”Omilla aivoilla ajattelun” ihanteesta

Suomalaiset taitavat olla sen verran valistuneita ja sivistyneitäkin, ettei mitä tahansa uskota. Kuitenkin kuten skeptikko Esko Valtaoja totesi, varmaan on niitäkin, jotka uskovat kaiken mitä joku toinen sanoo.

Tai sitten on ”omilla aivoillaan ajattelevia”. En tarkoita tervettä harkintakykyä ja järjenkäyttöä vaan, professori Juhani Knuutin toteamusta mukaellen, että kiistetään nimenomaan koulutettujen asiantuntijoiden ja tieteen välittämä tieto ja toimenpide-ehdotukset – hyökätään niitä vastaan. Korostetaan itseä, omaa ymmärrystä: eiväthän he voi tietää, minä tiedän paremmin! Ei kaikkea sellaisenaan niellä tarvitsekaan ja tiede ei tarvitse olla kritiikistä vapaata. Mutta kiistämisen perustelut yleensä ontuvat tai ovat pelkkä tunnereaktio. ”Täynnä tyhjää ääntä ja vimmaa”, kuten Kari Enqvist juuri totesi. (Enqvistin sanomista en pitäisi tunnereaktiona siksi, että hän perustelee väitteensä kirjoituksessaan.)

Tietoisuuteemme on tullut Qanon-niminen terroristijärjestö sen takia, että se oli mahdollistamassa, Donald Trumpin vuosia kestäneen valehtelun tukemana, Washingtonin mellakat. Vaikka liikkeen esittämät väitteet ovat kuinka hulluja tahansa, niihin uskojia riittää edelleen. Vaikka olisivat jo osoittautuneet paikkaansa pitämättömiksi, uusia väitteitä vyörytetään tilalle. Osa kannattajista näyttää tosin heränneen todellisuuteen, joten liike painunee omaan marginaaliinsa.

Ihmeellisten väitteiden esittäjien tapa harjoittaa sananvapautta toimii Suomessakin. Ennen nettiä ja sosiaalista mediaa nämä ehkä huutelivat sanomaansa ja jakelivat lehtiänsä torien laidoilla, ihmisten kulkiessa ohi. Nykyään he mellastavat netissä, toreilla näyttää olevan enää vain uskonnollisia järjestöjä. ”Tietoa” saatetaan hankkia internetin, sanoisinko hörhösivuilta. ”Omilla aivoilla ajattelevat” linkkaavat toiseen nettihuuhaaseen, toisiaan ja itseä nostaen. Luoden mielikuvaa siitä, että väitteet ovat saaneet toisistaan vahvistusta. Yhtä ketterästi kuin paroni von Munchausen, joka nosti itsensä hiuksista ylös suosta.

Seuraavassa muutamia viimeaikaisia havaintoja.
– Törmäsin YouTubessa ”Me Kansa”-nimiseen liikkeeseen, jonka sisältö näyttää olevan samaa salaliittoteorioiden tuubaa, mistä edellä mainittu Qanon-liikekin on ammentanut. Harhaan näyttää kuuluvan että ”meitä on paljon, teitä vähän”, jolloin riittää kai vain kysyä, että ketä meitä? Tai että mikä ihmeen ”kansa”?
– On nettijournaali Oikea Media, joka näytti väittävän Washingtonin mellakoiden syyksi valepukuisia soluttautuneita vasemmistojärjestöjä. Mellakoitsijoista on valtava määrä valokuvia ja videoita, joista heidän henkilöllisyytensä ja sitä kautta poliittinen aktivisuutensa on saatu selville ja heidät syytteeseen saatettu. Voisin esittää epäilyksen tällaisten väitteiden alulle panijoiden maantieteellisestä suuntautuneisuudesta.
Jouko Piho on ollut mediassa säännöllisesti profetioitaan esittelemässä. Vaikka se varmaankin otetaan viihteenä, niin minusta hänelle julkinen nauraminen on lähinnä kiusaamista.
-Terveyshuuhaa, esimerkiksi rokotevastaiset, josta ilmestyi juuri ansiokas journalistien selvitystyö (linkki). Järki ja faktat ei näillä ihmisillä näytä päätä pakottavan. Myös taloudelliset intressit näyttävät olevan mukana.

En nyt sinänsä lähde referoimaan tähän näitten tahojen väitteitä. Joista lapsikin voi ymmärtää niiden olevan tuulesta temmattuja.

Valheellisista perusväittämistä rakennetaan jonkinlaista suuren salaliiton korttitaloa. Jonka yksityiskohdat voivat jäädä vähän hämäriksi, vedotaan jonkun muun tuottamaan materiaaliin. Höpöväitteiden verkosto nostaa toinen toistaan. Uhkakuvat myös säilyvät, vaikka pelätyt riskit eivät toteudukaan. Ne ehkä hieman muuttavat muotoaan.

Väitteiden nostamisen työkaluna toimivat ajattelun vinoumat kuten ylivertaisuusharha (mitä vähemmän tietää, sen enemmän luulee tietävänsä), vahvistusharha (otetaan vastaan omia ennakko-odotuksia tukeva informaatio ja sivuutetaan muu) ja tasapuolisuusharha (luullaan että oikea tieto on jossakin ääriväitteiden välissä) sekä argumentointivirheet kuten kehäpäätelmä ja whataboutismi. Loistava esimerkki vinoutuneesta ajattelusta oli eräs tuore kommentti Facebookista, jonka mukaan whataboutismi on vihervasemmiston keksimä trollauksen termi. Ikäänkuin argumentointivirhe itsessään. Argumentointivirheet ja ajattelun vinoumat eivät valitettavasti ole ideologisesti valikoituneita. Tosin ne voivat olla osa valtion virallista politiikkaa. Konkreettinen esimerkki whataboutismista saatiin Venäjältä, jossa ikään kuin oikeutettiin poliisin väkivaltainen käytös mielenosoittajia kohtaan sillä, että länsimaissakin poliisit hakkaavat.

Ikävintä on, että ”omilla aivoilla ajattelun” tuottamat julkaisut eivät eläisi, jollei olisi ihmisiä, joilla on halu uskoa niihin. Toki moni seuraa näitä ihan viihdemielessä, saapahan väliin kunnon naurut. Hassahtaneet tuomiopäivän apostolit eivät välttämättä ymmärrä sitä, että heihin ei suhtauduta niin tosissaan kuin he kuvittelevat.

Mitä voisin kuvitella höyrypäisyyden motiiviksi? Poliittiset motiivit, opportunismi, valtataistelu ja sen mukainen manipulointi on helppo ymmärtää, kuten Putinin tai Donald Trumpin tapauksessa. Taloudelliset intressit, tapa kerätä rahat hyväuskoisilta.

Asiaan voi liittyä myös väärä käsitys tieteestä, tieteellisen tiedon tuottamisen luonteesta. Puhutaan ”tiedeuskosta”, joka ajatushirviö ei olisi paljoakaan sen parempaa kuin mikä tahansa arvailu. Voidaan olettaa, tiede menetelmänä on joukko korttitalon lailla kokoon kyhättyjä uskomuksia ja niistä koottuja teorioita. Eli että vaikkapa evoluutioteoria voitaisiin rakentaa uusiksi siinä ajassa kun sauna lämpiää.

Hörhöilyn pariin rekrytoijat saattavat mainostaa ”etsimään itse tietoa”. Mitä muuta se voi olla, kuin netistä löytyviä salaliittoteorioita? Nimenomaan koulutetulla asiantuntijalla voi olla edellytys panna huuhaatieto omaan kontekstiinsa.

Varmasti monia ihmisiä ahdistaa nykypäivän epävarmuus ja moniarvoisuus. Siis kuinka Suomi ei ole sitä yhtenäiskulttuuria kuin joskus Kekkosen aikaan. Uskonnollisuus voi kuulua kuvioon, koska siinähän hyväksytään mahdollisuus, ettei tarvitse pysyä faktoissa: on joku yliluonnollinen olento, jolla on sormensa pelissä asioihin. Miksei siis jotkut pahatkin yliluonnolliset voimat.

Motiivi voi olla yksinäisyys, juttukaverin puute. Pätemisen tarve. Tärkeintä on, että joku reagoi, eikä ehkä väliä jos myönteisesti tai kielteisesti. Yksi tekijä on myös mielenterveyden rakoilu. ”Totuus on harhaa, vain harha on totta”, lauloi Juice Leskinen kappaleessaan skitsofrenia. Vainoharhaisuuden kulmakiviä on ajatus siitä, että joku on koko ajan pahasti pielessä. Joku, josta on ilmiselvät merkit, jotka sankarimme huomaa, vaikka muut eivät. Ja ehkä että jotain pahaa tapahtuu, ellei nouse vastarintaan, itse tee jotain sen estämiseksi. Jopa siihen asti, että ei tuota tuskaa murhata kymmenittäin nuoria niinkuin Breivik Utoyan saarella. Tai usuttaa hörhöt hyökkäämään Capitol-kukkulalle. Samoin psykopatia ja narsismi luonnehäiriöinä, kuten Donald Trump ja monet uskonnolliset johtajat, jotka ovat vieneet kannattajansa kuolemaan asti.

Tiedebloggaaja Pauli Ohukainen tuo esiin sen, kuinka se houkuttaa kun tarjotaan monimutkaisiin väitteisiin yksinkertaisia ratkaisuja. Samoin kuinka ihminen luottaa liikaa omaan kokemukseensa, silloin jos pätevästi tutkittu tieto sanoo toisin. Ja kuinka ihmisen on monesti vaikea myöntää olevansa väärässä.

Mediassa olen lukenut käsitystä, että ääriryhmiä ei pitäisi kadottaa ”pimeille foorumeilleen”. Kuvitellaanko kenties, että siellä lähtee muhimaan joku uusi ilmestyskirjan peto? Kuten Kari Enqvist miettii, miksi se olisi pahasta? Voi hyvin olla, että siellä omassa marginaalissaan hörhöily pysyy harmittomana. Kuten Enqvist toteaa, ääriaineksen valtaanpääsy tarvitsee myötäilijänsä, poliitikot toimittajat jne. jotka tavoittelevat omaa hyötyään.

Kuten on todettu, näitä ihmisiä ei palauteta järkiinsä tuomitsemalla tai faktojen vyörytyksellä. Vaikka kuinka voitaisiin todeta, että tuo mitä sanot, on puppua. Jonkinlainen kuunteleva ja rauhallisempi asenne lienee parempi. Uskon, että suomalainen valistuksen ja sivistyksen kulttuuri, koulutus mediakriittisyyteen on tehokas vastalääke.

Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu