Tolkutonta viholliskuvien maalailua
Muistan kohtauksen Täällä Pohjantähden alla-kirjasta ja filmatisoinnista kuvaten 1920-lukua, jossa papin poika Ilmari Salpakari puhuu isänsä Lauri Salpakarin kanssa siitä, kuinka kansalaisten pitäisi osata valita puolensa: joko kommunismiin tai fasismiin. Kuinka Ilmari oli valintansa tehnyt ja lähti jääkärikoulutukseen Saksaan. Onkin sanottu, että viime aikojen somekeskustelussa on 20-luvun piirteitä. Puhutaan keskustelun ääripäistä, kunnes sitten toinen ääripää toteaa, että sitä ei ole edes olemassa.
Kuitenkin minusta näyttää siltä, että jos pyrkii muodostamaan näkemyksensä yhteiskunnasta mahdollisimman objektiivisesti ja perustaa faktoihin, niin ollaan jo julistamassa, että olet vastapuolella. Viimeisin esimerkki on ollut kun ns. silakkaliikkeen keskusteluun osallistuneilta olen lukenut Twitteristä toteamuksia, kuinka sieltä on blokattu ulos varsin epämääräisistä syistä. Näyttäisi siltä, että nuo syyt liittyvät siihen, että keskustelija on esittänyt kommenttejaan jollakin tavalla kyseenalaistavaan sävyyn. Vaikka motiivi olisi ollut kuinka hyvä ja rakentava, keskusteluun pyrkivä?
Eli kun et niele meidän tarjoamaa agendaa sellaisenaan nahkoineen päivineen, niin olet vastapuolella? Jos olen sitä mieltä, että esim. Tere Sammallahden kommentissa on perää, niin tolkun ihmisenä olen öyhöttäjä, jos en vaskisti? (sanamuoto Pohjantähden alla-kirjasta). Ajatus siitä, että pelkästään olemalla ottamatta mitään kantaa, toimit väärin, olet automaattisesti ”syyllisten” joukossa, on tapa saada syyllisyydentunne aikaan. Tämä mahdollinen ajattelun ansa kannattaa huomata ja arvioida. Kyseessä on loogisesti vähän sama asia kuin joku väittäisi, että harrastuksesi on jalkapalloa pelaamattomuus. Eli onko kyse siitä, että halutaan herättää toimimaan vastuullisesti ”yhteisen hyvän” puolesta vai joistain muista syistä. Kuten toiveajatuksena ”kannastaan horjuvan” rekrytoinnista omaan ääripäähän?
Kirjoitin poliittisen ideologian perusteista omaa näkemystä aiemmin. Siihen kuuluu ainakin seuraavia asioita: Vastuu ajattelusta luovutetaan itseltä pois ja annetaan jollekin kollektiiville tai diktaattorille. Valikoidaan yhteisen agendan mukaan ne asiat, mitä kannatetaan ja vastustetaan. Toteutetaan tässä ajattelun henkistä laiskuutta.
Omat ajatukset romantisoidaan ja toisenlaiset, vastapuolen ajatukset demonisoidaan. Erimielisten vastapuoli karakterisoidaan viholliseksi. Eli viholliskuvan rakentaminen, sen ylläpitäminen ja jopa vahvistaminen.
Kuten kirjoitin aiemmin, motiivit toisinajattelijoiden ajatusten demonisointiin, hyvän ja pahan jaotteluun, viholliskuvan luontiin eivät ole pelkästään epäitsekkäät, parempaan maailmaan pyrkivät. Vaan päinvastoin: itsekkäät, omahyväiset, erivapauksiin pyrkivät sekä demokratiaa halveksuvat. Sinänsä inhimillinen pätemisen tarve, egotrippailu jne. Yhteyksiä tällöin voi olla ihmisen primitiivisiin vaistoihin ja vietteihin, kamppailuun resursseista, oman heimon valtaanpääsyn pyrkimys toisia kohtaan. Suoranaiseen väkivaltaan, eikä pelkästään henkiseen.
Yhteiskunta on sitä vahvempi, mitä erilaisempia mielipiteitä se kestää. Siinä lujuustarkastelussa Suomi minusta edelleen pärjää hyvin, vaikka nämä ääriliikkeet toisenlaista näkemystä esittäisivätkin. Asemoidessaan kritisoijan vastapuolelle, he voivat tehdä sen itsekkäistä syistä, oman etunsa takia. Somepöhinää ylläpitävien ääripäiden tunnuspiirteeksi laskisin myös suuret luulot omasta merkityksestään ja vaikuttavuudestaan.
Tolkun ihmisenä pitäisi tosin malttaa. Antaa somen mielipidevaltiaiden rähistä kunnes väsyvät. Keskittyä omiin töihinsä ja elämäänsä. Toivottavasti väsyvät? Joskus tulee asiaa julkisesti kommentoitua kun katsoo rahkeensa siihen riittävän, kuten esimerkiksi täällä.
Tuollainen nopea haku Twitteristä haulla #silakkaliike tuo mukavasti esille useita henkilöitä Junes Lokasta ja Tiina Wiikistä lähtien, jotka soppaa hämmentävät – lukuisia tietyn porukan vaikuttajia aktiivisina, joiden suurin tavoite tuskin on rakentava keskustelu tarkoittamassasi muodossa.
Suhtautuisin melkoisella varauksella ”hävinneisiin viesteihin” yms, kun valittajatahojen päämäärä tuntuu olevan osoittaa silakkaliikkeen kelvottomuus, jottei siitä nouse merkittävää vastavoimaa.
Itsehän en aio tähän enkä muuhunkaan liikkeeseen lähteä. Parempi ajatella itse.
Ilmoita asiaton viesti
Varauksella suhtautuminen voi olla tolkullisuuden alku.
Kun taas ideologisessa ajattelussa lapsi voi mennä pesuveden mukana.
Esim. Kim Väisänen totesi joutuneensa blokatuksi perustajan Twittertililtä vaikkei ollut aiemmin reagoinut mitenkään. Yrittäjätaustansa vuoksi ehkä laskettu kategorisesti (luokka)vihollisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Se siitä viholliskuvan rakentamisesta sitten vai?
Ilmoita asiaton viesti
Muita kohtaloaan kommentoivia taisivat olla jo mainittu Tere Sammallahti ja Jari Sarasvuo, siitä voinee tulkita jotakin.
Ilmoita asiaton viesti
”… ottamatta mitään kantaa toimit väärin…” on usein käytetty perseellepotkimiskonsti. Sehän esiintyy vaikkapa natsismista puhuttaessa: ”syyllisiä eivät olleet vain hitleriläiset, vaan suuri hiljainen enemmistö, joka antoi tuon kaiken tapahtua”.
Eipä tuo ylläoleva logiikka ihan pielessä ole, mutta mutta. Jos se vaiennut enemmistö olisi pakotettu valitsemaan kenen joukoissa seisoo, ties kuinka suuri osa olisi valinnut sen natsien leirin?
Luin erinomaisen 1940-luvulla kirjoitetun kirjan, jossa Mika Waltari – teoksen päähenkilön Mikael Karvajalan kautta – käsittelee muun muassa ”takinkääntöä” todella laajasti ja järkiperäisesti. Puolensa voi todellakin valita, mutta tilaisuuden tullen ja tarpeeksi perusteluja löydettyään sitä voi vaihtaa, eikä ns. periaatteellisuuden tarvitse lainkaan haitata tahtia! Teoksen jälkiosan (Mikael Hakim) alkajaisiksi syvästi uskonnollinen päähenkilö vaihtaa jopa uskontoa, ja onnistuu selittämään senkin itselleen välttämättömänä ratkaisuna.
Ilmoita asiaton viesti
Elämänfilosofinen kysymys on, että murehtiiko koko ajan elämän epäoikeudenmukaisuuksia ja yrittää tehdäkin itse asialle jotain. Vai käyttääkö myös hieman itsekkyyttä ja panostaa omaan elämäänsä.
Sitten taas joillakuilla näyttää olevan tavoitteena hoitaa maailmanparannus pelkällä someaktiivisuudella. Vaalia rakkautta oikeamielisyyteensä, kuten kolumnisti Jyrki Lehtola joskus kirjoitti.
Ilmoita asiaton viesti
Netissä, somessa pitää valita se oma kuplansa että voi samanmielisten kanssa olla samaa mieltä.
Uusi Suomi on aikas hyvä alusta keskusteluille koska täällä jonkinlainen asiallinen keskustelu, kärkäskin sellainen, tuntuu toimivan kohtuu hyvin.
Vai olenko valinnut oikean kuplan.
Ilmoita asiaton viesti
Olen seurannut Pekka Saurin tviittailua ja minulla on syytä uskoa samoin kuin hän että kun itse ei provosoidu tai provosoi, vaan on kärsivällinen, niin tulee kuulluksi ja saa sanomansa läpi.
Ilmoita asiaton viesti
Kuuntelin Pekka Saurin yöradiota aikoinaan kun yötöissä olin. Näen vieläkin painajaisia ajatuksesta että joutuisin väittelemään jostain hänen kanssaan.
Uuvuttamalla totuuden takominen toisin ajattelevan päähän on tietenkin yksi tapa, se vain vaatii että toinenkin osapuoli lähtee keskusteluun mukaan ja että faktat, edes riittävä osa niistä on yhteisiä. Monesti juurikin esim ilmastonmuutosta ja pakolaisasioita koskevassa keskustelussa täytyy ensin kysyä että mitä ne yhteiset faktat on joista voidaan keskustella. Ja tunnustaa että kaikkia faktoja ei voi olla kummallakaan osapuolella saati kellään tässä ajassa.
Jo sen yhteisen totuuden haarukointi voi olla turhan ylivoimaista.
Ilmoita asiaton viesti
En kuunnellut ohjelmaa, mutta sinne kai soittelivat ihmiset jotka tarvitsevat kuuntelijaa. Aihe voi toki olla politiikka tai ihmissuhteet tai mikä vain, mutta periaatteessa haetaan apua epätietoisuuteen tai jotenkin hankalaan tilanteeseen.
Omasta kokemuksesta tiedän, että kuunneltavan esittämiä ongelmia voi kuunnella silläkin korvalla, että kysyy että onkohan asia ihan noin kuin väität. Ei tuomita, mutta kehottaa ajattelemaan vähän eri näkökulmasta. Liekö tällaisesta ollut kyse.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo oli hyvä asiallinen ja oikea tolkun ihmisen maailmankuva.
Valitettavasti se on liian monimutkainen vähemmän tolkullisille, jotka tarvitsevat vähemmän tolkullisia, populisisia, eli yksinkertaistettuja maailmankuvia.
Ilmoita asiaton viesti
Tietyssä mielessä maailmankuvamalliabiliteetti ja ideologisen haurauden välttäminen on sotilaspoliittinen strategia:
– ollaan sopuisia pitempään kuin muut!
Se vaatii taidokasta keskustelua ja vaihtoehtoisten maailmankuvien kannattelua. Siitä vain US -pojat ja -tytöt!
Ilmoita asiaton viesti
Jos joku menee suosittelemaan tätä artikkelia, viimeinen linkitetty sana jää putkahtavan suosittelijalistan taakse niin, ettei sitä voi napsauttaa. Ainakin minun selailmella katsottuna vahinko on jo tapahtunut.
Mitä asiaan tulee, niin heimo-, kupla- tai laumaantunut yhteiskunta on kovaa kyytiä muodostumassa. Tämä kaiketi onkin Homo sapiensin luonnollinen tila, olla vihollisheimojen keskellä. Muistuu mieleen joku viime vuosituhannella näkemäni ehkä BBC:n ohjelma Afrikasta, jossa toimittaja ja paikallinen homo sapiens olivat tämän heimon alueen korkeimmalla kukkulalla. Ympärillä olevista heimoista suuri enemmistö (3…4) oli vihollisheimoja ja vain yhden naapuriheimon sanottiin olevan ystävällinen.
Ennen teknologian riittävää kehitystä heimot ovat olleet alueperustaisia, mutta sosiaalinen media mahdollistaa heimojen muodostuksen asuinpaikasta riippumatta. Tämä kehitys on nyt hyvässä vauhdissa.
Twitterissä olen huomannut tulleeni estetyksi muutamien sellaisten keskustelijoiden toimesta, joihin en ole ollut missään kontaktissa. Ennakoivaa kuplautumista? No, vastapainoksi olen itsekin estänyt joitakin kampanjoijia, jotka eivät ole ottaneet yhteyttä minuun, mutta ovat näkyneet ajavan jotain joukkosyrjintäprojektia tjsp. Pääasia, että kuplia muodostuu (-;
Ilmoita asiaton viesti
Yleisin syy blokkaamiseen on kyllä anonyymi härikkötili, joka on perustettu aivan äsken ja jolla on 0 seuraajaa. Juneslokka-tasolla matelevat perustavat niitä liukuhihnalta.
Ilmoita asiaton viesti
Täällä on pari kertaa kertonut blokatuksi tulemisestaan eräs erittäin humaani ja tietoviisas herrasmies jota ei voine kutsua juneslokka-tasoiseksi matelijaksi kuin eräs kansankynttilä. Tämä herrasmies edelleen puolustelee parvikaloja vaikka kokeekin tulleensa jyrätyksi mielipiteineen.
Silakkaliikkeen julkisen naamatturyhmän seuraaminen tarjoaa kyllä parasta komiikkaa mitä olen aikoihin nähnyt.
Ilmoita asiaton viesti
Mateleva oli se sana. Matelijat ovat kiehtovia eläimiä. Ei tulisi mieleenkään halventaa niitä vertaamalla äärioikeiston trolliääliöitä niihin.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkin blokkaisin tällaiset, ihan vain mielenrauhan vuoksi.
Kim Väisästä, Jari Sarasvuota tai Tere Sammallahtea en pidä öyhöttäjinä, vaikka olkiukkoiluun taitaa mieli tehdä välillä itse kullakin.
Niin ja enpä usko, että Ivan Puopolokaan pääsisi kommentoimaan Silakkapuolueen sivuille, vaikka en tiedä onko yrittänyt.
Ilmoita asiaton viesti
Silakkaliikkeeseen kuuluu moniäänisyys. Toki monille tolkunihmisyyttä kailottaville sana ”tolkku” tarkoittaa vähemmistöaseman polkemisen joko äänekästä tai vähintään hiljaista hyväksyntää. Tolkun ihmiseksi ei kelpaa, jos ei vähintää transsukupuolisuutta tuomitse. Mieluiten tolkun ihmiseksi kelpaavat ihmiset, jotka kannattavat heteronormatiivisuutta, sukupuolten monimuotoisuusvaatimuksen paheksuntaa ja vierastavat kaikkia maahan saapuneita vieraslajeina.
Tämänkaltaisilla tolkunihmisillä ei ole kovinkaan paljoa annettavaa silakkaparvessa. Jos tavoitteena on – ensimmäisestä kommentista alkaen -kyseenalaistaa liikkeen ensimmäisen peruslauseen sanamuotoja, pitäisi itsekin ymmärtää, ettei parvi ole häntä varten.
Monille parveen liittymisen ainoana motiivina on ollut osoittaa suurelle yleisölle, kuinka suvaitsematon ja vääränlainen silakkaliike oikeasti on. Provoilu oli voimissaan vielä vuodenvaihteessa. Nyt pikkuhiljaa provoilemaan taipuville tolkunihmisille on asetettu rajoituksia osallistua liikkeen sisällä, joten tuota keskustelua käydään ulkopuolella – vihaisina viesteinä.
Silakkaliike kasvaa kaiken aikaa ja voimistuessaan sen vihreyden ja vasemmistolaisuudenkin äänenpainot ovat jääneet taaemmas. Liikkeen peruskivinä ovat ilmastonmuutoksen hyväksyminen, vähemmistöjen oikeuksien hyväksyminen, vähemmistöryhmiin kohdistuvan syrjinnän esiin nostaminen. Osallistumme keskusteluihin itsenämme ja tuomme silakkaliikkeen sisäiseen keskusteluun teemoja muualta tai pyydämme muita silakoita mukaan keskusteluun.
Voitte toki keskustella silakoista ryhmän ulkopuolella ja niinhän te teettekin. Julkiset keskustelufoorumit ovat kyllä antaneet liikkeestä varsin huonon kuvan. Sisältä päin tarkastellen ymmärrän hyvin niitä päätöksiä, joissa silakkakavereiksi pyrkineistä on paljastunut suunnanvaihtajiksi pyrkineitä tai liikettä sisältä päin nakertaneita.
Kaikki keskustelu silakoista on hyväksi. Niin pitkään kuin silakoista keskustellaan, ja mitä enemmän keskustelu on harhaanjohtavaa ja negatiivista, sitä enemmän koen silakat tarpeellisiksi. Jos kaikki olisivat silakoiksi kelvollisia ja silakkaliike hyväksyisi kaikkien itseään tolkunihmisiksi katsovien mielipiteet, liikkeellä ei olisi mitään merkitystä.
Ilmoita asiaton viesti
Joku tolkun silakka sanoi aika hyvin: ”Pysyn silakkaliikkeen kannattajana, vaikka kymmenen tuhatta trollia ja kaksi kauppaneuvos Paukkua pilkkaisi liikettä”.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitus on varmasti hyvään ja parempaan keskustelukulttuuriin pyrkivä.
Ongelma on paljon pidempää perua kuin mihin vaikka silakkaliike haluaa vaikuttaa. Ehkä siitä asti, kun järjestäytyneitä yhteiskuntia on muodostunut.
Kertauksena: Ongelma on se, että kun toisen keskustelijan tausta tiedetään, niin hänen sanomisilleen ollaan kuuroja, koska hänen taustansa on jollain tapaa ”väärä”, eli vihollisleirissä. Vaikka se kommentti olisi kuinka perusteltu ja aiheellinen, ei pahaa tarkoittava. No, ehkä sitä suuremmalla syyllä se sivuutetaan. Se kun on paljon helpompaa kuin vaivautua miettimään ideologisia perusteitaan uusiksi.
Ideologista ajattelua kun on ihailtu, puhuttu ”aatteen palosta” jne. Onhan se ollut mahtavaa olla hyvän puolella, pahaa vastaan. Tuottaen lähinnä kymmeniä miljoonia kuolleita ja savuavia raunioita.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi hyvä jos silakkaliike (ja oikeastaan mikä tahansa uusi liike) tunnustaisi olevansa joko yhden kulmakunnan asiaa ajava suljettu liike, tai sitten kaikille avoimeen neutraaliin keskusteluun tähtäävä liike. Nyt tuntuu siltä, että halutaan ottaa vähän rusinoita molemmista pullista. Tietenkin liike menettelee niin kuin parhaaksi katsoo, mutta muiden kannalta olisi kiva, jos liike välittäisi totuudenmukaisen kuvan omasta toiminnastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Silakkaliike jatkakoon elämäänsä. Minä omaani.
Ilmoita asiaton viesti