinvastaisella strategialla: solidaarisuus ja yhteinen neuvottelu on rakentanut suomalaisen hyvinvoinnin pitkän kaaren. 

Ammattiliitot ovat mahdollistaneet työntekijän neuvotella kohtuulliset työolot ja palkan, joillain harvoilla aloilla ehkä liiankin hyvät. Globalisaatio on sitten rankaissut kyllä näitä aloja viemällä työt muualle. Työnantajat ovat hyötyneet kohtuullisesta työrauhasta ja valtion kolmikantaneuvotteluissa tarjoamista porkkanoista. (Tälle tuli stoppi siinä kohtaa, kun työnantajapuoli katsoi, että työ- ja yhteiskuntarauha ja työntekijöiden solidaarisuus yrityksiä kohtaan kannattaa vaarantaa lähtemällä purkamaan yhteiseen sopimiseen pohjautuvaa järjestelmää.) Eläkejärjestelmä, joka ei perustu yksilön itse tekemiin säästöihin, vaan yhteiskunnan hallinnoimiin eläkevaroihin, on mahdollistanut työstä pois jäämisen. Yhteiskunta on pitänyt huolen tulonjaosta ihmisen ikäkausien yli: osaava nuori on saanut opiskella ammattin ja valmistuttuaan maksanut yhteiskunnan investoinnin veroina ylin kyllin. Hän on myös maksanut eläkettä ja näin varmistanut elämän ehdot myös työuran jälkeen. Kaikkea tätä hyvää Purran  puolitotuuksiin ja maalailuun perustuva syytöskirjelmä “vasemmistoa” vastaan tuntuu vihaavan. 

Purra päättää puheensa haukkumalla yrityksiä etsiä oikeita ratkaisuja maahanmuuttoon liittyviin ongelmiin ja riemuitsemalla siitä, miten hallitusohjelman rasistiset kirjaukset närästävät vasemmistoa. En voi olla säälimättä kokoomuksen vapaamielisen ja kansainvälisen siiven ja RKP:n edustajia hallituksessa ja äänestäjissä. Purra sylkee rasisminsa ja fasisminsa kasvoille varmana voimastaan: hyväksy se tai itke ja hyväksy.

PS. Ne asialliset kohdat? Tästä olen osin samaa mieltä Riikan kanssa:
“ Ihminen, joka ei tunne olevansa oman elämänsä ohjaksissa, ei yleensä voi hyvin. Kun valtioon nojaavaan holhouksenalaisuuteen yhdistetään individualistisen kulttuurin voimakas mutta väärä uskomus siitä, että kaikki on mahdollista kenelle tahansa, seuraa liian paljon liian traagisia pettymyksiä, masennusta, juurettomuutta, minnekään kuulumattomuutta.”

Edit: poistettu väärä attribuutio heikompi aines -termille.