Minne menet, postimerkki?

Tänään 8.9.2021, julkaistaan jälleen 21 uutta postimerkkiä. 21! Eikö vähempikin riittäisi, voisi todeta? Marraskuussa tulee vielä 5 lisää, sisältäen joulupostimerkit. Yhteensä tälle vuodelle saadaan 49 postimerkkiä, mikä on hieman vähemmän, kuin aiempina vuosina.

Postin ”rakennemuutoksesta”

Posti on nykyään Oyj, vaikkakin edelleen 100 % valtio-omisteinen. Postin toiminnassa voitaneen puhua rakennemuutoksesta. Osoitteellisten kirjeiden (kuluttajakirjeet ja yrityskirjeet) jakelun määrä on laskenut tasaisesti vuodesta 2008 alkaen. Posti on julkaissut ennusteita ns. osoitteellisen kirjepostin kehityksestä jopa vuoteen 2030 asti. Se on vähentynyt vähintään 10 % vuodessa. Koronapandemian aikana vähentyminen on ollut huomattavampaa.

Postin viestinnässä on tehty selväksi, että postipalveluiden ylläpitämisessä tulee aina vain enemmän vaikeuksia jaettavan määrän supistuessa. Posti sanoo panostavansa paketteihin ja logistiikkaan. Vaikka luulisi, että kun jaettavan määrä vähenee, niin homma helpottuu? Yleispalveluvelvoitteen takia paperinen posti pitää harvaan asutun seudun peräkylillekin jakaa, vaikka viiden artikkelin sijasta olisi yksi.

Postimaksujen uusinta nostamista toukokuussa 2021 perustellakseen tiedotettiin, että vuonna 2020 osoitteellinen kirjeposti väheni 16 % edellisvuodesta ja arvioidaan puolittuvan nykyisestä (vajaa 500 miljoonaa kpl) vuoteen 2024 mennessä. Jakelumäärä on noin 30 % vuoden 2008 määrästä. Paketeissa on koettu toisenlaisia ennätyksiä ja ruuhkista pakettiautomaateilla on puhuttu niissä tapauksissa, kun noudettavat lähetykset on jouduttu siirtämään automaattiin kauas asiakkaasta. Tulevaisuuden kehityksestä on tehty myös valtiosihteerityöryhmän arvio, jonka toimenpide-ehdotus käytännössä on ollut viisipäiväisestä jakelusta luopuminen. Käytännössähän se nykyään näyttää olevan 3 päivää: maanantai, keskiviikko ja torstai.

Vertailussa Keski-Euroopan selvästi halvempiin postitushintoihin pitää muistaa, että siellä kuluttajien määrä ja -tiheys on hieman eri kuin meillä Suomessa. Yhdessä suurkaupungissa tai alueella voi olla asukkaita Suomen verran. Toisaalta Suomen tyhjentyvä maaseutu tekee oman haasteensa. Lisäksi Suomi on ollut digiloikassaan aina Keski-Eurooppaa edellä.

En ole löytänyt suoraan tietoa siitä, kuinka paljon Postin tilastoimaa osoitteellista kirjepostia kulkee nimenomaan postimerkillä varustettuna. Olen kuitenkin pyrkinyt selvittämään asiaa keräämällä ja yhdistelemällä julkista tietoa Postin taloudellisista vuosikatsauksista. Posti ilmoittaa niissä erikseen yleispalveluvelvoitteesta syntyvän liikevaihdon ja jakelun volyymin. Postin mukaan vuonna 2020 yleispalveluvelvoitteen mukainen liikevaihdosta (postimerkillinen kirjeposti) oli 7 % Postin koko liikevaihdosta. Postipalvelun (kaikki kirjeet, mainokset, lehdet,…) jakeluvolyymistä yleisjakeluvelvoite oli vajaa 4 %, mutta  sen liikevaihdosta kuitenkin lähes 18 %. Postin toiminnan lähihistoriaa olen tutkinut tarkemmin aiemmin (linkki).

Voisin kuvitella, että asiakkaita ohjataan kohden automaatteja ja itsepalvelua, koska henkilötyövoima (jakelu sekä asiakaspalvelu) maksaa. Mistä juuri viisipäiväisestä jakelusta luopuminen on esimerkkinä. Posti on todennutkin nostavansa automaattipisteiden lukumäärää. Tässä on tosin myös monia etuja, esimerkiksi myymälöitten tiskillä jonottaminen jää pois, kun netissä ja automaateilla asioinnin oppii. Ja pakettien ohjautuminen vääriin paikkoihin, tai suoranainen katoaminen, saadaan ehkä eliminoitua.

Postin omat myymälät on miltei lopetettu, ns. kumppaniposteja on noin 3000 kpl. Kun vaikkapa Prisman tai lähimarketin pisteellä jonottaa, voi huomata, että asiointi on aika lailla paketteja. Ja asiakaspalvelija saattaa siirtyä toiselle kassalle rahastamaan elintarvikeostokset.

Yleispalveluvelvoitteeseen näyttää kuuluvan postimerkillä varustetut kirjeet sekä postimerkillä ulkomaille lähetetyt paketit. Kuitenkin vuodesta 2019 lähtien postimerkit eivät ole enää kelvanneet paketteihin. Joten tulkitsen, että yleispalveluvelvoitteen liikevaihto tarkoittaa vain postimerkeillä lähetettyjä ns. kuluttajakirjeitä. Muu osoitteellisen kirjepostin (mm. yritykset, julkinen hallinto ja yhteisöt) kuljetus maksetaan muilla tavoin, esim. frankeerausleimoilla. Posti muistuttaa tosin, että nykyään se ei enää hoida kaikkea paperipostin kuljetusta – vaikkakin oletan, että postimerkillä varustettu kulkee Postin kautta kaikki.

Postimerkeistä

Postimerkkejä julkaistaan edelleen 50 – 60 erilaista/vuosi, mutta postimerkkien kokonaiskappalemäärä laskee hieman. Islannin posti lopetti uusien postimerkkien julkaisun ja Tanskan hallinto on päättänyt luopua paperipostista viranomaishallinnossa jo viitisen vuotta sitten. On kuitenkin kansalaisia, jotka eivät halua tai pysty käyttämään sähköisiä palveluita asiointiin (linkki), ja joillakin ei ole asiointiin tarvittavia pankkitunnuksia. Heille on myös asiointimahdollisuus turvattava, samoin kuin varmaan Islannissa ja Tanskassa.

Maailmalla julkaistaan edelleen postimerkkejä valtavasti, ja minusta siinä on mukana jonkinlaista keräilijöille tarkoitettua kilpavarustelua. Tosin Postin johdosta on todettu, että Eurooppa seuraa Suomen kehitystä digitalisaatiossa, vaikkakin Suomessa kehitys on nopeinta kirjepostin vähenemisessä. Uutena asiana Keski-Euroopassa ovat olleet viivakoodein varustetut merkit, joihin voi siis kytkeä seurannan sekä estää uudelleen käyttöä. Suomen Postin ratkaisu tähän on ollut erillinen Plusmerkki, hinta 1,5 €.

Uusien postimerkkien julkaisu Suomessa tullee vakavasti tarkasteltavaksi silloin, kun taloudellinen kannattavuus häviää (vrt. Islanti). Digipalveluja käyttämättömille sekä mm. vertaiskauppaa käyville postimerkkejä vielä tarvitaan. Samoin harrastajille, kuten keräilijöille ympäri maailmaa sekä ns. elämyspostittajille, mutta harrastustarkoitus ei voi olla vuosittaisesta julkaisumäärästä (50 – 60 miljoonaa kpl) kovin olennainen osa. Postimerkkien keräilystä kirjoitin aiemmin erikseen (linkki). Lähetettyjen joulukorttienkin määrä laskee tasaisesti ja vuoden 2020 ”ennätys” näyttää käytännössä johtuneen vuoden 2019 notkahduksesta eli Postin lakosta ennen joulua.

Postimerkin hinta on noussut tasaisesti, ollen nyt 1,85 € ja tätä on perusteltu toiminnan kustannuksilla. Kun Posti tuskailee jakelutoiminnan vaikeutumista jaettavan määrän vähenemisenä ja tästä johtuvia kustannuspaineita, postimerkillinen materiaali on kuitenkin vain pieni osa tästä (yleispalveluvelvoite alle 4 %).

Tein laskelmia (linkki), jossa tutkin ensin julkaistujen postimerkkien kokonaismäärää per vuosi sekä Postin yleispalveluvelvoitteen liikevaihtoa. Selvitin vuosittaiset postimerkkien kokonaisjulkaisumäärät postimerkkeilijöiden LaPe-luetteloista. Sekä liikevaihdossa että merkkimäärässä on ollut laskusuuntaa viime vuosina. Kun tekee laskutoimituksen jakaa yleispalveluvelvoitteen vuosittainen liikevaihto postimerkkien kokonaisjulkaisumäärällä, jakolaskun tulos on viime vuosina noudattanut melko tarkasti kotimaan ykkösluokan postimerkin nousevaa hintaa. Vaikka todellisuus ei olisikaan näin suoraviivainen, tulos minusta viittaa siihen, että postimerkit vielä myyvät, vaikka hinta nousee.

Kuva. Postin yleispalveluvelvoitteen liikevaihto jaettuna postimerkkien kokonaislukumäärällä vuosina 2014 – 2021, verrattuna ykkösluokan kotimaan postimerkin hintakehitykseen. Lähde: Posti taloudelliset vuosikatsaukset sekä postimerkkien hinnastot.

Mitä postimerkillisen kirjeen kuljettamiseen tulee (4 % jakeluvolyymistä), päivittäinen sanomalehti ja mainosposti pitää joka ikiselle peräkylälle toimittaa, jolloin kirjekuori tulee siinä samalla. Minusta siis postimerkki arvonlisäverottomana tuotteena voi olla hyvä bisnes edelleen. Varsinkin kun yleispalveluvelvoite oli v. 2020 lähes 18 % Postin postipalvelun liikevaihdosta.

Uusia postimerkkivihkoja julkaistaan sadan tuhannen kappaleen molemmin puolin. Jos niistä suurin osa menee käyttötarkoitukseensa, niin keräilijöille (kestotilaajat) muutama kymmenen tuhatta. Toki tämä on puhtaana käteen, kun merkistä ei tällöin ole kuljetusvelvollisuutta eikä arvonlisäveroa. Postimerkkien valmistaminen jotain maksaa. Mutta taloussyyt eivät siis minusta ainakaan vielä näytä tulevan vastaan uusien postimerkkien julkaisussa, vaan jakelun kustannuspaineet selittynevät muiden paperisten lähetysten (mainokset, lehdet, yrityskirjeposti) vähenemisellä.

Hyvästi, postimerkki?

Posti ilmeisesti haluaa säilyttää postimerkit ”elämyspostitukseen”, tehdä niistä uutta bisnestä. Tämänsuuntaista viestiä sain, kun kysyin asiaa Postin asiakaspalvelusta: ”Haluamme säilyttää asiakkaille mahdollisuuden lähettää itse kirjoitettuja kirjeitä ja kortteja, kauniiden merkkien kera”.

Saksassa taas julkaistaan postimerkkejä, jotka sisältävät viivakoodin. Itävallassa on ns. kryptomerkkejä, jonka digi-ideaan en ole perehtynyt, mutta vaikuttaa keräilijöitä varten suunnatulta tempaukselta – ainakin vertaiskaupan kanavien perusteella.

Digiaika ei välttämättä enää vaadi erillistä postimerkkiäkään. Yritysten ja yhdistysten posti on kulkenut pitkään erilaisilla ”postimaksu maksettu”-sopimuksilla sekä frankeerausleimoilla. Islannin posti on kuulemma kehittänyt ratkaisun, jossa kirjeen lähettävä asiakas lähettää maksullisen tekstiviestin ja sen vastineeksi viisinumeroisen koodin kirjoitettavaksi kirjekuorelle. Koodi on voimassa 14 vuorokautta ostohetkestä.

Hyvästi, postimerkki? Paperilla asiointi on joka tapauksessa turvattava niille, joilta digi ei taivu. Tai sitten kehitettävä matalamman kynnyksen digitaalisia palveluja, esimerkiksi niin, etteivät ne edellytä pankkitunnuksia.

+1
Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu