Aattelepa ite. Siis kerrankin ihan ite. Just thinking about with own brains

Lähdin siitä että avaruus on ääretön kolmiulotteinen aina olemassa ollut tila joka itsessään on ei yhtään mitään. Eli tämän lähtökohdan mukaisesti minun piti pystyä selittämään kaikki havainnot avaruudessa olevien, avaruudessa liikkuvien ja avaruudessa muuttuvien systeemien avulla.

Mihin muutos perustuu.

Muutos perustuu tietysti siihen että muuttuvan systeemin erilliset osat liikkuvat suhteessa toisiinsa ja tuo liike tapahtuu jossakin paikassa. Tuo paikka on tämä aina olemassa ollut ääretön kolmiulotteinen avaruus joka on ei yhtään mitään.

Ja kun avaruus itsessään on ei yhtään mitään, niin silloinhan se ei voi muuttua millään tavalla ja näin ollen avaruuden taustalle ei enää tarvita mitään paikkaa.

Miten sitten selitämme sen että valot ovat sitä venyneempiä eli kosmologisesti punasiirtyneempiä mitä kauempaa ne ovat peräisin. Siis jos avaruus ei laajene.

No, yksinkertaisesti siten ettei ole olemassa erikseen ainetta ja neljää erillistä voimaa, niin kuin nykyisin oletetaan.

Pitää ymmärtää että kaikki koostuu pohjimmiltaan yhdestä ja samasta asiasta joka jo itsessään on työntävää voimaa.

Aine koostuu tämän työntävän voiman ruuhka-alueista siten että nämä ruuhka-alueet kierrättävät kaikkien muiden vastaavien ruuhka-alueiden kanssa tätä työntävää voimaa.

Kierrätykseen ei tarvita muuta kuin sitä mitä kierrätetään koska nämä työntävän voiman ruuhka-alueet pystyvät hidastamaan itsensä sisälle työntyvän työntävän voiman vauhtia työntävän voimansa avulla.

Työntävän voiman ruuhka-alueet koostuvat vielä pienemmistä työntävän voiman ruuhka-alueista ja koska nämä pienemmät ruuhka-alueet kierrättävät tätä työntävää voimaa, niin silloin näistä pienemmistä ruuhka-alueista koostuvalla systeemillä on automaattisesti sisäinen paine joka saa siinä olevan työntävän voiman hajaantumaan isommalle ja isommalle avaruuden alueelle. Eli se laajenee avaruudessa ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen.

Myös tämä kierrätettävä työntävä voima koostuu erillisistä työntävää voimaa kierrättävistä työntävän voiman ruuhka-alueista.

Ja näin ollen voimme todeta että atomimalli työntyy uusiksi.

Atomien ytimet laajenevat ja kierrättävät laajenevaa työntävää voimaa kaikkien muiden avaruudessa laajenevien atomien ytimien kanssa ja näin ne työntävät toisiansa pois päin toisistansa samassa suhteessa kuin laajenevat.

Minkä takia tätä ei ole oivallettu, eikä havaittu.

Juju on siinä että tämä kierrätettävä laajeneva työntävä voima on siinä muodossa etteivät meidän laitteet pysty rekisteröimään sitä. Tämä selittää valon mysteerin. Eli valon aalto ja hiukkasluonteen.

Avaruudessa laajenevan valon aallot ovat meille pimeitä eli emme pysty rekisteröimään niitä.

Rekisteröitävissä olevien fotoneiden avulla valon aaltoluonne kuitenkin on työntynyt esiin.

Laajenevan valon laajenevat aallot koostuvat ziljoonista erillisistä laajenevista tihentymistä jotka kierrättävät keskenään tätä laajenevaa työntävää voimaa. Yhden laajenevan fotonin syntymiseen tarvitaan ziljoonittain näitä erillisiä laajenevia tihentymiä joista valon pimeät laajenevat aallot koostuvat.

Ziljoona ei ole oikea numero matematiikassa, mutta se kuvaa hyvin sitä että kyse on erittäin suuresta määrästä erillisiä laajenevia tihentymiä.

On hyvä ymmärtää valolla on erittäin paljon massaa, mutta lähes kaikki avaruudessa laajenevan valon massasta on näissä pimeissä aalloissa.

Ja juuri tämän takia rekisteröitävissä oleville fotoneille on erittäin vaikeaa mitata massaa.

Myös elektronit syntyvät näistä tihentymistä joista valon meille pimeät aallot koostuvat.

Eli tästä laajenevasta pimeästä työntävästä voimasta jota laajenevat atomien ytimet keskenään kierrättävät.

Eivät ainetta tutkivat fyysikot saa atomin ytimen ympäriltä irtoamaan jo olemassa olevaa elektronia, vaikka niin fyysikko luulee kun lähettää ytimiä kohti sopivan energian omaavaa valoa.

Eli fyysikot eivät ole oivaltaneet että he itse saavat syntymään uusia elektroneja siitä pimeästä laajenevasta työntävästä voimasta jota työntyy ulos laajenevista atomien ytimistä.

Heidän lähettämät fotonit kohtaavat tätä laajenevaa pimeää työntävää voimaa sopivalla etäisyydellä laajenevasta atomin ytimestä ja vuorovaikutuksen seurauksena pimeän työntävän voiman tihentymien laajeneminen kiihtyy räjähdyksenomaiseksi ja näin ziljoonista erillisistä tihentymistä yhdistyy uusi isompi kokonaisuus, uusi rekisteröitävissä oleva elektroni.

Ok. Tältä pohjalta kun lähdetään hahmottamaan maailmankaikkeutta pienestä mittakaavasta lähtien, saamme rakennettua myös ison mittakaavan mallin maailmankaikkeudesta siten että saadaan mahdollisuus kehittää toimiva fysiikan kaiken teoria.

Jukka Savorinen

Maailmankaikkeuden toimintatapa savolaisittain ajateltuna.

Kierrätys on kaiken A ja O

Kaikki koostuu pohjimmiltaan yhdestä ja samasta asiasta.

Se mistä kaikki pohjimmiltaan koostuu, on itsessään työntävää voimaa.

Ei ole olemassa erikseen ainetta ja erikseen neljää erillistä voimaa.

Atomimalli ja maailmankuva mullistuu lähiaikoina.

Suora havainto siitä miten galaksit ovat syntyneet keskeltä / sisältä ulos päin todistaa nykyiset teoriat virheellisiksi. Tuo havaittaneen viimeistään uudella avaruusteleskooppi James Webbillä.

Ok, ja nyt asiaan.

Avaruudessa laajenevan näkyvän maailmankaikkeuden syntymä.

Ensin syntyivät galaksien keskusten supermassiiviset kohteet omissa 3 D ”alkuräjähdyksissään” jo olemassa olevaan avaruuteen jo olemassa olleesta työntävästä voimasta ja myöhemmin nämä avaruudessa laajenevat supermassiiviset kohteet törmäilivät toistensa kanssa alkumatkastaan jyrkässä kulmassa ja niistä törmäyksistä uusia laajenevia galakseja.

Avaruudessa laajenevat tähdet syntyivät siitä laajenevasta pimeästä aineesta jota työntyy ulos galaksien keskusten laajenevista supermassiivisista kohteista.

Laajenevat tähdet ovat aina työntyneet pois päin oman galaksinsa keskustan supermassiivisesta kohteesta spiraalirataa pitkin jotakuinkin samassa suhteessa kuin ovat laajentuneet.

Vaikka ne työntyvätkin koko ajan pois päin avaruudessa laajenevan galaksinsa keskustasta, ne eivät juurikaan loittone sieltä suhteellisesti ottaen, koska laajenevat samassa suhteessa.

Atomimalli savolaisittain

Avaruudessa laajenevat atomien ytimet kierrättävät kaikkien muiden laajenevien atomien ytimien kanssa laajenevaa pimeää työntävää voimaa jolla on mm. laajenevan valon luonne ja näin ne työntävät koko ajan toisiansa pois päin toisistansa keskimäärin samassa suhteessa kuin laajenevat.

Työnnä laajeneva kätesi laajenevan rintakehäsi päälle ja tunne miten sydämesi laajenee sykäyksittäin koska sydämesi laajenevat atomien ytimet laajenevat synkronissa, työntäen toisiansa pois päin toisistansa sykäys sykäykseltä.

Laajenevat valot koostuvat suurimmaksi osaksi laajenevasta työntävästä voimasta jota ei voi rekisteröidä meidän laitteilla. Näissä laajenevan valon pimeissä laajenevissa aalloissa on ERITTÄIN paljon enemmän massaa kuin rekisteröitävissä olevissa fotoneissa jotka myös koostuvat avaruudessa laajenevasta työntävästä voimasta.

Rekisteröitävissä olevat elektronit ja fotonit syntyvät näistä ziljoonista erillisistä laajenevista tihentymistä joista laajenevan valon laajenevat pimeät aallot koostuvat ja joita työntyy koko ajan ulos laajenevien atomien ytimien erillisistä laajenevista tihentymistä.

Elektronit ja fotonit syntyvät samalla periaatteella kuin avaruudessa laajenevat supermassiiviset kohteet ja laajenevat tähdet.

Tarvitaan vain ulkoinen tekijä joka kiihdyttää ziljoonien erillisten laajenevien tihentymien laajenemisen hetkellisesti räjähdyksenomaiseksi ja näin niistä syntyy uusi isompi kokonaisuus jonka keskustaan heti erittäin suuri paine ilman minkäänlaisia vetäviä voimia.

Laajenevan fotonin keskustassa ei meidän mittapuulla ole suuri paine, mutta suhteellisesti suht koht vastaava kuin laajenevan tähden keskustassa.

Avaruudessa laajenevien valojen pimeät laajenevat aallot vuorovaikuttavat toistensa kanssa, kiihdyttäen toistensa laajenemista ja näin laajenevien valojen vauhti kiihtyy samassa suhteessa kuin aineet ja valot laajenevat.

Tämän todistavat seuraavat havainnot.

1. Valon kosmologinen punasiirtymä

2. Ns. gravitaatiolinssi-ilmiö

3. Ns. gravitaatiopunasiirtymä

4. Se että kaikki valot liikkuvat aina valolle ominaisella nopeudella.

5. Kaksoisrakokokeet

Valot laajenevat ja kiihdyttävät toistensa laajenemista vuorovaikuttaessaan toistensa kanssa = tieteellinen väite.

Valon liikerataa voidaan esim. yrittää manipuloida miljardeja vuosia vanhojen valojen avulla avaruudessa kaukana Maapallolta.

Kysymykseni Esko Valtaojalle, Kari Enqvistille ja Syksy Räsäselle jotka ovat tämän alan ns. asiantuntijoita.

Miten laajenevaa avaruutta voisi tutkia tieteellisesti siten että sen olemassa olo saataisiin todistettua tieteellisesti?

Käsittääkseni se ei ole mahdollista koska avaruus itsessään ei säteile infoa. Eli avaruutta itseään ei voi yrittää manipuloida siten että manipuloinnin onnistumisesta saisi infon.

Minusta laajeneva avaruus on vastaava käsite kuin mitä antiikinajan jumalat olivat.

Jukka Savorinen

https://youtube.com/shorts/f_QZJo-4pBI

Rakkautta

😃

I assumed that space is an infinite three-dimensional ever-existing space that is itself nothing at all. That is, according to this premise, I needed to be able to explain all observations using space-based, space-moving, and space-changing systems.

What is the change based on.

The change is, of course, based on the fact that the separate parts of the changing system move in relation to each other and that movement takes place somewhere. That place is this always-existent infinite three-dimensional space that is absolutely nothing.

And when space itself is absolutely nothing, then it cannot change in any way and thus no space is needed in the background of space anymore.

How, then, do we explain that the farther the lights come from, the more elongated, or cosmologically, redshifted. That is, if space does not expand.

Well, simply so that there is no separate matter and four separate forces, as is currently assumed.

It must be understood that everything basically consists of one and the same thing, which in itself is a pushing force.

The substance consists of the congestion areas of this pushing force so that these congestion areas circulate this pushing force together with all other corresponding congestion areas.

Recycling requires nothing more than what is being recycled because these areas of thrust congestion are able to slow down the pace of thrust within themselves by their thrust.

The thrust congestion areas consist of even smaller thrust congestion areas, and since these smaller congestion areas circulate this thrust force, then a system of these smaller congestion areas automatically has an internal pressure that causes the thrust force in it to dissipate into a larger and larger space area. . That is, it expands outward in space into already existing space.

This recyclable pushing force also consists of separate pushing force peak areas that recirculate the pushing force.

And thus we can say that the atomic model is pushing new ones.

The nuclei of atoms expand and circulate the expanding pushing force with the cores of all other atoms expanding in space, and thus they push each other away from each other in the same proportion as they expand.

For what reason this has not been realized, nor observed.

The trick is that this recyclable expanding pushing force is in the form that our devices cannot register it. This explains the mystery of light. That is, the wave of light and the nature of particles.

The waves of light expanding in space are dark to us, meaning we cannot register them.

However, with the help of registrable photons, the wave nature of light has protruded.

The expanding waves of expanding light consist of zillions of separate expanding densities that circulate with each other this expanding pushing force. To form a single expanding photon, these separate expanding densities of which the dark expanding waves of light consist are required.

