Tiedekeskustelu ja argumentointivirhe-bingo

On riskialtista sohaista tieteen ts. eräiden ihmistieteisiin kuuluvien projektien rahoitusperusteisiin ja erityisesti sen käynnissä olleeseen julkiseen kritisointiin. Olen samaa mieltä 3.9. Ylen Jälkiviisaat-lähetyksessä puhuneen Janne Saarikiven kanssa siitä, että on hyvä saada uutta tutkimustietoa afrikkalaisten mielenliikkeistä liittyen pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon. Sen sijaan en ole ainakaan vielä vakuuttunut, että hydrofeminismin käsittelyllä tai veden kanssa puhumisella sitä tietoa ja ymmärrystä syntyy. Mutta syy voi olla omassa vajaassa ymmärryksessä. Olen toimittaja Ivan Puopolon kanssa samaa mieltä siitä, että koska tieteen rahoitus tulee veronmaksajien rahoista, näillä on oikeus kysellä sen rahan käytön perään. Mutta tieteen tekijöiden vastaavasti selittää kärsivällisesti, että rahoitushakemukset käyvät läpi tiukan arviointiseulan, eikä aina kovin välittömästi konkretisoituvia hyötyjä voi odottaa. Kuitenkin tieto ja ymmärrys lisääntyy, toivottavasti rahoittajien odottamalla tavalla.

Keskustelua on kuitenkin käyty myös aika löysillä argumenteilla, joita tapaa löytää poliittis-ideologisesta keskustelusta. Argumentoijlta, jotka antavat ymmärtää olevansa tieteellisen objektiivisia. Twitteristä keskustelua seuraamalla, argumentointivirheistä voisi jo saada bingorivin täyteen.

Argumentointivirheillä siis hyökätään kohden jotain muuta, kuin itse alkuperäisten argumenttien sisältöä.

  • Henkilöön meneminen (ad hominem)

Ihmisten perehtyneisyydestä kommentoida tieteen rahoitusta tulee mieleen slogan t-paidoissa: ”En ole gynekologi, mutta voin silti vilkaista”. OIisi toki hyvä, että tieteen rahoitusta kritisoivat henkilöt olisivat tutustuneet arvostelemiensa kohteiden tai yksittäisten projektien otsikoiden lisäksi rahoitettujen projektien tarkempaan sisältöön. Se ei minusta edellytä edes syvällistä substanssiosaamista. Jos projektisuunnitelmat ovat luottamuksellisia, tutkimuksilta edellytetään kaikille avointa julkaisutoimintaa.

Sitä paitsi, tieteestä on hyvä keskustella ja kritisoidakin julkisesti, eikä sitä tarvitse jättää syvällisen substanssiosaamisen sisäpiiriin tai norsunluutorniin.

Toisaalta olen nähnyt, että toimittaja Ivan Puopolon koulutuksellisen taustan esiinnostamista käytetään toistuvasti lyömäaseena hänen argumenttejaan vastaan. Eli koska Puopololla ei ole yliopistollista tutkintoa, muuta kuin ylioppilas, hänen kaikki argumenttinsa voi ohittaa?

  • Olkinukke

Puopolosta on väitetty, että hänellä on rajaton usko ns. koviin tieteisiin, kuten fysiikkaan. Eli ns. tieteisusko. Jos malttaa häntä kuunnella, niin hän toteaa niinkuin asia on, että kaikissa tieteenaloissa on hyvää ja huonoa. Sitä varten vaikkapa Suomen Akatemialla on arvioitsijamenettelynsä.

  • Whataboutismi, maalitolppien siirtely

Erässä Twitter-ketjussa verrattiin rahoituksen myöntämistä taiteelle ja urheilulle. Tiedeprojektien rahoituksen kritiikissä puhuttiin tiedeprojekteista, ei taiteesta eikä urheilusta.

Kun yksittäisessä tiedeprojektissa budjetti on puoli miljoonaa veronmaksajien rahoja ja taidemaalauksessa jotain paljon vähemmän, on maalitolppien siirtelyä yrittää rinnastaa niitä toisiinsa.

  • Maalittamisella maalittaminen

Puopolo on nostanut Twitteriin keskusteltavaksi joitain Suomen Akatemian rahoittamia projektien tiivistelmiä. Nämä ovat kaikkien julkisesti saatavilla olevaa tietoa, jos googlettaa hiukan. Jos sanoo tätä julkiseen keskusteluun nostamista maalittamiseksi tai koirapilli-mikälie-toiminnoksi ja usuttaa sillä Puopolon kimppuun ideologiset ystävänsä, niin kuka maalitti ja ketä?

Toki saatesanoissaan Puopolo käyttää ilmaisuja, joissa on vahva negatiivinen arvolataus. Sisältäen myös argumentointivirheitä. Mutta vastapuolen ei tarvitsisi alentua samalle tasolle? Jos asettuvat, niin eikö se viittaa siihen, että ollaan heikoilla jäillä omien argumenttien kanssa?

  • Hitler-kortti tai natsikortti

Hitler- tai natsikortti lyödään pöytään, kun asia-argumentit loppuvat. Se on siis eräänlainen periksi antamisen muoto. Tiederahoituksen arvostelijoita on suoraan laskettu äärioikeistolaisiin öyhöttäjiin. Jos en ymmärrä hydrofeminismiä, en kuitenkaan ole natsi. Jälleen siis temppu mitätöidä argumentoija vailla sen tarkempaa ruotimista.

+7
Jukka Konttinen

Mielipiteet ovat omiani, yksityisenä kansalaisena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu