4.11.2021 Aurinko, Kuu, Maapallo ja Uranus linjautuma aktivoi Maapallon keskustan / La Palman tulivuoren
-
😮😮😮
Näinhän etukäteen täällä asiaa ennakoin.
Maapallo on ollut loppukesän jälkeen Saturnuksen ja Auringon, Jupiterin ja Auringon, Neptunuksen ja Auringon, ja Uranuksen ja Auringon välisellä alueella melko lyhyen ajan sisään ja näin avaruudessa laajenevan Maapallon keskustaa on myllytetty pienen mittakaavan tihentymien vastapalloon kohtaamisissa ”normaali” paljon enemmän. Näyttäisi sille että Maapallon keskustasta energiaa on työntynyt ulos ainakin La Palman alueen kautta siten että tulivuoren alapuolen laavan sisäinen paine on kasvanut. Toki alle viikon sisällä ennen 4.11 oli kaksi maasuuntaista Auringonpurkausta, joten sekin energia aktivoi Maapallon sisäistä liikettä / painetta.
Eli nyt kun Maapallo on ollut loppukesän jälkeen Auringon ja kaikkien kaasuplaneettojen välisellä alueella, niin nyt Maapallon keskusta ei saa ylimääräistä energiaa pienen mittakaavan tihentymien vastapalloon kohtaamissa kuin täydenkuun aikana. Vasta ensi vuoden kesäkuussa Maapallo on taas Auringon ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella, joten nyt La Palma pääsee rauhoittumaan. Ehkä 🤔
Tarkastellaanpa kolmea seuraavaa täysikuuta.
19.11 perjantaina on täysikuu ja vieläpä siten että on ennätysmäisen pitkä kuunpimennys. Eli tuosta La Palma saattaa vielä villiintyä, mutta sitten on vasta seuraava täysikuu jossa ylimääräisiä pienen mittakaavan tihentymien törmäyksiä vastapalloon.
Se on joulukuun 19 päivä. Se on sikäli mielenkiintoinen täysikuu että silloin galaksin keskustan supermassiivinen kohde on Auringon takana tai jos nyt ei ihan suoraan takana, niin ainakin Auringon taustalla.
Juu, mutta näitä kahta täysikuuta kiehtovampi tilanne syntyy 17.1.2022 ja siitä eteenpäin. 17.1.2022 on täysikuu ja Maapallon ja Auringon välisellä alueella samaan aikaan Venus.
Jos tuota miettii, niin jos Kuu, Maapallo ja Venus yhdessä pystyisivät vaikuttamaan Auringon sisällä suoraan alaspäin niin syvälle että sieltä Auringon pintaa kohti työntyvät magneettisen aineen kuplat olisivat työntymässä kohti sitä aluetta jonne Merkurius on liikkumassa, niin sitten pitäisi olla jo huolissaan.
Mutta olettaisin että Aurinko pyörii akselinsa ympäri sikäli sopivan nopeasti ettei ainakaan tuo 17.1.2022 oleva Kuun, Maapallon ja Venuksen linjautuman vaikutus Auringon sisällä ehdi saada lisäenergiaa Merkuriukselta.
Mutta silti about 24.1.2022 on aika huolestuttavan oloinen tilanne sen suhteen että Aurinko saattaa purkautua silloin isosti maasuuntaisesti.
Näitä on tietysti vaikea ennustaa, koska ei tiedä onko tuolla alueella työntymässä kohti Auringon pintaa näitä Jupiterin aikaansaannoksia joiden Auringon pintaa kohti työntymistä muut kaasuplaneetat ovat kiihdyttäneet.
Yläpuolen kuvassa tilanne 17.1.2022
Ja tässä 24.1.2022
24.1.2022 Saturnus ja jossakin määrin myös Jupiter ovat Auringon taustalla, joten niistäkin ulos työntyvät työntävää voimaa välittävät avaruudessa laajenevat tihentymät on hyvä huomioida.
Nykyfyysikot sitä eivät tee, mutta he eivät ymmärrä että näihin laajenevaa työntävää voimaa välittäviin tihentymiin vaikuttaa entropia. Eli mitä pidemmän matkan ne ovat liikkuneet, sitä kauemman aikaa ne ovat tätä laajenevaa työntävää voimaa keskenään kierrättäneet ja näin tuota tuon kokoluokan työntävää voimaa liikkuu näiden tihentymien välisesti enemmän myöhemmin kuin alkumatkasta aluksi.
Pa. 17.1.2022 saatat olla paljon pirteämpi yöllä eli ei välttämättä juurikaan nukuta.
Se johtuu siitä että silloin pienessä mittakaavassa on soluille tarjolla normaalia enemmän tätä pienen mittakaavan energiaa.
🤔🤔🤔
😃
Kuun vaikutus kaikkeen on 8 pieni (90 astetta), joten se siitä ja sen kestävyydestä.
Ilmoita asiaton viesti
Näyttää siltä, että kaiken teorian etsiminen on ajautunut sivuraiteelle. 🙁
Ilmoita asiaton viesti
Jos sinulla on uusi näkemys siitä miten maailmankaikkeus toimii, sinun pitää kyetä ennustamaan tapahtumia mallisi avulla.
Nykyfysiikan mukaan planeetat eivät pysty syklittämään Aurinkoa, mutta on typerää olettaa että Auringonpilkkumaksimit esiintyvät Auringossa pelkästään Auringon sisäisten tapahtumien ylläpitämänä.
Esim. se että Auringon ns. magneettikenttä kiertyy oman aikansa ja hajoaa, vain jotta alkaa kiertymään uudestaan, on tapahtumasarja jota ei ylläpidä pelkästään Auringon sisäiset tapahtumat.
Siihen tarvitaan ulkoiset vaikuttajat ja ne ovat Jupiter ja Saturnus jotka saavat Auringon sisällä kohti Auringon pintaa työntyvän magneettisen aineen kiertymään siten että kyseinen Auringon ns. magneettikenttä kiertyy havaitulla tavalla ja hajoaa säännöllisin väliajoin.
Nämä tapahtumat olisi voitu jo yhdistää Jupiteriin ja Saturnukseen selkeämmin, jos Auringon pintaa kohti olisi työntynyt tasaisesti uutta magneettista ainetta, mutta kaasuplaneettojen kierrosajat Auringon ympäri ovat sellaiset ettei tätä uutta magneettista ainetta työnny Auringon pinnalle tasaisesti.
Välillä työntyy paljon, sitten taas vähemmän ja välillä sitä ei työnny Auringon pinnalle kymmeniin vuosiin juuri ollenkaan.
Esim. 1645 – 1715 oli ns. Maunderin minimi ja silloin Auringon pilkkuja ei ollut juuri ollenkaan.
Ja tämä selittyy nimenomaan sillä että kaasuplaneetat syklittävät Aurinkoa ja syklit esiintyvät Auringossa kaasuplaneettojen kierrosaikojen mukaisesti.
Uranus ja Neptunus ovat tässä isossa roolissa 😃
Jupiter ja Saturnus vastaavat Auringon ns. magneettikentän kiertymisestä.
https://youtu.be/sdu4BwMeSCA
😃
Ilmoita asiaton viesti