The zillion is not the right number in mathematics, but it illustrates well that it is a very large number of discrete expansive densities.

It is good to understand that light has a very large mass, but almost all of the mass of light expanding in space is in these dark waves.

And it is precisely because of this that it is very difficult for registrable photons to measure mass.

Electrons are also generated from these densities which make up the dark waves of light for us.

That is, from this expanding dark pushing force that the expanding nuclei of atoms circulate with each other.

Physicists studying matter do not cause an existing electron to detach around the nucleus of an atom, although the physicist thinks so when he emits light of suitable energy towards the nuclei.

That is, physicists have not realized that they themselves are causing new electrons to emerge from the dark expanding pushing force that protrudes out of the expanding nuclei of atoms.

The photons they send face this expanding dark push force at a suitable distance from the expanding atomic nucleus, and as a result of the interaction, the expansion of the dark push force densities accelerates to explosive and thus the zillion discrete densities combine into a new larger entity, a new registrable.

Alright. On this basis, when we start to perceive the universe from a small scale, we also get to build a large-scale model of the universe so that we have the opportunity to develop a functional theory of everything in physics.

Jukka Savorinen

The way the universe works in Savo terms.

Recycling is the A and O of everything

Everything basically consists of one and the same thing.

What it all basically consists of is in itself a pushing force.

There is no separate substance and four separate forces separately.

The atomic model and worldview will be revolutionized in the near future.

A direct observation of how galaxies are born from the center / inside out proves the current theories to be incorrect. That must have been discovered by James Webb with the new space telescope.

Ok, and now for that matter.

The birth of a visible universe expanding in space.

First, the supermassive objects of the centers of the galaxies arose in their own 3 D ”initial explosions” from the pre-existing pushing force into the already existing space, and later these space-expanding supermassive objects collided with each other at their steep angle and from these collisions new expanding galaxies.

The space-expanding stars arose from the expanding dark matter protruding from the expanding supermassive objects in the centers of the galaxies.

Expanding stars have always protruded away from a supermassive object in the center of their own galaxy along a spiral orbit in roughly the same proportion as they have expanded.

Although they are constantly protruding away from the center of their space-expanding galaxy, they do little to move away from it in relative terms because they are expanding in the same proportion.

Atomic model by Savo

The space-expanding atomic nuclei recycle the expanding dark-pushing force with all other expanding atomic cores, which has e.g. the nature of the expanding light and thus they constantly push each other away from each other on average in the same proportion as they expand.

Push your expanding hand over your expanding chest and feel your heart expand in pulses as the expanding atomic nuclei of your heart expand in sync, pushing each other away from each other pulse by pulse.

Expanding lights consist for the most part of an expanding pushing force that cannot be registered with our devices. These dark expanding waves of expanding light have VERY much more mass than recordable photons, which also consist of an expanding pushing force in space.

The registrable electrons and photons arise from these zillions of separate expanding densities of which the expanding dark waves of expanding light consist and protrude all the time from the separate expanding densities of the nuclei of the expanding atoms.

Electrons and photons are generated on the same principle as expanding supermassive objects and expanding stars in space.

All that is needed is an external factor that accelerates the expansion of the separate expanding densities of the zillions to momentarily explosive, thus creating a new larger entity with a very high pressure immediately in the center without any pulling forces.

At the center of the expanding photon, there is not much pressure on our scale, but relatively similar to the center of the expanding star.

In space, the dark expanding waves of expanding lights interact with each other, accelerating each other’s expansion, and thus the speed of the expanding lights accelerates in proportion to the expansion of matter and light.

This is evidenced by the following observations.

1. The cosmological redshift of light

2. The so-called gravitational lens phenomenon

3. The so-called gravitational redshift

4. The fact that all lights always move at the speed characteristic of light.

5. Double slit tests

Lights expand and accelerate each other’s expansion when they interact with each other = a scientific argument.

For example, one can try to manipulate the trajectory of light with the help of billions of years old lights in space far from Earth.

My questions to Esko Valtaoja, Kari Enqvist and Syksy Räsänen, who are the so-called experts.

How could an expanding space be studied scientifically so that its existence could be scientifically proven?

I understand that is not possible because space itself does not radiate information. That is, one cannot try to manipulate space itself in such a way that the success of the manipulation is informed.

I think expanding space is a concept similar to what the gods of antiquity were.

Jukka Savorinen

https://youtube.com/shorts/f_QZJo-4pBI

Love

😃