Perustulon työllisyysvaikutukset

Heikki Hiilamo oli kirjoittanut mielenkiintoisen jutun perustulosta. Siitä löytyi seuraavanlainen lause:”Toisin kuin ajateltiin perustulo ei rohkaissut työttömän perusturvan saajia töihin.”
Tämä koski kahta perustulokokeilua, Amerikassa ja Suomessa.
Olen käsittänyt että perustuloa perustellaan usein sillä että tulevaisuuden maailmassa – jos enään nykyäänkään – jokaiselle ei yksinkertaisesti löydy mitään merkityksellistä tekemistä. Hekin ansaitsevat kuitenkin inhimillisen elämän. Puhtaasti kuluttajina.
On mielestäni nurinkurista odottaa että tuon kasvavan työttömyyden aiheuttamien haittojen takia tehdyt toimet muuttaisivat koko tilanteen. Se ei ratkaise työttömyysongelmaa, se vain takaa inhimillisen elämän työllisyyden ongelmista huolimatta.
Yksi perustelu perustulon puolesta on itseasiassa myös säästöt. Byrokratian suoraviivaistaminen ja automatisointi vähentää henkilöstökuluja. Miten tästä muka repii irti positiivisia työllisyysvaikutuksia?

Jo sekin että työttömyys kategorisoidaan huonoksi asiaksi on hieman erikoista. Miksi tehdä mitään jos ei ole tarvis? Niitä hetkiä oikeasti tulee elämässä vastaan, ja ne ovat usein oikein mukavia hetkiä. Toisilla niitä on enemmän, toisilla vähemmän. Enenevässä määrin kuitenkin enemmän, sillä kehitys intuitiivisesti tuntuu tähtäävän siihen. Asia ei kuitenkaan ole aivan itsestäänselvä. Tieteen kehitys ja entropia antavat syytä uskoa myös aivan päinvastaista. Työn tekemisen myötä entropia lisääntyy, ja sen myötä työn määrä lisääntyy entisestään. Ihmiskunta ja markkinat eivät ole vain kunnolla heränneet ja hyväksyneet sitä todellisuutta vielä, vaan yrittävät omasta kaikkivoipuudesta humaltuneena lakaista tekojensa jälkiä maton alle. Pois silmistä, pois mielestä.
En siis missään nimessä kiellä tuon tutkimuksen paikkansapitävyyttä, ihmettelen vain uutisoinnin tavoitteita. Oma käsitykseni perustulon tarkoituksesta on hieman erilainen.