Mitä kirkossa tapahtuu seuraavaksi?

Tämä kirjoitus on laadittu avaamaan omaa näkemystäni siitä mitä Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on todennäköisesti luvassa sekä pitkällä aikavälillä että myös hyvin pian.

 

On hyvin todennäköistä, että samaa sukupuolta olevien pariskuntien avioliittoon siunaaminen ei aiheuta tulevaisuudessa kitkaa kirkon hallintokoneistossa. Kirkko tulee sopeutumaan siihen mitä Suomen lainsäädäntö sanelee yhdenvertaisesta avioliitosta. Tämän seurauksena konservatiivinen kirkkoväki todennäköisesti äänestää jaloillaan, ja tähän heillä on toki oikeus raamatun tiukan tulkinnan ohjaamina. Suomesta löytyy useita vapaita kirkkokuntia, jotka tarjoavat valtionkirkkoon verraten pois sulkevaa raamatuntulkintaa.

 

Kirkkoon kuuluvien määrä vähenee samaan aikaan kuin kirkon kiinteistöomaisuuden korjausvelka lankeaa maksettavaksi. Tämä on ollut tiedossa jo pitkään. Seurauksena tästä,  kirkko tulee luopumaan kiinteistöomistuksistaan huomattavissa määrin, mikäli korjauskustannukset voidaan välttää kokonaan. Toki käyttökelpoisia tiloja voi aina vuokrata eteenpäin, mutta meidän täytyy olla realisteja sen suhteen kuinka paljon esimerkiksi kirkollisiin toimituksiin tarkoitetut tilat joustavat muunlaisten aktiviteettien suhteen. Lukuunottamatta suojeltuja kohteita, kiinteistöt ovat kuitenkin lopulta vain seiniä. Seurakunta ei sijaitse rakennuksissa itsessään, vaan koostuu seurakuntalaisista.

 

Tulevaisuudessa kirkkoon kuuluvan ei tarvitse olla Suomen kansalainen. Seurakunnat järjestävät tilaisuuksia ja tapahtumia monikulttuuriselle yleisölle, joka on kiinnostunut laaja-alaisesti kirkon tarjoamista palveluista. Aktiivisesti kirkon palveluita käyttävän tulee saadakin olla kirkon jäsen niin halutessaan.

 

Luterilainen kristillisyys Suomessa tulee pitkällä aikavälillä kehittymään niin moninaiseksi, että sen muodolle tulee etsiä yhtymäkohtia antiikin ajoista. Tulevaisuuden kirkko, missä erilaisia uskon arvojärjestyksiä pyritään kunnioittamaan toinen toisiinsa nähden yhdenvertaisina, voi alkaa muistuttaa klassisen ajan polyteismia, missä korkealle arvostettuja (pyhiä) ihanteita kuten demokratia ja sananvapaus kunnioitetaan eräänlaisina kristillisen pantheonin arkkienkeleinä. Tämä on hyvä asia, jos vaihtoehtona on nuivat ja syrjivät raamatuntulkinnat. Omasta mielestäni Jeesuksen opetusten ydin löytyy tarkastelemalla kristinuskon suosion kasvua alkuseurakunnan ajalla. Kristinusko veti puoleensa niitä joita kukaan muu ei halunnut. Tästä saatiin hyvä pohja yhdenvertaisuuden kulttuurille, jota ani harva haluaa tänä päivänä haastaa. Uskonnot eivät ole katoamassa mihinkään. Ne heijastavat edelleen, kuten aina ennenkin, ihanteita ja jatkuvuutta.

 

Mikäli viime vuosien globaali kriisiytyminen jää pysyväksi tilaksi, tulemme näkemään enemmän uskonnollista tai semi-uskonnollista kuvastoa ympärillämme. Tämä on luonteva seuraus hädänalaisten ihmisten hakeutumisesta ihanteiden äärelle. Harmillista, että hätä ja konfliktit voivat toimia kasvun ja kehityksen ajureina, mutta toisaalta kyseessä on toistuva ilmiö, joka meiltä seesteisen ajan ihmisiltä oli päässyt unohtumaan.

 

Jukka Kymenvirta

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri ja ehdokkaana seurakuntavaaleissa Kallion seurakunnassa, Tulkaa kaikki -ehdokaslistalla

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu